Silloin kun ei mennä rannalle

 ...vie tie kirpparille. Eilen päätettiin yrittää päästä eroon osasta meidän pieniä huoneita valloittavasta vaatemassasta. Sää oli oikein mukava, vähän liikaakin, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Urheasti herättiin aamulla klo 6 parin tunnin yöunien ja yksien synttäribileiden jälkeen roudaamaan kamat autoon ja auton nokka kohti kirpparialuetta.
 

Meiän pöytätila täyttyi nopeasti kaikensortin vaatteista. Kuinka sitä kasaantuukin niin paljon turhaa vaatetta kaapin perukoille, joita ei enää käytä?

Oltiin valittu aika hiljainen kirpparitapahtuma, suurinosa alueella pyörivistä ihmisistä ei ihan vastannut meidän kohderyhmää eikä populaa ollut edes liikenteessä ihan mahdottomasti. Tähän syynä saattoi olla joko hyvä (ranta)sää tai täksi päiväksi osunut Ranskan äitienpäivä. 

Niinpä välillä potentiaalisia asiakkaita odotellessa ehti torkkua varjossa silloin kuin tee-ja kahvitermarit eivät enää meinanneet pitää hereillä.

Jaoin pöytätilani kaverin kanssa, jonka etuna oli se että hänen kasastaan sain muutaman kivan kappaleen täydentämään (jo täyttä) vaatekaappiani. Pöydän alta pilkistää myös kuuman päivän mieluisin paussi: kylmä McFlurry ja kokis. Kyllä maistui mieluisen viileältä hien kostuttaessa jo hiusrajaa.

 Päätettiin käyttää päivä myös hyödyksi sillai että otettaisiin ainakin aurinkoa vaikka ei saataisikaan kaikkea kamaa myydyksi. Niinpä asuna toimi kesän lempimekko, siskolta peritty, josta ei jää olkaimien rajoja. Välillä oli kyllä pakko istua varjossakin ettei ihan sulanut olemattomiin, niin kuuma oli.

Tulos: muutama hassu euro, paljon hikeä, lihaskunnon kohotusta kamoja rappusissa raahaten, tinkimisen harjoittelua ja muutama vatsalihaksia harjoittava naurukohtaus. Suihku ei ole usein tuntunut yhtä ihanalta kuin eilen illalla!

jo viikko mennyt

Viime aikoina onkin taas päässyt sattumaan ja tapahtumaan vaikka mitä. Silloin ei oikein meinaa edes blogia päivittää. Suurin syy hiljaisuuteen on ollut se, että kamerani hävisi taas omille teilleen joten en ole päässyt ottamaan kuvia hetkeen. Samaan saumaan sain vieraita ulkomailta kylään ja siinä oppaana toimiessa ei pahemmin ehtänyt hengähtää.

   Toinen stressin aihe on ollut työnetsintä ja tämä valitettavasti jatkuu edelleen. Olen käynyt jo monessa paikassa "näytillä" mutta aina asiaan on tullut mutkia matkaan. Nyt on tullut lomailtua omasta mielestä niin kuin ihan tarpeeksi ja olisi kiva käydä töissäkin! Välillä tuntuu, että alkaa toivo loppua, mutta huomenna alkaa taas uusi viikko ja edessä toivottavasti paljon uusia ja mahtavia mahdollisuuksia jotka vain odottavat minun hakemustani...Meillä on taas vieras kylässä alkuviikosta joten ajatuksiakin saa vähän tuuletetuksi näistä työasioista.

   Huonoa tuuria on ollut myös ilmassa, sillä muunmuassa viikon välein sekä minun että kämppiksen ajokki löytyi hinaamolta kirpeän parin sadan laskun kanssa juuri silloin kun sitä ei olisi tarvinnut. Uusi kamera ei siis vielä ole lähimailla kotiutumassa luokseni, siihen asti olen kuvaillut kämppikseni kameralla. Tällaista on tullut tehtyä:

  

Käytyä kahvilla Välimeren rannassa ja koskettamassa kevään viileää merivettä... 

 En ihan vielä kuitenkaan ole ollut uimassa...

 Kuljeskellut pitkästä aikaa palmujen eikä viiniköynnösten reunustamilla kujilla...

 Kuolattua pääsiäisherkkujen perään...

 

Käytyä syömässä Marseillen lempiravintolassa...

 

...josta saa ihanaa mustekalasalaattia ja valkosipuli-persiljamustekalaa.

 

Saatua uusi kämppis taloon ja tutustuttua taas yhteen, uuteen ja kivaan ihmiseen.

 

Ollaan käyty siis tyttöporukan voimin juhlistamassa tätä muuttoa.

 Tultua kutsuttua 80-luvun teemasynttäribileisiin. Kolmen vaatekaapin, puolen lakkapullon, roskiin menevien, rikkinäisten sukkahousujen ja Googlen Madonna-inspiraationkuvien voimalla sain kyhättyä kasaan tällaisen naamiasasun.

Ja valmiina lähtöön! Vihreät balleriinat vaihtui vielä matkalla mustiin nilkkureihin, jotka ovat mahdottomasti korosta huolimatta mitä parhaimmat juhlakengät. Koko talven niillä on vedetty menemään vähintään joka viikonloppu ja tanssilattialla jaksaa ihan valomerkkiin asti.

Nyt täytyy alkaa valmistautumaan nukkumaan, huomenna täytyy taas herätä aikaisin lähettelemään hervotonta tahtia työhakemuksia ja yrittää saada gradua edistymään ajatuksen tasolta ihan tietokoneen ruudulle asti...

Kotiseutumatkailua

Olen nyt ollut viikon kipeänä, jonka takia sitä jaksaa ja ehtii taas enemmän blogimaailmaankin. Koneen uumenista olen löytänyt vanhempia kuvia joita on kansiotolkulla, mutta silloin niistä ei mitenkään ehtinyt kirjoitella blogiinkaan. Kävin kokeiden loputtua muunmuassa vierailulla La Rochellen lähikaupungissa. Tässä pientä matkaraporttia.

 Kaupunki paljastui vähän pikkuisemmaksi kuin olin ajatellut. Lisäksi näin keväällä turistejakin oli aika vähän liikenteessä, alkoi melkein tuntua siltä, että asun Bordeaux'ssa jossain isossakin metropolissa. Kaupungista löytyy kuitenkin kuulemma mmonia yliopistoja ja aika paljon opiskelijoita.

 

 Yhtenä iltana kävimmekin sitten katsomassa miltä Rochelle näyttää by night.

 

 Satama-alue oli hienosti valaistu ja sitä ympäröi baareja ja ravintoloita. Kaikki baaritkin menivät tosin jo kiinni klo1 eli kovin myöhään ei yöelämässä ehdi mellestää.

 Rochellen suojamuurin torni vartioi asukkaitaan.

 

Kävimme yksillä tällaisessa "olutakatemiassa". Tämän baarin lähettyvillä oli pari muutakin ja kaduilla vallitsi lepsakka tunnelma, kun näistä kaikista eri baareista pursuili ihmisiä ulkopuolelle saakka.

Sisällä olikin sitten vähän ahdasta, kamalaa musiikkia ja kanssaihmiset kuin Etelä-Pohjanmaan tuppukylistä karanneita.

 Hauska graffiti yö- ja päivänäytöksessä.

Aprillipäivä oli jo mennyt, mutta erään suklaaliikkeen ikkunassa jaksettiin edelleen kaupata Poisson d'Avril, aprillikalaa.

 

Meillä oli onneksi ihan lyhyt matka majapaikkaamme kavereiden luo, mutta löytyi Rochellestakin vuokrattavia kaupunkipyöriä. Ja innokkaita neitojakin polkemaan.

Keskellä keskustaa, aivan sataman vieressä sijaitsee majakka! Tämä oli aika söpö, joskin en tiedä onko tuo enää oikeasti käytössä.

 

Seuraavana päivänä ehdittiin vielä kierrellä kaupunkia ja tarkoitus oli lähteä Ile de Ré-saarelle, mutta ilma olikin vähän viileämpi ja pilvisempi kuin mitä sääennuste oli luvannut. Niinpä rannalla makoilun sijaan kaikki äänestivät yksimielisesti kaupunkikierrosta ja pitkää lounasta.

 

 

Lounaalle pääsyttiin tämän nimiseen paikkaan, joka on varmasti maailman huonoin ravintola, jossa olen ikinä syönyt. Kaikki mikä vain voi olla väärin, oli sitä. Tarjoilu oli erittäin nihkeää ja kaikkien annoksissa oli jotain vialla. Itse otin pääruoaksi simpukoita, joista puolet oli tyhjiä ja joiden lisukkeesta, muutamasta hassusta ranskalaisesta, piti maksaa erikseen 3€. Muut ottivat kalalautasen, ja kummasti kahdella lohipala oli puolet pienempi kuin muilla. Vastaukseksi tuli, että "kun ne oli viimeiset palat". Mitään ei ehdotettu tilalle. Osalta puuttui simpukkakulhot, jotka kyllä tuotiin, mutta ne olivat joko niin pieniä tai sitten tyhjiä kuten omani ettei paljon mitään syömistä ollutkaan. Vesikarahvia saimme pyytää kolme kertaa, mutta viiniä kyllä yritettiin kaupata joka välissä.

 Alkupalaksi otin kaverini kanssa ostereita, jotka olivatkin paikan ainoa hyvä ruoka. Tämäkin oli tosin järkyttävän kallis (myöhemmin huomattiin että naapuritkin olivat kaikessa halvempia kuin tämä paikka). Yhtäkkiä ostereiden lomassa mateli karvainen mato. Sanottiin tämä tarjoilijalle, joka vain tokaisi "mitäs minä sille voin tehdä?" ja lähti äkkiä vetämään. Ei kyllä enää toiste tulla...

Vähän epätyytyväinen ruokailija...

 

Ennen junan lähtöä ehdittiin vielä käydä tsekkaamassa ranta, jossa hyytävä tuuli jo vihmoi...

 Bongata kadulla outo otus...

 Bongata puistossa riikinkukkoja ja oppia ranskaksi tämän nimi, joka on jo päässyt unohtumaan...

 Hengailla isolla ankkurilla uusissa kesähousuissa...

 Ja käydä vielä maistamassa perinteistä opaikallista juomaa. Sitä löytyy muutaman erivärisen kirkkaana, esim vihreä on omenan makuista ja punainen metsämarjojen. Juoma oli tosi sokerista ja mehumaista, vaikka katsottaessa tajusin, että alkoholipitoisuus on ihan viinin luokkaa.

Sitten olikin aika palata jo takaisin kotiin!

Viiniopas: Ranska

Tällä kertaa tarkoitus olisi vähän valottaa ranskalaisten viinien etikettejä. Kuten ranskalaiset tykkää, eivät heidän viinitkään esitellä yksinkertaisesti jos kerta voi tehdä monimutkaisesti. Ranskan suurin ongelma on maantieteellinen AOC (Appellation d'origine controlé)-järjestelmä. Saadakseen tämän merkinnän alueelta jossa rypäleet kasvaa, täytyy vielä siihen lisäksi noudattaa muutamia alueelle tyypillisiä sääntöjä. Jos viininvalmistaja haluaa olla vähän erilaisempi, hän voi valita luokittelevansa viinin alempaan ja siis yleisempään luokitukseen, jolla taas saattaa olla vähän "huonompi" imago.

 

Tässä olisi eräs valkoviini lounais-Ranskasta. Tariquet on itseasiassa merkki, jonka alle on koottuna monia pienempien valmistajien viinejä, jonka avulla näitä viinejä yritetään markkinoida helpommin yleisölle. 

- Alla näkyy vuosi 2010, valkoviinit ovat usein juotavia jo vuoden kuluttua toisin kuin punaiset

- Bordeaux'n läheisyydessä monet viinit tykkää laittaa etikettiin linnan kuvan.

- Classic on tämän viinin tyylinimike.

-Ugni blanc ja Colombard ovat tähän viinien käytettyjen rypäleiden nimiä. Tunnetuimpia valkoisia ovat Chardonnay ja Sauvignon blanc.

- Alla on maantieteellinen merkintä eli tämä viini on vin de pays des côtes de Gasconge. 

 Toinen pullo, joka löytyi on punaviniä nimeltä Virginie. Tämä onkin jo modernimpi etiketti, tekstiä on vähemmän eikä linnojen kuvista tietoakaan.
- Ylhäällä oikealla näkyy, että viini on voittanut palkinnon jossakin kilpailussa. Muutamat kilpailut ovat laadustaan kuuluja, mutta tämä on joku pienempi kilpailu Concours de vins Orange. Metallin kannattaa silti tällätä pullon kylkeen sillä se auttaa viiniä myymään paremmin.
- Côtes du Rhône on laajan alueen nimi jolta viini tulee etelä- Ranskassa. Aivan tämän alla on pienempänä teksti Appellation Côtes du Rhône côntrolée. Tämä tarjkoittaa, että viini on luokitellut itsensä alueen laajimpaan kategoriaan, jonka sisällä on vielä monia monia pienempiä kategorioita.

Kuten huomata saattoi ensimmäinen pullo kertoi etiketissään rypälelajikkeiden nimet Uuden Maailman viinien tapaan, kun taas toisessa viinissä ainoana "tunnisteena" toimi tuotantoalueen nimi. Rypälelajikkeen esillepano on käytetympää valkoviineissä, jotka on usein tehty yhdestä tai kahdesta lajikkeesta. Punaviinit taas ovat useimmiten monien eri rypäleiden sekoituksia, jonka takia lajikkeita ei ladata etikettiin. Tähänkin on poikkeuksia esim. Bordeaux'n alueella, josta toisessa osassa lisää.

Punaviinin takaetiketistä löytyi kuitenkin myös maininta siihen käytetyistä rypälelajikkeista: Grenache ja Syrah. Nämä ovat tunnetuimpia lajikkeita joita käytetään Rhônen alueella. Syrahin kansainvälinen nimi on Shiraz ja sitä käytetään paljon myös Uudessa Maailmassa.

Katsotaan mitä seuraava osa tuo tullessaan, nyt taas etikettejä koodaamaan kotonakin!

Kevään kenkäostos

Tässä keväällä on oikeastaan tullut ostettua vain yksi kenkäpari kesää odottamaan. Olen löytänyt nimittäin New Lookin kenkäkokoelman, joka on ihanan kattava ja erityisesti halpa! Kenkien laatu ei silti ole mielestäni liian halpa, viime vuotiset bileballerinani palvelivat vielä uskollisesti tänä syksynäkin kunnes ne vaihtuivat huomaamatta eräisiin mieleisempiin.   

 

Kivat korot, jotka tuovat vähän lisää pituutta kesän ruskettuneisiin sääriin!

Nämä ovat tietty oikein nätit ja vielä mukavatkin jalassa, mutta...

...vähän liian isot! Tämän putiikin ainoa huono puoli on, että kengistä on melkein mahdotonta ikinä löytää pieniä kokoja. Nämäkin ovat kokoa 37 ja minulle liian isot. Nyt yritän tukkia sisään puolipohjallista jos toista, että pääsisin näitä käyttämäänkin! Ne on vaan niin ihanat.

Mies mun makuun

Bongasin tällaisen kivan haasteen eilen Kalastajan vaimon blogista ja olin jo nähnyt sitä muutamaan kertaa parissa muussakin blogissa. Eli pitää esitellä kuvin minkalainen onkaan oman maun mukainen mies. Hmmm, kute kaikki ovat todenneet, tehtävä ei olekaan ihan niin helppo, sillä useimmiten sitä myös ihmisen persoona vaikuttaa. Muistin kommentoineeni erästä miesnäyttelijää vähän aikaa sitten kämppikselleni, josta lähti muidenkin komeiden miesten pohdinta. Kyllä tähän menikin yksi jos toinen hetki mietiskellessä ja netistä selaillessa. Tuloksia:

 

  Espanjalainen Aitor Ocio, joka taitaa olla jalkapalloilija. Hänet bongasin kämppikseni espanjankielisestä lehdestä vessassa, joten meillä oli oikein romanttinen kohtaaminen. 

Tämäkin on jalkapalloilija, nykyinen kommentaattori tai muuta sellaista Ranskan baskimaasta Bixente Lizarazu. Onneksi löytyi muilla sanoilla googlettamalla, nimi on nimittäin aika hankala muistaa...

Huomaa, että olen viettänyt aikaa poikien kanssa jalkapalloa katsoen ihan oman kiintiön ylikin, silloin jaksaa enää tihrustella kentän laidalla viilettäviä miehiä. Tässä Barcelonan jalkapallojoukkueen valmentaja Pep Guardiola.

Jessica Alban mies Cash Warren on myös mielestäni oikein söpö. Myös Jessica on uskomattoman kaunis, ja mielestäni he ovatkin yksi komeimmista julkkispariskunnista.

Mekhi Phifer, josta olen alkanut tykkäämään katsoessani joka viikko Lie to Me-sarjaa tv:stä.

Meksikolainen Gael Garcia Bernal, joka taitaa tosin olla tosielämässä pienempi kuin minä!

James Francosta tykkäsin jo kun hän näytteli jossain uskomattomassa nörttikomediasarjassa valovuosia sitten.

Orlando Bloom on myös ihanan poikamaisen söpö suklaasilmineen, ehkä vähän niin kuin liiankin poikamainen...

Viimeiseksi piti vielä laittaa yksi blondi, Paul Walker, jonka bongasin tänään uuden Fast and Furious-elokuvan mainosjulisteesta. Kyllähän tuokin ihan menettelee...

Näyttäisi siltä, että tumma ja ruskeasilmäinen sopii minun makuuni! Onkohan tullut vietettyä ihan liiaksi aikaa täällä etelämpänä...

Haastan ainakin Essien ja MaaMaan tätä täyttelemään!