Olen ollut tänään vapaalla ja silloinhan on tosi hyvä päivä tehdä kaikkea järkevää, mitä töissä ollessa ei jaksa/ ehdi/ ei millään huvita. Niinpä tämän päivän piti lähteä käyntiin lenkin ja terveellisen aamupalan voimin jo hyvissä ajoin. Oikeassa elämässä nousin lopulta sängystä klo 11 pienen viestittelyn jälkeen enkä millään jaksanut lähteä lenkille pitkälle venyneen edellisillan jälkeen. Söin sentään sen terveellisen aamupalan hedelmien ja kaurahiutaleiden kera. Kaipaan täällä muuten kummasti kunnon kaurapuuroa!
Sen pirteän aamupäivän jälkeen olikin tarkoitus hoitaa kaikenmaailman tärkeitä asioita kuten soittaa pankkiin ja vakuutukselle...
...mässätä siinä samassa salmiakkia ja ihmetellä taas kerran kuinka kanadalaissyntyinen kokkimme tuntee muumihahmot(!)...
...tehdä ihan pienen kierroksen H&M:llä sukkahousuja ostamassa ja löytää sen lisäksi mansikkamekon ja kevään aurinkoon sopivat halvat aurinkolasit...onneksi Ranskassa on jotain sellaista auttamattoman vanhanaikaista kuten sekkivihot, joilla voi edelleen jatkaa shoppailua silloinkin kun pankkikorttia ei enää ole.
Päivän asuna toimi ihan farkut ja lenkkarit, vähän niin kuin eilisen päivän työasussa, jota innostuin hieman kuvailemaan. Nämä huonot peilikuvat kyllä ärsyttää hieman, mutta kun ei ole kuvaajaakan menköön välistä. Päällä äidiltä "lainattu" paitapusero, mustat housut ja Pull&Bearin villatakki. Lenkkarit sentään vaihtui ballerinoihin töissä.
Laiskottelun jälkeen olikin aika suunnata sinne päivän tärkeimpään tapaamiseen eli poliisiasemalle Police Nationale. Siinä samalla matkalla sain ensin ihailla kaupungin kirjastoa (oikealla) ennen kuin jouduin ensin venailla pitkään poliisiaseman odotussalissa ja sen jälkeen kuvailla vielä pidempään laukun varastamisepisodia. Tiedän kyllä tasan hyvin, että mitään sieltä ei tule takaisin, mutta jospa saisi ainakin vakuutuksen korvaamaan jonkun osan kadonneista tavaroista.
Loppuilta sujuikin sitten kämppisten ja pizzan parissa rauhallisissa merkeissä ja niin vaan täytyy taas ihan liian pian takaisin töihin...Missä se rauhallinen viikonloppu taas luuraa???
Kadonneen laukku-episodin ja sitä seuranneen paniikin jälkeen olisi
voinut luulla, että rauhoitun kotiin papereita järjestelemään ja
rauhoittavaa musiikkia kuuntelemaan, mutta mitä vielä. Seuraavana
päivänä kävin kämppiksen työpaikalla Zarassa ja bongasin nämä ihanat
kengät. Uusien avaimien teettämisen jälkeen sain puhelun kaverilta, joka
lupasi tarjota viilentävän valkoviinilasillisen höyryäviä aivojani
rauhoittamaan. Sen jälkeen pitikin palata töihin, mutta ajatus kengistä
ei vaan millään lähtenyt...
Niinpä päätin erittäin järkevässä mielentilassani, että nämä kengät olisivat aivan täydellistä terapiaa laukun menettämisen aiheuttaman surun tilalle. Ainoaksi ongelmaksi jäi värin valitseminen.
Päädyin sitten lopulta mustiin, kyseltyäni hieman tärkeiltä kavereilta heidän mielipidettään ja mietittyäni, että juuri vähän aikaa sitten ostin ne toiset punaiset kengät alesta. Nämä pääsivät jo jalkaan, kun lähdin lauantaina katsastamaan uutta yökerhoa työkavereiden kanssa ja olivat muuten tosi mukavat jalassa. Jaksoin nimittäin niillä kävellä vielä samana iltana kaverini luo sellaisen melkein puolen tunnin matkan eikä yhtään sattunut jalkoihin. Eli juuri oikea terapiaostos.
Välillä minulta kysellään ranskan kielestä ja kuinka paljon osasin ennen Ranskaan tuloa ja onko kieltä helppo oppia. No tähän ihan yksinkertainen vastaus: ei ole! Mielestäni ranska on aika vaikea kieli, kun joka paikassa on poikkeuksia ja sun muuta, ja lisäksi kirja-, puhe- ja tekstailukieli ei tosiaankaan ole ihan samanlaista ihan kuten suomessakin. Tässä kuvituksena toimii muutamia kavereilta saamiani tekstareita. Nykyään iPhonet ja Blackberryt tosin korjaa useimmiten automaattisesti kirjoitusvirheet, joten jopa viestikieli alkaa taas uudelleen muistuttaa jotain kirjakielen tapaista.
Itsellä kesti yli puoli vuotta ennen kuin sain sujuvasti jutelluksi arkipäivässä ranskaksi ja silloinkin osittain pakon edessä, sillä kielikoulu loppui ja ikävystymisen estämiseksi ja pankkitilin kunnostamiseksi menin töihin. Siellä sitten oli pakko puhua ranskaa asiakkaiden ja kollegojen kanssa vaikka kotikielenä toimi edelleen englanti.
Vähän yli vuoden jälkeen aloitin opiskelut yliopistossa ja silloin piti taas puhua ranskaa. Lisäksi muutin toiseen kaupunkiin ja asetuin kimppakämppään ranskalaisen tytön kanssa joten sitä kieltä oli ihan pakko puhua koko ajan. Näihin aikoihin alkoi myös kieli Monsieur'n kanssa vaihtua ranskaksi, joka oli aluksi aika haastavaa. Viimeiset englanninkieliset sanat lentelivät varmaan riitatilanteissa, joissa aina turhaantuneena sai polkea jalkaa ja änkyttää menemään, kun oikeat ranskankieliset sanat ei millään tullut mieleen.
Nykyään ranska on varmaan melkein vahvempi kieleni kuin englanti, vaikka inhoan edelleenkin lukea ranskaksi. Joskus tulee luettua naisten- ja viinilehtiä ranskaksi, muuten kaikki on suomeksi tai englanniksi.
Puheessa teen edelleen ihan koko ajan virheitä. Erityisesti minulla on ongelmia artikkelien kanssa enkä ikinä tiedä/ muista/ jaksa pohtia onko joku sana maskuliininen ja feminiininen (un vai une). (Epä)onnekseni jotkut kavereistani ovat omaksuneet tämän "minun" versioni ranskan kielestä ja siinä välillä kun he hekottelevat joillekin letkautuksilleni, joita väistämättä seuraa tavastani puhua, he myös käyttävät tätä tapaa tekstareissaan.
Niinpä ranskaa ymmärtävät voivat huomioida, että kaverini ovat ironisesti jättäneet artikkelit viesteissään pois tai laittaneet refleksipronominit (vai mitä nämä on???) väärään muotoon...
Eli minullakin on vielä matkaa siihen täydelliseen kielitaitoon. Joskus töissä kuulee myös asiakkailta mitä oudoimpia letkautuksia:
" Ai olet suomalainen? Tervetuloa Ranskaan! "
" Oletko täällä lomalla? " Siis samaan aikaan kun tarjoilen heille...
" Suomen pääkaupunkihan on Oslo? "
" Suomessahan on maailman korkein itsemurhatilasto "
" Onko Suomessa kesälläkin pakkasta? "
" Ai suomalainen? Puhut kyllä tosi hyvin ranskaa. " Parasta kai olisi, kun tässä on jo muutama vuosi vierähtänyt paikan päällä...
Luin juuri MaaMaan blogista käsilaukkuhaasteesta, jossa pitää tutkia oman laukun sisältö. Tämä on aika hauska, sillä eikö sitä sanota, että naiset kantavat koko elämänsä laukussaan? Omilla kavereilla on usein hirmu isonkokoisia laukkuja ja sinne sitä tavaraa sitten mahtuukin pullonavaajasta varavaatteisiin, mutta oma veskani on aika pieni, mutta onnistun silti mielestäni tunkemaan sinne aikamoisen määrän kamaa!
Laukku on ostettu joskus pari vuotta sitten kirpparilta Marseillesta ja sen hinta taisi olla huimaavat 4 euroa. Nyt alkaa tämäkin valitettavasti näyttää uupumisen merkkejä joten täytyisi harkita uuden hankkimista.
Sen sisällä oleviin kahteen taskuun mahtuu aika kätevästi paljon tarvittavaa. Matkassa on ollut joskus mukana jopa pokkari.
Lähempi tarkastelu näyttää, että laukussa majailee:
- Meikkilaukku
- Piilariaski (kävin juuri hakemassa optikolta)
- Piilarinestettä
- Nenäliinoja (jokanaisen vakiovaruste!)
- Pari huulipunaa ja yksi huulikiilto
- Kynsilakkaa (ei ikinä tiedä koska tarvii esim. sukkahousujen paikkailuun)
- Käsirasva
- Kukkaro ja koti-ja työpaikan avaimet
- Kännykkä
- Maailman parasta huulirasvaa, jonka sain siskolta joululahjaksi
- Kynsiviila ja kampa
- Ponnareita ja pinnejä (hyvä kun löytyi, olenkin etsiskellyt missä ne on kaikki!)
- Minihammasharja
- Silmänympärysvoidetta (???)
- Vähän ylimääräisiä hiluja ja ja baaristä kuitti (tätä ei ehkä olisi kannattanut vilkaista)
Meikkipusista löytyy vielä puuteria, meikkivoidetta, deodoranttia, hajuvettä, piilariaski, ripsaria, kajalkynä, kosteusvoidetta ja ilmeisesti vielä toinenkin silmänympärysvoide.
Tämän laukun sisällön kanssa siis jaksaa mennä parikin päivää, niin että voi yökyläillä jonkun luona kun tarve vaatii, lisätä vähän juhlameikkiä töiden jälkeen ja pelastua elämän pieniltä katastrofeilta kuten viilata katkenneen kynnen taas edustuskelpoiseksi :).
Mitä uskomattoman tärkeitä juttuja löytyy teidän laukuista, joita ilman ei millään selviäisi?
Olen ollut tässä kerrankin "pitkällä" viikonlopulla eli vapaalla sekä sunnuntain ja maanantain. Kiva, kun on kerrankin ehtinyt tehdä rauhassa edes jotain järkevää kuten pestä pyykkiä tai käydä kaupassa. Sunnuntaina tuli vietettyä aika perinteistä ohjelmaa, eli noustiin myöhään, mentiin syömään ostereita ja katkarapuja markkinoille parin valkoviinilasillisen kera, käytiin kahvilla ja katsottiin uskomattoman outo Melancholia ja loppuillan vietin tv:n ääressä.
Sunnuntaiaktiviteetteihin kuului myös esimerkiksi lounaan sulattelua lamppukiipeilyn merkeissä St. Michelin aukiolla.
Tänään olen ehtinyt vihdoinkin käydä lenkillä piiitkästä aikaa ja palauttaa tämän Zaran mekon, joka ei ehkä sittenkään mielestäni sopinut juuri minulle. Ja samalla löysin tämän tilalle ihanat uudet kengät, joita täytyy ehkä käydä ihan vähän vaan uudestaan katsomassa...
Tänään oli myös kerrankin aikaa tehdä kunnolla ruokaa eikä vaan syödä hätäisesti töissä tai kotona jotain leivän tapaista.
Niinpä tein tällaista herkullista salaattia, jossa oli kvinoaa, punajuurta, porkkanaa ja fetaa.
Jotta kaikki ei kävisi liian terveelliseksi, tein myös maailman helpointa ja nopeinta suklaakakkua.
200g (tummaa) suklaata
200g voita
200g sokeria
5 munaa
2 rkl jauhoja
Sulata suklaa ja voi yhdessä. Lisää sokeri ja sen jälkeen munat yksitellen ja sekoita taikina jokaisen munan jälkeen, niin että muna sekoittuu taikinaan. Lisää lopuksi jauhot ja sekoita. Paista 190°C n. 25min niin, että kakku on vielä hieman löysää keskeltä.
Nyt lähden jatkamaan iltaa kämppisten kanssa ja lähdetään pian pubivisailemaan, kun ollaan kerrankin kaikki yhtä aikaa vapaalla. Huomenna kuitenkin herätys taas töihin aamulla.
Vähän liian aikaisin puhuin tuossa edellisessä postauksessa, sillä aika pian sen jälkeen tulin taas kipeäksi. Tein siis sen klassisen virheen, että menin liian aikaisin töihin...Ystävänpäivänä sorruin varmaan ihan samaan, mutta illaksi oli pakko raahautua ravintolaan, sillä koko paikka oli jo varattu täyteen. Ihan hyvin tästä ollaan kuitenkin parannuttu, olen sitten yrittänyt levätä jokaisen ylimääräisen hetken. Eilen parantumista muunmuassa tuli hieman juhlittua, kun ilta lähti vahingossa käyntiin punaviinin maistelusta ja päättyi kirjaimellisesti shamppanjasuihkuun.
Ystävänpäivää meillä ei siis juhlittu mitenkään erikoisesti, vaikka täällä sitä pidetäänkin aika tärkeänä rakkauden päivänä, jolloin useat pariskunnat lähtevät syömään ulos ravintolaan. Meidän taloudesta 66% on sinkkuja, mutta jotain hauskaa tuli kuitenkin tehtyä ihan itsellekin.
Kämppis käynnisti red velvet-kakkutehtaan, juuri ystävänpäivän alla. Ja koska hän ei ikinä tee mitään puoliksi, tuli tälläkin kertaa lopputulokseksi peräti kolme eri kakkua, jotka odottavat syöjiä parvekkeella, kun jääkaapissa ei ole tarpeeksi tilaa.
Ensimmäinen kakku on jo korkattu...
Ja hyväksi havaittu. Nyt pitäisi varmaan kutsua kavereita kylään, että saadaan kaikki syödyksi ennen kuin viimeinen käyttöpäivä uhkaa.
Tästä on hyvä palata takaisin omiin mittoihin, kun sairastellessa on tullut syötyä vähän vähemmän, jopa niin että housut alkaa uhkaavasti löystyä. Onneksi ruokahalu on palannut ja jaksan kokkaillakin välillä jotain kiinnostavaa. Nyt lähden nauttimaan auringon säteistä, sillä pakkaset ja lumi ovat vihdoin väistyneet myös meiltä ja näyttää hyvästi siltä, että kevät tulee sittenkin!
Kipeänä olemisen kurjuus meni onneksi aika nopeasti ohi, kun oikein suomalaisella sisulla ja ranskalaisen apteekin antimilla taistelin. Lepäsin ilmeisesti oikein viikon tarpeiksi, sillä lauantai- ja sunnuntai-ilta veni piiiitkälle aamun puolelle eikä tänä aamuna edes väsyttänyt kamalasti töihin noustessa. Uusi viikko on siis alkanut, ja sitä energiaa saisi kyllä riittääkin sillä edessä olisi monta eri juttuja joita pitäisi saada hoidettua vielä ennen kevään tuloa...
Onneksi joku ihana oli taas jaksanut vääntää tällaisia herkkuja, sillä aikaa kun olin sängyn pohjalla ja käperryn nyt näiden pariin vielä vähäksi aikaa ennen iltavuoroa.
No, tulihan sitä lunta lopulta tännekin! Eilen keskellä aamuyötä sain viestin kämppikseltä, joka oli ironisesti "Ranta"- nimisessä yökerhossa, että täällä sataa lunta! Tänään paisteltiin sitten lettuja ja illalla lähdin katsomaan kaverin remonttihommia heidän uudessa yrityksessä, jonka tiloja ollaan juuri hiomassa paikoilleen ennen liikkeen aukeamista. Ilta seitsemältä lumi oli pysynyt vielä näin hyvin maassa...
Aivan onnesta muikeana liihottelin niin hyvin kuuin tuossa märässä lumessa pystyy ja mietin koto-Suomea. Täällä on ehkä vain pari astetta pakkasta, mutta lumi vaan tuo sitä jotain.
Vielä kun kaiken lisäksi sunnuntai-iltana useimmat ihmiset pysyvät kotonaan, oli maisema tosi rauhallinen ja oma mieli samoin.
Meidän "toinen" jääkaappi sai pienen lumikuorrutuksen.
Naapurikatu klo 5 aamulla ja klo 13 tänään päivällä.
Ratikka- ja bussiliikenne oli tietty pysäytetty.
Naapurikaupan eteen oli saatu jopa pystyyn pieni lumiukko.
Ihanat maisemat.
Nyt pakko mennä, lähden katsomaan Millenium-elokuvan amerikkalaista versiota, kaikki ruotsalaiset on jo katsottu. Toivottavasti tämä viihdyttää näin sunnuntai-iltana.
Täällä ei sentään olla ihan samoissa pakkaslukemissa kuin Suomessa, mutta pirun kylmä on silti ja pakkasen puolella mennään! Tarmokkaana lähdin aamupäivästä töihin, kun saimme kauhuksemme huomata, että meidän lämmitys ei oikein toimi ja minuun iski vatsatauti. Ja jotta asiat ei menisi mitenkään liian helpoksi, lähdin keskellä päivää töistä kotiin tuulen riepoteltavaksi vain huomatakseni kotiovella että avaimet ja kännykkä jäi töihin...Kukaan ei lisäksi tuntunut olevan kotona, joten siinä oli pakko lähteä kyyneleet valuen takaisin töihin. Vain saadakseni myöhemmin tietää, että kämppis oli luullut minua ovella naapurin kerjäläiseksi äidin vanhan ruusuhuivin takia eikä siksi avannut ovea...
Lopulta hän kuitenkin tuli minua hakemaan autolla ravintolasta ja pääsin kärsimään oman sängyn pohjalle. Miten en ole voinut laittaa suuhuni kokonaiseen päivään joten toivottavasti tämä menee pian ohi. Huomenna olisi vielä kaiken lisäksi tiedossa erään kaverin synttärit. Tämä kuva on viime vuodelta, mutta tännekin on luvattu lunta viikonlopuksi ja mulla on jo nyt tajuttoman kylmä!
Jatkan nyt taas vaihteeksi koisimista, huomenna pitäisi vaivautua töihin...
Meinasin kirjoittaa tällaisen postauksen, jossa palataan siihen mitä vuonna 2011 tapahtuikaan ihan heti vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta niinpä se jäi...Nyt ollaan kuitenkin uuden vuoden ensimmäinen kuukausi kahlattu läpi ja voi kai vielä hetken muistella menneitä. Tulipa mieleen kuinka paljon onkaan ehtinyt tapahtua yhdessä vuodessa, vaikka se tuntui hujahtavan ohitse aivan uskomatonta vauhtia.
IHMISSUHTEET
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Muutaman joo. Useita tuttavuuksia ja myös pari sellaista ystävää, jonka kanssa tiedän ja toivon pitäväni yhteyttä vielä pitkään tulevaisuudessakin.
2. Oletko tehnyt tänä vuonna jotain, mitä et ole ennen tehnyt? Vaikka kuinka monta juttua ! Esimerkiksi vieraillut parilla erittäin tunnetulla viinitilalla, käynyt katsomassa korisottelua, syönyt ostereita ja katkarapuja klo 7 aamulla kauppahallilla pitkään venyneen bileillan päätteeksi, viettänyt kiinalaista uutta vuotta, työskennellyt kokonaisen päivän kruunu päässä ja polttanut tulipalloja thaimaalaisen uuden vuoden kunniaksi.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? Kai sen niinkin voisi sanoa.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Oma synttäriviikonloppu, siskon yo-lakin saaminen, kevään piknikit, Vinexpo ja Fête de la Musique- päivä, eräs sunnuntai, kun syötiin ostereita ihanien ihmisten kanssa markkinoilla, syksyinen parhaiden ystävien kokoontuminen, ilta kun juotiin pullo kreikkalaista viiniä hyvän kreikkalaisen ystäväni kanssa, eräs suukko, jota en olisi ikinä uskonut tapahtuvan, eräs hetki, kun nauroin vatsani kipeäksi keittiön poikien kanssa.
Niin kuin muun muassa.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? Rupesin oikein pohtimaan…itseasiassa alkuvuodesta kyllä, mutta se riita on jo sovittu aikoja sitten ja ollaan taas parhaita ystäviä. Joskus mietitään, että kuinka jaksettiinkin olla suuttuneita niinkin kauan.
MINÄ 1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Täytyy tunnustaa, että olen, paljonkin. Ja vahvistus tulee kämppikseltä. Mutta nyt tunnen itseni varmemmaksi ja tyytyväisemmäksi elämääni. Siis ainakin useimmiten.
2. Oletko lihonut? Ilmeisesti en, kun samat housut vuosien takaa mahtuu edelleen.
3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? En ole ollenkaan sellainen ihminen. Monta ovea on kyllä auennut !
4. Oletko ollut yksin elokuvissa tämän vuoden aikana? En. En ole edes varma olenko ollut elokuvissa ollenkaan. Elokuvateatterit hieman ahdistavat minua ja tykkään mielummin katsella leffoja ja sarjoja kotisohvalla. 5. Oletko ottanut tatuointia / lävistystä vuoden aikana? En, mutta vuodelle 2012 olisi tarkoitus!
RANDOM
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus? Kaksi entistä työkaveriani, eräs työn kautta tavattu kaveri ja kämppis.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi? En lupaile mitään, kun en kuitenkaan saa niitä pidettyä. Parempi yrittää pysyä kohtuudessa kaikessa. Tätä voisin taas yrittää lupailla myös vuodelle 2012…
3. Synnyttikö kukaan läheisesi? Ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi? Onneksi myöskään ei.
5. Missä maissa kävit? Suomessa, Saksassa, Italiassa ja Englannissa.
6. Mitä haluaisit vuodelta 2012, joka ei onnistunut vuonna 2011? Niin monia asioita, kuten onnellisuutta ja menestystä työelämässä, jotka ei aina ehkä ole ihan pelkästään itsestäni kiinni. Nyt kuitenkin mennään enimmäkseen tässä päivässä. 7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011? 21.6 ja 27-28.8
8. Vuoden suurin saavutuksesi? Koulun loppuun saattaminen ja gradun kirjoittaminen työn ohessa.
9. ...ja suurin epäonnistumisesi? Kaikki epäonnistuneet työkokeilut. Vaikka nyt tiedän, että en niissä onnistunut sillä vielä parempi paikka odotti kulman takana !
10. Kärsitkö vammoista? Mitä noita pikkunaarmuja on tullut, kuten vähän vääntynyt nilkka tai kärähtänyt käsivarsi.
11. Mikä oli paras asia, minkä ostit? Kaikki ihanat kengät.
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Aina kärsivien kämppisten, jotka ei useimmiten valita vaikka käyttäytyisin kuinka onnettomasti ja jaksaisin selittää samat onnettomat jutut kuinka usein tahansa.
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Erään kaverin ja yhden työkaverin.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Varmaan liian suuren osan shoppailuun, ulkona syömiseen ja bilettämiseen.
15. Mistä innostuit eniten? No siitä (liian) kauan etsitystä työstä ja syksyisestä kokoontumisesta parhaiden kavereiden kanssa Bordeaux’ssa, siskon tapaamisesta Berliinissä ja Suomen vierailuista. Niitä odotan aina niin kuin kuuta nousevaa.
16. Vuoden 2011 ihmiset? Eiköhän niitä ole tuossa ylhäällä mainittu: kämppikset, koulussa tavatut kaverit, työkaverit, äiti ja siskot. 17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi? Molempia, osa jutuista saa vieläkin surulliseksi ja toiset uudet tuulet taas onnellisemmaksi.
18. Lihavampi vai laihempi? Sama.
19. Rikkaampi vai köyhempi? Monta unohtumatonta kokemusta rikkaampi, joita ei ikinä voisi ostaa rahalla. Monta mööpeliä ja vaatetta köyhempi, joita en yhtään kaipaakaan.
20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Halannut ja suukotellut läheisiä ihmisiäni. Ja matkustellut !
21. Entä vähemmän? Valittanut ja kuluttanut puhelinlaskua hehe.
22. Miten aiot viettää joulun?
Suomessa kotona kinosten keskellä. Kotona olin, mutta kinokset puuttui.
23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? En pahemmin mitään. Olishan joitain asioita voinut hoitaa toisella lailla, mutta näin nyt kävi ja ihan hyvin on mennyt siitä huolimatta.
24. Rakastuitko vuonna 2011? Kyllä vähäsen.
25. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Sama vanha suosikki CSI. Telkkaa ei muuten oikeastaan tule edes katsottua !
26. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? Viha on vähän liian vahava sana, mutta just nyt elämässäni on pari henkilöä jotka ärsyttävät välillä. Onneksi on kivoja kavereita joille voi höyryjä päästellä ulos, kun tietävät tilanteen. 27. Mikä oli paras lukemasi kirja? Varmaan uudet tuttavuudet Camilla Läckbergin ruotsalaiset dekkarit.
28. Entä musiikillinen löytö? Metronomy
29. Mitä teit syntymäpäivänäsi? Aloitin aamujumpalla, kävin myöhäisellä lounaalle työkaverin kanssa, drinkillä uuden tuttavuuden kanssa, tulin yllätetyksi töissä naamioituneilla kollegoilla, korkattiin kolmen litran rosée-viini, välillä illasta tein oikein töitäkin, kävin naukkaamassa rommi-passionshotin kokin kanssa keittiössä, ravintolan mennessä kiinni tanssin baaritiskillä, avasin lahjoja ja join shamppanjaa, lähdin bilettämään yökerhoon ja kävelin paljan jaloin takaisin kotiin korot kädessä. Hauskaa oli.
30. Ketä kaipasit? Ystäviä ja perhettä, jotka asuvat ulkomailla.
31. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi? No varmaan taas kerran ne kämppikset. Ja keittiön pojat, jotka jaksaa aina kuunnella joskus uskottamattomankin puolelle viiraavia (mies)juttujani ja antaa sitten vielä lisäksi totuudenmukaisia huomioita ja neuvoja.
MUUTA 1. Oletko joutunut tappeluun? En, itseasiassa en ole edes koskaan vetänyt ketään tukasta (hmmm, tähän kohtaan sisko voi varmaan vahvistaa…)
2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? Olen, mutta vähemmän vakavia asioita kuten ostanut ne kalliit nilkkurit jotka kämppis kielsi ja kävellyt yksin kotiin yöllä vaikka lupasin ottaa taksin. 3. Oletko juonut "perseitä"? Kai muutaman kerran olisi muutamat lasilliset voinut jättää juomatta…
4. Oletko tehnyt tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? Ei asioita pidä katua sen jälkeen kun ne on tapahtunut, ei niille enää silloin voi mitään. Niinpä en kadu, oli tapahtumarikas ja välillä vaikeakin vuosi 2011, mutta paljon olen oppinut!
Nuori neiti, joka asusteli Hong Kongissa monen Ranska-vuoden jälkeen. Sitten kaikki meni (taas) uusiksi ja päädyin Thaimaan kautta Australiaan menolipulla. Tänne ollaan nyt jäämässä hetkeksi. Töissä viiniravintolassa. Vapaa-ajalla etsii elämyksiä, hyviä viinejä, kahvia ja aurinkoa. Yrittää sopeutua ja seikkailla ranskalaisen aksentin kera.
