torstai 30. kesäkuuta 2011

Vuorojen välissä

Huonoin homma työssäni on kaksivuoroisuus. Muutaman tunnin tauon aikana ei hirveästi ehdi tehdä mitään ja usein käynkin kotona nukkumassa tai tapaan kavereita. Kuuman maanantain jälkeen meidän piti kaverin kanssa mennä viilentymään ja auringosta nautiskelemaan Vesipeilille, mutta kuinkas kävikään että ilma oli yhden yön aikana muuttunut näin harmaaksi.



Minulla oli päällä siis ihan kesähepeneet, jotka edellisessä postauksessa jo näkyivätkin.

Ja sandaalit...Mukana menossa oli myös pientä evästä kuten suklaamunkki vaikka itse suuntasin taas takaisin ravintolaan syömään muutaman tunnin päästä.


 Tämän jälkeen käytiin vielä istumassa terassilla toisessa meidän kantapaikoista.
Englantilainen pubi The Houses of Parliament, ihan Bordeaux'n vanhan keskustan sydämessä kävelykadulla, jonka terassille paistaa kivasti aurinko iltapäivälle (siis silloin kuin paistaa) ja sopivasti vain parin minuutin päässä ravintolastani.
 
 
Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt käydä lämmittelemässä H&M:ssä ja napata mukaani tuon farkkuliivin. Ja tässä taas yksi taidonnäyte siitä kuinka onnistuneesti useimmiten poseeraan kuvissa...

Duunissa

Uusi kamera saapui sopivasti tähän kesän alkuun. Sillä on nyt tullut vähän kuvailtua, mutta vaikka merkin pitäisi olla sama, tuntuu ettei kuvista tule läheskään yhtä hyviä kuin edellisellä ottaessa. Onko kyseessä nostalgiaa, niin että aika on vain kullannut mielessäni muistot siitä millaisia kuvia vanhalla tuli? Nyt odotan ja toivon, että tässä tutustuttaessa meiltäkin löytyisi yhteinen sävel vaikka vanhaa kaipaan edelleen...

 
Hain kameran postista juuri ennen töihin kiiruhtaessa, joten pakkohan sitä tyhjästä salista oli nappailla pari  kuvaa.
 Välillä tuntuu, että olen suuressa akvaariossa, sillä ikkunoita ja peilejä on melkein joka seinällä. Muutamat paapuskatkin tuntuu unohtavan, että kyseessä ei ole tv-show vaan muutamaan kertaan olen rauhassa siivoillut, kun huomaan, että joku tuijottaa vaikka kuinka kauan touhujani ikkunasta. Mitäs siinä sitten voi tehdä paitsi jatkaa hommia...

Toissa päivänä saimme myös iloisen yllätyksen naapuriravintolasta: he toivat meille uskomattoman kasan Couscous-värkkeitä. Tämä oli kyllä niin tajuttoman hyvää, että nyt voin suositella myös heidän paikkaansa kenelle tahansa. Couscouksen ympärillä kävi niin kova vilske, että hyvä kun sain jonkinmoisen kuvan otettua ennen kuin kaikkikatosi parempiin suihin. Että tähän mennessä ihan kivan paikan olen löytänyt!

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Ale ostoksia

Kaikessa hulinassa ehdin käydä pikaisesti myös vähän kaupungilla kiertelemässä ja katsomassa aletarjontaa. Mukaan lähti H&M:stä tällaiset kivat pikkukamat kuten pirtsakka t-paita keltaisena (korostamaan rusketusta):
 

Sekä pienempi meikkipussukka, joka mahtuu myös käsilaukkuun ja menoon mukaan. Bonusta Suomiväreistä.

Nämä hankinnat tein eilen, kun kävin alunperin katselemassa uusia bikinejä, mutta mitään ei löytynyt. Maanantaina täällä oli kauhea lämpöaalto, lämpötilaksi mitattiin 40°C mutta onneksi olin ilmastoidussa työpaikassa, meidän kämppäkin oli kuin uuni. Niinpä eilen olin lähtenyt aamulla matkaan myös erittäin viileissä hepenissä ja kylmähin siinä iltapäivällä tuli. Niinpä H&M:ltä lähti mukaan myös tämä ihana farkkupaita, joka ei tosin mielestäni ole yhtään tyyliäni, mutta rakastan sitä silti!
Ja tässä vähän hämärää kuvaa päivän asusta, jonka päälle heitin tuon liivin.

Kuvat on otettu joskus yöaikaan joten valaistu on vähän niin ja näin...


Ja sitten tärkein ale-ostos: "ensimmäinen palkka"-kenkäni, jotka uskomattomaksi tuurikseni olivat alennuksessa.

Omasta mielestäni kivoja kenkiä löytyy Minelistä, mutta ne ovat usein hieman ylihinnoiteltuja jonka vuoksi niitä sopii metsästää alesta. Löysin myös eräät ihanat korkkarit Zarasta, mutta ne osoittautuivat liian pieniksi kotona, joten ne piti kiikuttaa takaisin kauppaan.
 
 Nyt odottelen sopivaa tilaisuutta lähteä kokeilemaan näitä ihan livenä...

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Ylöspäin

Niinhän se menee, että kun kaikki asiat on tosi huonosti, niin siitä voi vaan alkaa mennä paremmin. Ajattelin ettei minun tarvi täällä blogissa jauhaa työasioista, mutta kun se nyt on vain viime aikoina ollut koko elämäni, täältä tulee. Viimeisen kommenttini jälkeen olen siis löytänyt oikein kivan ravintolan, jossa on nyt vakipaikka tarjolla. Huomenna allekirjoitan vielä sopimuksen niin, että voi kai tätä viralliseksi sanoa! Tietokonekin toimii, kameraa odotellaan ja puhelinjuttu on no, tekemisasteella. Onneksi on vanhoja luotettavia Nokian puhelimia varastossa, jotka toimivat vielä melkein 10 vuoden jälkeen!

Ensi viikolla edessä on hurja viikko, sillä pyysin heti kättelyssä tämän viikonlopun vapaaksi. Lauantai-iltana oli koulun bileet ja tänään alkoi kansainväliset viinimessut Vinexpo.

Käytiin siis kääntymässä, toisin sanoen vietettiin päivä messuilla. Kyseessä on ammattilaisille tarkoitettu messu, jonne lähdin tulevan pomoni kanssa. Näistä kuvioista lisää kunhan ehdin kirjoitella. Mitään kamalan kiinnostavaa ei löytynyt sillä minua kiinnostavat argentiinalaisten viinien osastot jäi käymättä, kun aika loppui kesken.

Lähden tästä katselemaan kaupungin menoa, sillä Bordeaux'n joen rannalla juhlitaan "joen juhlaa" vielä tänään. Eilen näimme jo ilotulituksen. Samaan syssyyn ehtii tapaamaan paria koulukaveria, jotka ovat palanneet kaupunkiin Vinexpoa varten. Liikuntaa tulee myös harrastettua sillä julkinen liikenne on lakossa koko viikonlopun...

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Epäonnea

Muistaako joku vielä kun kerroin vähän aikaa sitten että kamerani varastettiin? No, enköhän saanut eilen toissapäivänä näppäiltyä netistä tilaukseen uuden, juuri sellaisen kun haluan ja kohtuuhintaisena, kun tietokone alkoi hurista niin kauheasti, että luulin että se räjähtää vielä kappaleiksi. Olen siis tässä toista päivää ilman tietokonetta. Kämppis tuli tänään kotiin niin kirjoittelen hänen koneellaan.
   Kameran kanssa samassa hötäkässä hukkui myös puhelimeni, jonka tilalle kävi ostamassa uuden (erittäin moderni malli, ottaa jopa kuvia ja maksoi 40e). No nyt eilen tämä muutaman viikon vanha puhelimeni alkoi myös temppuilla, sammui koko ajan ja lopulta poisti kaikki viestit, kuvat, soittoäänet sun muut. Pitäisi nyt sekin viedä takaisin liikkeeseen. Auto sentään on pysynyt tien vieressä, joskin sitä on yritetty varastaa ja etuovea on ihanasti riuhdottu irti sekä eräs sakko erääntyi maksettavaksi tänään.
 Just nyt olisi ihan kiva alkaa saada niitä töitä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Viimeinen tipu uunista ulos

Suomen matkan päätarkoituksena oli juhlia perheeni nuorimmaisen ylioppilasjuhlia. Hyvinhän ne meni, sääkin oli lopulta aika aurinkoinen ja lämmin ja sitä pitikin tarkistaa päivää ennen ihan jokaiselta netistä löytyvältä sääsivustolta.
 Virallisen osuuden ja lakinpäähän laiton jälkeen on helppo hymyillä ja näyttää vähän säärtä...

 Tai pelleillä samaisella lavalla siskojen kanssa...

 Koko seremonian aikana (valmistuneita oli ilmeisesti noin 500...) oli kiva bongailla tyttöjen kauniita mekkoja ja sitten vertailla suosikkeja. Niistä oli myös hyvä bongailla kesän trendejä, kuten värikkäät mekot. Tuo keltainen mekko on ihan suosikkini. Myös vaaleaa, valkoista ja erityisesti mustavalkoista oli esillä oikein paljon ja polvimittaa. Muistan viimekertaiset juhlat muutaman vuoden takaa ja silloin pukeuduttiin vielä oikein kunnon maatalaahaaviin iltapukuihin.
 Päälläni uusi ihana ihana bleiseri H&M:stä. Nyt minustakin tulee vähän fiksumpi pukeutuja.

Juhlakalulla oli itselläänkin mustavalkoinen kokonaisuus ja huimat korot.

Tulevaisuudelle!

Kotona kahvipöydän antimia. Miksi muuten aina sanotaan kahvipöytä vaikka tarjolla oli paljon muutakin juomista sekä niinkin paljon suolaista, että siitä sai oikein äkkiä mahansa täyteen? Edellisenä päivänä tehtiin voileipäkakkuja aivan yön puolella. Äiti oli hieman liioitellut niiden määrää joten yhtä ei edes jaksettu koristella vaan se meni täytettynä pakkaseen odottamaan kesän toista juhlaa. Minä tein kantonin riisiä, ranskalaista suklaakakkua ja raparperipiirakkaa, joka melkein unohtui tekemättä. Kun keskiyöllä tuikkasin sen uuniin, ajattelin että tämähän on ihan normaali leipomisaika, kun ulkonakin on vielä valoisaa!

 Valokuvia tuli otettua erilaisissa suvun keskeisissä kokoonpanoissa vaikka kuinka monta. Tässä ilmeisesti sanoin jotain tosi hauskaa...

 
Loppuillasta lähti niin lakki kuin korkkarit kiristämästä ja meidänkin tuore ylioppilas lähti bilettämään muiden mukana ihan vaan balleriinoilla. 

Kuvat: Aku Paavola
 
Tässä onkin hyvä muistella kuinka omasta juhlasta on jo niiiiin aikaa. Silloin tunsin itseni oikein aikuiseksi ja viisaaksi, vaikka nyt tajuan kuinka tietämätön silloin vielä oli. Olin lähdössä kuukauden päästä maailmalle, äkkiä pois syrjäisestä Suomesta ja sen ahtaista piireistä. Sen jälkeen olenkin oppinut muunmuassa kuinka asiat on hyvin Suomessa, ihmisten ja kulttuurien erilaisuudesta, joustavuudesta ja sopeutumisesta, kaverisuhteista, itsestäni, kohtalon oikuista, kuinka selvitä kun asiat menee niin väärin ettei edes osannut kuvitella, että rakkaat ihmiset ympärillä kyllä kantaa vaikka joskus ei itse jaksaisikaan, että lentokoneeseen kannattaa varata sukat ja lisähuivi. Vaaleanpunaiset lasit on tippunut silmiltä, mutta onneksi ne voi ja pitää joskus laittaa takaisin ja hullutella kuten kakarana.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Pokaali ja minä

Sain tällaisen kivan tunnustuksen pokaalin muodossa Ilmiltä, jes jes ihanaa! Kiva myös löytää uusia lukijoita, sillä joskus oikeasti mietin kukahan minun blogia oikein lukee. Tuossa vieressä on tietty lista kirjaantuneista, mutta sitten olisi niin kuin kaikki muutkin. Joka tapauksessa tähän pokaaliin kuuluu, että kertoilee itsestään 8 asiaa. Tässa yritän kertoilla jotain sellaista mitä ette jo tietäisi.



1. En ole yhtään musikaalinen. En osaa soittaa edes nokkahuilua, kouluajoiltakin on jäänyt kauheita traumoja kun piti sillä nokkahuilulla soittaa nuoteista suoraan niin ettei edes kirjaimia oltu kirjoitettu nuotteihin. Olen kuullut, että musiikkikorvalla olisi jotain tekemistä myös vieraissa kielissä opitun aksentin kanssa. Mielestäni tämä on syy siihen, että ulkomaalaisuteni kuultaa niin selvästi läpi ranskaa puhuessani.

2. En fanita oikein mitään. Muumimukit on ihan kivoja, kun äiti niillä lahjoo minua ja muistuttaa Suomesta takan reunalla. Haluaisin kuitenkin päästä kerran Rihannan konserttiin. Tykkään aika lailla kaikista hänen lauluistaan ja yliampuvasta tyylistä, mutta näin kerran hänen konserttinsa tv:stä ja hurmaannuin show'sta täysin.

3. En syö mitään light-tuotteita (paitsi kesällä coca zeroa!). Ranskassa on oppinut arvostamaan oikeata juustoa ja jugurttia, niin että mauttomaan kumiin on enää turha palata. Parempi arvostaa oikeita, luonnollisia makuja. Meksikolainen ystäväni kuvaili mielestäni erittäin osuvasti Suomen ruokakulttuuria: light, extralight, extraextralight. Limsoista en oikein tykkää, mutta mieluummin syön vatsani täyteen jotain hyvää kuin juon.

4. Olen lihonut ulkomaanvuosina vain muutaman kilon. Aina kuulee juttua kuinka ulkomailla lihoo, kun pitää maistella kaikkea uutta, mutta kolmoskohdasta huolimatta olen aikalailla pysynyt samassa koossa koko ajan. Älä kysy miten.

5. Pystyn nukkumaan missä vaan. Vaikka kuinka olisi stressiä tai huolia, pystyn nukkumaan melkein aina. Erityisen mieluisia koisaamispaikkoja ovat lentokone ja auto. Ihan silloinkin kun en edes ole mitenkään erityisen väsynyt. Tämän vuoksi pitkätkin matkat tuntuvat minusta aina ihan siedettäviltä.

6. Puhumistavaltani olen ranskalaistunut. Tästä tuli lyhyellä Suomen-visiitilläni kommenttia sekä kerran tapaamaltani italialaiselta kaverilta (!!), pitkäaikaisimmalta suomalaiselta kaveriltani kuin sedältäkin. Kuulemma onneksi en asu Italiassa tai huitoisin ihmisiä naamaan puhuessani...Itse en sillai tunnusta k.o. ominaisuutta;

7. Ranskassa olen unohtanut tasa-arvon. Nykyään pukeudun toisinaan paljon naisellisemmin, laitan korot jalkaan, mutta en puunaa liikaa kuten Suomessa (tekoripset, geelikynnet, jumalattomat korot, tonni meikkiä, minimitta=tuli nähtyä visiittini aikana). Miehet hoitavat painavammat työt (esim. ravintolatyössä roudaa terassin kalusteet), avaa ovet ja päästää edeltä menemään ihan missä tahansa. Miehet myös maksavat enemmän kuin naiset tai tarjoavat, näin käy meillä ihan kaveripoikienkin kanssa joskus.

8. Olen silti itsenäinen suomalainen. Pakko tämä oli laittaa. Epämusikaalisuudesta huolimatta hoilasin Maamme-laulua YO-tilaisuudessa lujaan ääneen ihan nuotin vierestä. Pitkästyttävä itsenäisyyspäivän vastaanotto on katsottava YLE-Areenasta. Tiedän, että mistä tahansa voi selvitä sisun ja suomalaisen sitkeyden ansiosta. Vai onkohan tämä ihan vaan äidiltä opittua?

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kun lähdettiin yksille

Yllättäen Suomen loma meni aivan älyttömän nopeasti, nyt minusta tuntuu välillä että koko reissu oli unta enkä edes oikeasti käynyt kotona. Matkan todenmukaisuudesta muistuttaa kuitenkin monet karkkipussit, jääkaappia valloittavat karjalanpiirakat ja pakastimen täyttävät leipäpussit.
    Maanantai meni ihan matkustaessa ja tiistai oudossa pikkuisen masentuneessa horroksessa, kun sääkin oli ihan uskomattoman harmaa. Tein kaikkea oikein hyödyllistä kuten siivosin, tyhjäsin laukun, pesin pyykkiä, tiskasin ja hiippailin muuten vaan kämpässä edestakaisin. Illalla aurinkokin päätti näyttäytyä ja päätettiin kämppiksen kanssa yhtäaikaa, että lähdetään juomaan oluet terassille. Mietteiden yhteneväisyyshän tarkoitti, että kyseessä on erittäin hyvä idea.

 
  Yksi muuttui kahdeksi, siinä vaiheessa kun tavattiin sattumalta puolituttuja ja kävi ilmi, että opiskelijakortilla sai alennusta koko illan. Ulkonakin oli oikein miellyttävä ilma ja pienen terassin kaikki pöydät täynnä porukkaa.

Eihän siitä sitten lopulta mitenkään aikaisin kotiin päässyt vaan kaverit kutsuivat meidät syömään heille, kun sattuivat asumaan kyseisen pubin yläkerrassa. Lisäksi pojat lupasivat tehdä ruokaa ja tällaisesta harvinaisesta tilaisuudestahan ei kieltäydytä. Lopulta kotiin päästiin herkullisen vuohenjuustosalaatin ja liian monen viinilasillisen jälkeen aivan liian myöhään. Aamulla kello soi taas aivan liian aikaisin ja vahvan kahvikupposen voimin sain raahauduttua työhaastatteluun. Nyt odotellaan vastausta ensi viikkoon ja toivotaan, että joko se tai huominen koepäivä toisi kesätöitä tälle neidille!   

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Matkalle

Tänne sitä taas suunnataan huomenna! Edessä siis muutaman päivän pikapyrähdys Suomeen ja kotiin ja viikonloppuna eräitä tärkeitä YO-juhlia juhlistamaan. Mekkoa tai koko juhla-asua ei todellakaan ole ehtinyt kauheasti miettiä, juuri äsken sain heiteltyä laukkuun muutamat vaatekappaleet, joilla toivottavasti pärjää. Alkuviikko on mennyt vieraan kanssa kestitessä ja työn etsinnässä kuten yleensä niin etten ole edes ehtinyt pahemmin kotona lorvailla ja miettiä jotain sellaista kuin pakkaamista.


Nyt täytyy tästä lähteä nukkumaan, huomenna aikainen herätys ja viime hetken pakkailut sun muut. Edelleen kamerattomana ja nyt viikon verran vielä tietokoneettomanakin en varmaan ehdi paljon kirjoitella. Olisi kivaa, että säät suosivat täällä on jo totuttu lämpimään auringon paisteeseen!