Ella Bella Ranskassa

Takaisin elävien kirjoissa

2012-02-06T16:38:00.003+01:00

Kipeänä olemisen kurjuus meni onneksi aika nopeasti ohi, kun oikein suomalaisella sisulla ja ranskalaisen apteekin antimilla taistelin. Lepäsin ilmeisesti oikein viikon tarpeiksi, sillä lauantai- ja sunnuntai-ilta veni piiiitkälle aamun puolelle eikä tänä aamuna edes väsyttänyt kamalasti töihin noustessa. Uusi viikko on siis alkanut, ja sitä energiaa saisi kyllä riittääkin sillä edessä olisi monta eri juttuja joita pitäisi saada hoidettua vielä ennen kevään tuloa...

Onneksi joku ihana oli taas jaksanut vääntää tällaisia herkkuja, sillä aikaa kun olin sängyn pohjalla ja käperryn nyt näiden pariin vielä vähäksi aikaa ennen iltavuoroa.

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

Lunta tulvillaan

2012-02-05T21:54:00.001+01:00

No, tulihan sitä lunta lopulta tännekin! Eilen keskellä aamuyötä sain viestin kämppikseltä, joka oli ironisesti "Ranta"- nimisessä yökerhossa, että täällä sataa lunta! Tänään paisteltiin sitten lettuja ja illalla lähdin katsomaan kaverin remonttihommia heidän uudessa yrityksessä, jonka tiloja ollaan juuri hiomassa paikoilleen ennen liikkeen aukeamista. Ilta seitsemältä lumi oli pysynyt vielä näin hyvin maassa...

Aivan onnesta muikeana liihottelin niin hyvin kuuin tuossa märässä lumessa pystyy ja mietin koto-Suomea. Täällä on ehkä vain pari astetta pakkasta, mutta lumi vaan tuo sitä jotain.

Vielä kun kaiken lisäksi sunnuntai-iltana useimmat ihmiset pysyvät kotonaan, oli maisema tosi rauhallinen ja oma mieli samoin.

Meidän "toinen" jääkaappi sai pienen lumikuorrutuksen.

Naapurikatu klo 5 aamulla ja klo 13 tänään päivällä.

Ratikka- ja bussiliikenne oli tietty pysäytetty.

Naapurikaupan eteen oli saatu jopa pystyyn pieni lumiukko.

Ihanat maisemat.

Nyt pakko mennä, lähden katsomaan Millenium-elokuvan amerikkalaista versiota, kaikki ruotsalaiset on jo katsottu. Toivottavasti tämä viihdyttää näin sunnuntai-iltana.

Talvi olisi täälläkin

2012-02-02T23:52:00.003+01:00

Täällä ei sentään olla ihan samoissa pakkaslukemissa kuin Suomessa, mutta pirun kylmä on silti ja pakkasen puolella mennään! Tarmokkaana lähdin aamupäivästä töihin, kun saimme kauhuksemme huomata, että meidän lämmitys ei oikein toimi ja minuun iski vatsatauti. Ja jotta asiat ei menisi mitenkään liian helpoksi, lähdin keskellä päivää töistä kotiin tuulen riepoteltavaksi vain huomatakseni kotiovella että avaimet ja kännykkä jäi töihin...Kukaan ei lisäksi tuntunut olevan kotona, joten siinä oli pakko lähteä kyyneleet valuen takaisin töihin. Vain saadakseni myöhemmin tietää, että kämppis oli luullut minua ovella naapurin kerjäläiseksi äidin vanhan ruusuhuivin takia eikä siksi avannut ovea...

Lopulta hän kuitenkin tuli minua hakemaan autolla ravintolasta ja pääsin kärsimään oman sängyn pohjalle. Miten en ole voinut laittaa suuhuni kokonaiseen päivään joten toivottavasti tämä menee pian ohi. Huomenna olisi vielä kaiken lisäksi tiedossa erään kaverin synttärit. Tämä kuva on viime vuodelta, mutta tännekin on luvattu lunta viikonlopuksi ja mulla on jo nyt tajuttoman kylmä!

Jatkan nyt taas vaihteeksi koisimista, huomenna pitäisi vaivautua töihin...

Sinne meni vuosi 2011

2012-02-01T17:31:00.004+01:00

Meinasin kirjoittaa tällaisen postauksen, jossa palataan siihen mitä vuonna 2011 tapahtuikaan ihan heti vuoden vaihtumisen jälkeen, mutta niinpä se jäi...Nyt ollaan kuitenkin uuden vuoden ensimmäinen kuukausi kahlattu läpi ja voi kai vielä hetken muistella menneitä. Tulipa mieleen kuinka paljon onkaan ehtinyt tapahtua yhdessä vuodessa, vaikka se tuntui hujahtavan ohitse aivan uskomatonta vauhtia.

IHMISSUHTEET

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Muutaman joo. Useita tuttavuuksia ja myös pari sellaista ystävää, jonka kanssa tiedän ja toivon pitäväni yhteyttä vielä pitkään tulevaisuudessakin.

2. Oletko tehnyt tänä vuonna jotain, mitä et ole ennen tehnyt?
Vaikka kuinka monta juttua ! Esimerkiksi vieraillut parilla erittäin tunnetulla viinitilalla, käynyt katsomassa korisottelua, syönyt ostereita ja katkarapuja klo 7 aamulla kauppahallilla pitkään venyneen bileillan päätteeksi, viettänyt kiinalaista uutta vuotta, työskennellyt kokonaisen päivän kruunu päässä ja polttanut tulipalloja thaimaalaisen uuden vuoden kunniaksi.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Kai sen niinkin voisi sanoa.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Oma synttäriviikonloppu, siskon yo-lakin saaminen, kevään piknikit, Vinexpo ja Fête de la Musique- päivä, eräs sunnuntai, kun syötiin ostereita ihanien ihmisten kanssa markkinoilla, syksyinen parhaiden ystävien kokoontuminen, ilta kun juotiin pullo kreikkalaista viiniä hyvän kreikkalaisen ystäväni kanssa, eräs suukko, jota en olisi ikinä uskonut tapahtuvan, eräs hetki, kun nauroin vatsani kipeäksi keittiön poikien kanssa.

Niin kuin muun muassa.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
Rupesin oikein pohtimaan…itseasiassa alkuvuodesta kyllä, mutta se riita on jo sovittu aikoja sitten ja ollaan taas parhaita ystäviä. Joskus mietitään, että kuinka jaksettiinkin olla suuttuneita niinkin kauan.

MINÄ

1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Täytyy tunnustaa, että olen, paljonkin. Ja vahvistus tulee kämppikseltä. Mutta nyt tunnen itseni varmemmaksi ja tyytyväisemmäksi elämääni. Siis ainakin useimmiten.

2. Oletko lihonut?
Ilmeisesti en, kun samat housut vuosien takaa mahtuu edelleen.

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En ole ollenkaan sellainen ihminen. Monta ovea on kyllä auennut !

4. Oletko ollut yksin elokuvissa tämän vuoden aikana?
En. En ole edes varma olenko ollut elokuvissa ollenkaan. Elokuvateatterit hieman ahdistavat minua ja tykkään mielummin katsella leffoja ja sarjoja kotisohvalla.

5. Oletko ottanut tatuointia / lävistystä vuoden aikana?
En, mutta vuodelle 2012 olisi tarkoitus!

RANDOM

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Kaksi entistä työkaveriani, eräs työn kautta tavattu kaveri ja kämppis.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En lupaile mitään, kun en kuitenkaan saa niitä pidettyä. Parempi yrittää pysyä kohtuudessa kaikessa. Tätä voisin taas yrittää lupailla myös vuodelle 2012…

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Onneksi myöskään ei.

5. Missä maissa kävit?
Suomessa, Saksassa, Italiassa ja Englannissa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2012, joka ei onnistunut vuonna 2011?
Niin monia asioita, kuten onnellisuutta ja menestystä työelämässä, jotka ei aina ehkä ole ihan pelkästään itsestäni kiinni. Nyt kuitenkin mennään enimmäkseen tässä päivässä.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
21.6 ja 27-28.8

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Koulun loppuun saattaminen ja gradun kirjoittaminen työn ohessa.

9. ...ja suurin epäonnistumisesi?
Kaikki epäonnistuneet työkokeilut. Vaikka nyt tiedän, että en niissä onnistunut sillä vielä parempi paikka odotti kulman takana !

10. Kärsitkö vammoista?
Mitä noita pikkunaarmuja on tullut, kuten vähän vääntynyt nilkka tai kärähtänyt käsivarsi.

11. Mikä oli paras asia, minkä ostit?
Kaikki ihanat kengät.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Aina kärsivien kämppisten, jotka ei useimmiten valita vaikka käyttäytyisin kuinka onnettomasti ja jaksaisin selittää samat onnettomat jutut kuinka usein tahansa.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Erään kaverin ja yhden työkaverin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Varmaan liian suuren osan shoppailuun, ulkona syömiseen ja bilettämiseen.

15. Mistä innostuit eniten?
No siitä (liian) kauan etsitystä työstä ja syksyisestä kokoontumisesta parhaiden kavereiden kanssa Bordeaux’ssa, siskon tapaamisesta Berliinissä ja Suomen vierailuista. Niitä odotan aina niin kuin kuuta nousevaa.

16. Vuoden 2011 ihmiset?
Eiköhän niitä ole tuossa ylhäällä mainittu: kämppikset, koulussa tavatut kaverit, työkaverit, äiti ja siskot.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Molempia, osa jutuista saa vieläkin surulliseksi ja toiset uudet tuulet taas onnellisemmaksi.

18. Lihavampi vai laihempi?
Sama.

19. Rikkaampi vai köyhempi?
Monta unohtumatonta kokemusta rikkaampi, joita ei ikinä voisi ostaa rahalla. Monta mööpeliä ja vaatetta köyhempi, joita en yhtään kaipaakaan.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Halannut ja suukotellut läheisiä ihmisiäni. Ja matkustellut !

21. Entä vähemmän?
Valittanut ja kuluttanut puhelinlaskua hehe.

22. Miten aiot viettää joulun?

Suomessa kotona kinosten keskellä. Kotona olin, mutta kinokset puuttui.

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
En pahemmin mitään. Olishan joitain asioita voinut hoitaa toisella lailla, mutta näin nyt kävi ja ihan hyvin on mennyt siitä huolimatta.

24. Rakastuitko vuonna 2011?
Kyllä vähäsen.

25. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Sama vanha suosikki CSI. Telkkaa ei muuten oikeastaan tule edes katsottua !

26. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
Viha on vähän liian vahava sana, mutta just nyt elämässäni on pari henkilöä jotka ärsyttävät välillä. Onneksi on kivoja kavereita joille voi höyryjä päästellä ulos, kun tietävät tilanteen.

27. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Varmaan uudet tuttavuudet Camilla Läckbergin ruotsalaiset dekkarit.

28. Entä musiikillinen löytö?
Metronomy

29. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Aloitin aamujumpalla, kävin myöhäisellä lounaalle työkaverin kanssa, drinkillä uuden tuttavuuden kanssa, tulin yllätetyksi töissä naamioituneilla kollegoilla, korkattiin kolmen litran rosée-viini, välillä illasta tein oikein töitäkin, kävin naukkaamassa rommi-passionshotin kokin kanssa keittiössä, ravintolan mennessä kiinni tanssin baaritiskillä, avasin lahjoja ja join shamppanjaa, lähdin bilettämään yökerhoon ja kävelin paljan jaloin takaisin kotiin korot kädessä. Hauskaa oli.

30. Ketä kaipasit?
Ystäviä ja perhettä, jotka asuvat ulkomailla.

31. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
No varmaan taas kerran ne kämppikset. Ja keittiön pojat, jotka jaksaa aina kuunnella joskus uskottamattomankin puolelle viiraavia (mies)juttujani ja antaa sitten vielä lisäksi totuudenmukaisia huomioita ja neuvoja.

MUUTA

1. Oletko joutunut tappeluun?
En, itseasiassa en ole edes koskaan vetänyt ketään tukasta (hmmm, tähän kohtaan sisko voi varmaan vahvistaa…)

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
Olen, mutta vähemmän vakavia asioita kuten ostanut ne kalliit nilkkurit jotka kämppis kielsi ja kävellyt yksin kotiin yöllä vaikka lupasin ottaa taksin.

3. Oletko juonut "perseitä"?
Kai muutaman kerran olisi muutamat lasilliset voinut jättää juomatta…

4. Oletko tehnyt tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
Ei asioita pidä katua sen jälkeen kun ne on tapahtunut, ei niille enää silloin voi mitään. Niinpä en kadu, oli tapahtumarikas ja välillä vaikeakin vuosi 2011, mutta paljon olen oppinut!

Jänis

2012-01-30T21:49:00.004+01:00

Kävin viime viikolla palauttamassa joitain alejuttuja joita olin kovalla kädellä hamstrannut ja mukaan tarttui tämä hauska jänismekko. Aluksi sitä piti vaan sovittaa, joka alkoi oikein hyvin kun naapurikopin naiset kehuivat mekkoa päälläni. Lähti mukaan kotisovitukseen.

Samana iltana sama mekko lähti illalliselle ja seuraavana päivänä töihin ja sai lisää kehuja.

Tässä äkkiä eteisen peilistä otettu kuva. Tosi kivaa kangasta ja helppo heittää päälle, mutta siinä on myös jotain hauskaa. Eli juuri minulle sopiva.

t. yksi onnellinen blondi

Onnellisuus

2012-01-28T17:40:00.002+01:00

Onnellisuus on kai jotain sellaista johon kaikki yrittää pyrkiä. Usein tulee ajatelleeksi, että jos mulla olisi se ja se tai saisin sen ja sen niin voisin olla onnellinen. Eihän se kuitenkaan oikeasti ihan näin mene. Itse olen aika peruspositiivinen, tai no, ainakin yritän olla. Omaa elämää, niitä huonoja ja hyviäkin puolia tulee kyllä jaariteltua pitkät pätkät esimerkiksi työpaikan keittiön pojille. Heille on helppo lörpötellä, koska tyttöjen kanssa tulee aivan liiaksi analysoitua jotain pieniäkin juttuja ja totuuden nimissä on sanottava, että tiedän että he kuuntelevat juttujani vain toisella korvalla. Ja loppuun tulee aina joku vitsi. Jo se saa hekottelemaan ja maailma näyttää taas paremmalta. Esimerkki:

"- Kuunteletteko te mua?

- No, joo totta kai." Ja kun käänsin selkäni...

" - Mitä se sanoikaan?"

Mielestäni jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja juuri sen takia se niin hankalaa onkin. Onnellisuuden pitäisi olla tässä ja nyt. Luin vähän aikaa sitten hyvän artikkelin siitä mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan. Josta siis tällaiset syvälliset pohdinnat...

1. I wish I’d had the courage to live a life true to myself, not the life others expected of me.

Yritän joka päivä tehdä asioita, joita oikeasti haluan, vaikka ne ei aina menisikään niin yhteen muiden odotusten kanssa. Ehkä tämän takia olen aina esimerkiksi viihtynyt tosi hyvin työpaikoissani, vaikka ne eivät aina vastaa ihan alaani tai joidenkin mielestä sovi koulutukseeni.

Ystävien kanssa naurua

2. I wish I didn’t work so hard.
Olen kyllä aika kova työmyyrä. Minusta on välillä vaikeaa "vain olla" eikä tehdä mitään. Töitä on ilmeisesti kiva tehdä ja mikäs siinä. Paitsi jos se työnteko vie liikaa aikaa toisilta tärkeiltä asioilta elämässä kuten läheisiltä. Silloin kantsisi ehkä tehdä asialle jotain.

3. I wish I’d had the courage to express my feelings.
Suomalaisena on oppinut olemaan aika tönkkö eikä kadulla usein näe ketään huutamassa, itkemässä tai nauramassa kovaan ääneen. Ranskassa olen oppinut vieroittumaan tästä tavasta. Minua kuvaillaan usein epädiplomaattiseksi, sillä ilmeisesti minulla on tapana sanoa asiat suoraan niin kuin ne on ja sitten niistä voi keskustella. Pari vuotta sitten eräs ystäväni suuttui pahasti jostain jota sanoin, en edes itse huomannut mitä, mutta keskustelulla saatiin taas homma hanskaan ja pidetään edelleen yhteyttä.

4. I wish I had stayed in touch with my friends.
Näitä onkin kertynyt, ystäviä nimittäin! Ja vaikka kuinka yritän, usein käy niin että näin moderninakin aikana mailit eivät enää lennä niin usein eikä puhelimella muka ehdi soittaa tai skypeä jaksa laittaa päälle. Silti joka hetki jossain aivojeni sopukassa, tiedostan sen kuinka paljon paremmaksi ystävät tekevät elämäni. Ja kuinka onnelliseksi he minut saavat tuntemaan.

Tee kavereiden kanssa jotain hullua kuten yritä kuljettaa reppuselässä kaksimetristä kaveria

5. I wish that I had let myself be happier.
Tähän yritän pyrkiä joka päivä. Olen joskus lukenut tämän Lucy Liun mietelauseen: "I try to believe like I believed when I was five, when your heart tells you everything you need to know. "

kuva

Ja kuten artikkelissa todetaan, että monet eivät tajunneet vielä eläessään, että onnellisuus on valinta.

Punaista

2012-01-17T21:27:00.004+01:00

Kävin tänään palauttelemassa vähän alehuumasta hamstraamiani juttuja ja päätin käydä ihan pikaisesti vain eräässä kenkäkaupassa siinä matkan varrella. Ja mitä sieltä sitten tarttuikaan mukaan...

...jotain punaista ja...

...huikeankorkoista...

Mutta oli ainakin -50% alessa! Vaikka yhtään lisää kenkiä ei pitänyt hankkia.

Varsinkaan mitään tällaisia julmetun korkeita ja koristeellisia, jotka eivät ehkä vaikuta mitenkään kaikista käytännöllisimmiltä talvikengiltä.

Mutta voi kun ne on ihanat ja niiiiin söpöt! Ja vielä mukavatkin jalassa korokepohjansa ansiosta.

Kokeilin yhdistää myös uusia kenkiä henkarilla roikkuvaan ihanaan vintage-pitsimekkoon, jonka olen hankkinut jo aikoja sitten, mutta käyttänyt tosi harvoin. Aika kivasti se menee tuolla lailla sukkahousuillakin vaikka ohuemmat tai paljaat sääret olisi ehkä vähän parempi vaihtoehto. No, jokatapauksessa kyllä noita tulee varmaan käytettyä!

Yksi lasillinen

2012-01-15T23:41:00.000+01:00

" - Tytöt, pitäkää mut ajan tasalla jos mennään lasilliselle tänä iltana. - Ei taatusti".

Jätin eilen tämän viestin kämppiksille ja kuinkas sitten kävikään. Kaikkien piti muka olla niin väsyneitä edellisillan juhlinnasta, että ei millään olisi jaksanut lähteä mihinkään. Itse kävin töiden jälkeen sillä lasilliselle ja ehdin jopa piipahtaa yhdessä yökerhossakin, ennen kuin kävi ilmi että meillä kotonahan ne parhaimmat bileet oli. Kämppiksen kameralla otetuista kuvista käy ilmi että mentiin nukkumaan vasta kahdeksan aikoihin monen karaoken ja tanssiesityksen jälkeen. Olisi ehkä pitänyt mennä aiemmin sillä heräsin sattumalta herättämään kämppikseni klo 10.54 töihin, jotka alkoi klo 11...

Tänään olenkin vaan hengaillut kotona, tehnyt ruokaa ja levännyt kuten lepopäivänä kuuluu. Ja suunnitellut tulevaisuutta ja yrittänyt miettiä pääni puhki miten, mitä ja koska sitä tekisikään (työ)elämälläni. Saanut kolme kaveria kylään ja juorunnut tyttöjen juttuja koko illan. Ja kuunnellut tätä ihanaa Shakiran laulua monta kertaa.

Joo, sunnuntai on myös kiva päivä.

Sateenkaari

2012-01-12T14:52:00.000+01:00

Lueskelen aika usein muista suomalaisista blogeista sisustusaiheisia juttuja ja tuntuu, että valkoinen on ihan se sisustuksen hittiväri. Siihen sitten voi yhdistää mustaa ja joskus muutamia väripilkkuja tai puun ja harmaan neutraaleja värejä. Meilläpä ei ole mitään sinnepäinkään! Täältä löytyy valkoisen sisustajan painajainen, kaaosta ja värikkäitä väripilkkuja löytyy ympäri taloa.

Ulko-ovessa roikkuu liitutaulu johon voidaan kirjoitella viestejä ja elämän suuria totuuksia. Sen vieressä

viinikaupan tarra: " Grape excpectations", "merci".

Kengät, jotka yrittää olla kiltisti rivissä eteisessä ja eteisen hyllyssä.

Kämppis: "Miks sun kengät on aina joka paikassa lattialla vaikka mä hommasin sulle tuon hyllyn ihan niitä varten?"

Minä: " Kun ei ne kaikki mahdu siihen..."

Kavereiden jättämiä viestejä tussitaululla ja eri huoneiden nimet, jotka on merkattu vaaleanpunaiselle paperille ja kaikki ovet on tietysti maalattu ihanan vihreäksi.

Vierailevalle äitille jätetty viesti mistä menee valot päälle.

Kirpparilta hommattu Orangina-peili, joka edelleen etsii paikkaansa ja sen vuoksi hengailee valkoisen (löytyyhän sitäkin!) lampun seurana olohuoneessa.

Tuhottomat kasat lehtiä, joita kukaan ei jaksa/ ehdi/ uskalla laittaa pois siinä pelossa, että siinä menee sitten joku sellainen lehti jota kaikki eivät ole lukeneet tai mahimmassa tapauksessa joku kallisarvoinen suomalainen lehti! Päällä kököttää viime vuotinen St Patrikin päivän oluthattu. Pysyi päässä muuten ihan loppuun asti vaikka kierrettiin viidessä eri pubissa.

Muutamat entisten ja nykyisten kämppisten valmistamat kollaasit, jotka tietty on kaikki ripustettu johonkin kohtaan seinälle. Takan päällä keikkuu minun ja entisen kämppikseni tekemä kollaasi. Sieltä taitaa osuvasti pilkistää korkokenkiä, rannekoruja ja shamppanjaa omasta osiostani.

Jopa verhot on jostain syystä mieltä piristävää (joskus) pinkkiä.

Olohuoneen pöytäliina on samaa pinkki-sarjaa ja sen ääressä voi hautautua katselemaan tv:tä ja syömään Fazerin suklaata kultaiselle lepotuolille.

Keittiössä sama linja jatkuu, eikä suurin osa ruokailuastioista mätsää yhtään. Pari valkoista kippoa löytyy, mutta jopa juomalasit on punaisia tai kotiin roudattuja oluttuoppeja ja lautaset löytyy sateenkaaren väreissä. Uusin lisäys keittokirjakokoelmaamme on tosi kätsy Jamie Oliverin "30 minutes chrono"-kirja, jonka reseptit pitäisi voida tehdä puolessa tunnissa. Ostettiin tämä kämppikselle synttärilahjaksi ja olenkin jo päässyt maistelemaan hänen maukkaita kokkailujaan tästä kirjasta.

Suomesta olen tuonut söpöt espresso-kahvikupit, johon tosin meidän koneella tulee kahvi ihan piripintaan. Olen nimittäin hävittänyt espressosuuttimen, voisi harkita uuden ostamista, näistä kupeista kun tulee hymy huulille.

Muutkin kirjat ovat suloisessa sekasotkussa hyllyssä, kun niitä on liikaa eikä muka ehdi tarpeeksi lukemaan.

Kylppärin puteleiden määrän voi arvata kun talossa asuu kolme tyttöä...

Oudot sisustusaiheiset viestit, jotka ovat olleet täällä jo ennen saapumistani, jatkuvat sisäpuhelimessa...

...ja tiskialtaan reunalla. Huomaa erittäin modernisti teipattu pistoke, jota omistaja ei ole ikinä suostunut korjauttamaan.

Päivän C-vitamiiniruiske löytyy visuaalisesti ja kirjaimellisesti kopastamme espanjalaisia appelsiineja...

...ja muuten mielen rauhoittaa suomalaiset herkut!

P.s. Joulun ehdoton suosikkituliainen Suomesta oli muuten Doris-keksit, jotka ovat menneet kuin kuumille kiville, hyvä kun olen itse ehtinyt pari napata suuhuni!

Kun piti vain katsella

2012-01-11T16:24:00.002+01:00

Ranskassa alkoi tänään alennusmyynnit, ainakin täällä meilläpäin. Olin vielä kaiken lisäksi sopivasti vapaalla joten lähdin "piipahtamaan" siellä kaupungilla. Olin jo kuullut aleista hulluja huhuja, sillä kämppikseni on töissä isossa vaateketjussa. Täällä saa palauttaa myös aletuotteet, joten joskus ihmiset (ööhm, kuten minä) hamstraavat järjettömiä määriä vaatteita ja kun eivät jaksa jonottaa sovittamaan, ostavat kaiken ja vievät sitten loput takaisin kauppaan jotka ei sovikaan. Näin jopa kerran erään keski-ikäisen naisen riisuutuvan rintaliiveihin asti keskellä H&M:ää jotain toppia sovittaakseen.

No, niinhän siinä sitten kävi, että jotain löytyi kuitenkin vaikka mitään ei pitänytkään ostaa.

Nimittäin tällaiset viininpunaiset ballerinat, taitaa olla vielä kaiken lisäksi kauden hittiväriä. Väri on tässä kuvassa kaikista aidoin.

Nämä ovat tosi mukavat jalassa, on tullut testattua, sillä pomolla on samaiset mustana. Niinpä näitä piti lähteä kiikuttamaan töihin näytille (ja juorumaan eilisillasta tyttöjen kanssa), josta lähdin McDonald'sille pomon pienen tyttären kanssa, jonka jälkeen ehdin juuri sopivasti vielä äänestämäänkin Suomen konsulaattiin. Ja kaikki tämä nenä valuen ja ennen klo kahta!

Sain muuten tietää konsulaatin neidolta, että täällä Bordeaux'n alueella pitäisi olla n. 50 (!) muutakin suomalaista. Kummasti ei ole tosin näkynyt vaikka kuinka muka olen etsinyt. Neiti laski sitten papereistaan, että jo 13 oli käynyt ainoastaan aamun aikana äänestämässä, joskin osa taitaa olla vähän vanhempaa porukkaa ja asuvat jossain (lähi)alueen kylissä. No, oli ainakin kiva oikeasti puhua suomea kerrankin.

Epiphanie eli Loppiainen

2012-01-09T14:58:00.000+01:00

Niin meni uuden vuoden juhlinnat ja perjantaina olikin jo loppiainen! Tämä pääsi itseasiassa ihan unohtumaan itseltäni kunnes näin pomon saapuvan aamulla töihin kruunu päässä. Siitähän se lähti, sain oman kruununi päähän ja iltapäivästä kilisteltiin jo maljoja vakioasiakkaiden kanssa. Iltapäivän tavalliset päikkärit sai nyt jäädä ja ne vaihtuivat hullutteluun kämppisten kanssa.

Kotimatkalla poikkesin leipomon ja kaupan kautta kotiin ja varmistin, että saatiin tarpeeksi kruunuja kaikille meidän kämpän prinsessoille. Kilisteltiin sitten menemään se pari tuntia, jotka mulla oli taukoa ennen töihin paluuta ja syötiin perinteistä mantelimassalla vuorattua torttua Galette des rois à la frangipane. Tämä olisi periaatteessa tosi helppoa tehdä itsekin, kahden voitaikinalevyn väliin läntätään vain mantelimassaa ja joku esine ja uuniin. Yleensä tämän pikkuesineen saaja saa sitten olla päivän kuningas tai kuningatar, mutta me ei haluttu mitään mustasukkaisuuskohtauksia, joten varmistin, että kaikilla tytöillä olisi ihan oma kruunu. Omani pysyi päässä koko päivän, ja joku tervehti kaupassakin, että "Bonjour la reine- päivää kuningatar"!

Tästä spontaanista ideasta lähteneestä loppiaisesta tulikin oikein hauska, kun iltatöiden jälkeen mentiin kavereiden ravintolaan kippistämään ("Meillä on täällä teille shamppanjat jääkaapissa odottamassa, pakko tulla!"), jonka jälkeen jatkoin vielä toisten kavereiden luo jatkoille. Kruunu pysyi päässä aina aamukuuteen asti, jolloin väsynyt prinsessa kellahti petiin kauneusunille.

Paljetteja, naamioita ja shamppanjaa

2012-01-08T20:47:00.000+01:00

...tai kuinka vastanottaa uusi vuosi 2012! Loma Suomessa loppui jo ennen vuodenvaihdetta ja vuoden viimeisenä päivänä olin yllätys, yllätys töissä. Meillä oli silti tosi hauskaa ja kaikki olivat pistäneet parastaan saadakseen illasta oikein ikimuistoisen.

Ravintolan pöydät oli koristeltu paljeteilla, joita löytyy edelleenkin joka paikasta, vaikka kuinka imuroisi. Koko paikka oli jo täyteen buukattu ennen itse päivää ja noita hienoja paljettiliinoja saikin vaihdella, kun ekat asiakkaat teki tilaa uusille. Maanantaiaamuna näky oli aika vaikuttava ja siivoiltiin shamppanjalaseja jopa vessasta asti.

Ikkunat on jo ennen joulua koristeltu juhlien teemalla, paljeteilla ja hopeisilla naamioilla. Alunperin ideana taisi olla, että meillä tytöillä olisi tuo naamiot pään päällä keikkumassa, mutta ne saavuttivat niin suuren suosion yleisön joukossa, että jäivät sille tielle. Ranskalaiseen tapaan illan suosikkijuoma oli shamppanja, jota oltiin laitettu ennätysmäärä kylmään ja melkein kaikki meni.

Iltaa varten valmisteltiin kiihkeästi meikkaamalla ja pohtimalla, että minkä mekon sitä laittaisikaan päälle. Itsellä oli pari mukana, kun en oikein osannut valita minkä laittaisi, mutta löytyi sitä lopulta jotain tosi mukavaa päälle...

...nimittäin se uusi alesta ostettu jakku. Siinä olikin sopivasti kimallusta iltaa varten. Noin yhden aikoihin menon hieman rauhoittuessa (toisin sanoen kun suurimmalla osalla asiakkaista oli tarvittavat juomat jo pöydällä) mekin kohotimme maljoja. Lähdin toisen työkaverin kanssa juhlimaan meidän kavereidemme ravintolaan ja sitä ennen pomo vielä sipaisi hieman paljetteja naamaani.

Minä: " Laita sillai ihan vähän vaan kimalletta mun silmäluomille".
Pomo: " Joo, oota mä laitan myös pari tähteä tähän poskelle". Taisi niitä pari tulla joo...

Tässä vaiheessa vaihtui mekko hienoon vaaleanpunaiseen paljettiluomukseen, joka kuin ihmeen kaupalla säästyi kaikilta tahroilta koko iltana. Tästä jatkettiin vielä yhteen toiseen paikkaan jatkoille, jossa riemua riitti pitkälle aamun tunneille asti. Täytyy tunnustaa ettei ikinä päästy liittymään kavereidemme seuraan Atlantin rannalle seuraavana päivänä, jonne he olivat saapuneet jo aikaisemmin viettämään uutta vuotta...

Nyt toivottavasti vuosi 2012 lupaa ikimuistoisia ja onneikkaita hetkiä ja paljetein koristeltuja arkipyhiä!

Vampyyrin purema

2012-01-08T17:19:00.000+01:00

Suomessa ollessa ehdin käydä myös piiiiitkästä aikaa teatterissa katsomassa...

En tosiaankaan ole näin normaalisti mikään teatterin ystävä, mutta tämä Dance of the Vampires olikin tosi mielenkiintoinen ja viihdyttävä! Alku lähti liikkelle mielestäni vähän kankeasti, mutta siitä tahti sitten parani ja näyttelijät tuntuivat viihtyvän paremmin kuin hyvin rooleissaan.

Mielestäni pääosan esittäjät lauloivat tosi hyvin, erityisesti tyttö ja itselle tuli yllätyksenä, että esimerkiksi Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart on alunperin tehty tätä musikaalia varten.

Kun kaikki muut oli pukeutuneet mustiin, laitoin itse valkoisen mekon. Eikä tuosta huolimatta tullut edes lunta maahan!

Näytöksen jälkeen oli hyvä kippistellä kotona ja syödä viimeisen illan kunniaksi jouluruoan tähteitä ja juoda lasillisen Bordeaux'n punaviiniä. Alkosta ostin tosiaan joulun ajaksi muun maalaisia viinejä ja viimeiseksi avattiin sitten bordealaista. Se tuntuikin olevan parasta kaikkien mielestä joten oikealla alueella kai sitä ollaan...

Seuraavana aamuna oli aikaisin lähtö junalle ja koko päivän mittainen matkustus takaisin Ranskaan. Onneksi ehdin ottaa tirsat koneessa sillä parin tunnin päästä siitä kun laskeuduin Bordeaux'n lentokentälle olin jo kippistelemässä ja jakamassa tuliaislahjoja kavereiden kanssa ennen seuraavaa työpäivää.

Alehuumaa

2012-01-04T14:47:00.000+01:00

Suomessa ollessa yksi kivoista jutuista on käydä eksoottisissa kaupoissa, joita ei täältä löydy. Yhtäkkiä Kappahl ja Lindex nousevat aivan arvoon uuteen, josta saattaa löytää vaikka mitä hienoa. Ja Suomessahan tietty alet alkaa heti joulun jälkeen eli sopivasti silloin kuin olen paikan päällä, niin vielä mukavampaa, että näitä kuteita sun muuta saa vieläkin halvemmalla! Mitä sitä sitten tarttuikaan mukaan....

Löysin tällaisen "aikuismaisen" sihteeripaidan, olisko jotain ikäkriisiä meneillään vai. Myös talvenmenoihin ostin tuon täydellisen lyhyen mustan villahameen, on ollut jo kovassa käytössä sekä töissä että vapaalla.

Siis yksiäkään kenkiä ei pitänyt ostaa. (Tilasinhan jo ne Zaran koristeelliset huimat korkkarit). No, löysin kuitenkin jotain -40% ja ne sitten lähti mukaan. Että tällaiset kivat retro-henkiset korkkarit, jotka tietty on tosi tarpeelliset talvisäähän.

Ja minkä takia ne kaikista rumimmat sukkahousut aina kestää vaan ja kaikista kauniimmat menee samana päivänä rikki, kun ne laittaa ekaa kertaa?!!??

Kuvailin itseäni ja kivaa tavallista valkoista kauluspaitaa vähän peilin kautta. Kauluspaidat ei yleensä yhtään ole mun juttu, mutta tuon paidan materiaali on niin kivan silkkistä ja laskeutuvaa, että ostin senkin.

Tukkaan hommasin tuollaiset hiuskammat. Itsellä tuota hiusta vaan on vähän vähemmän, joten nuo kammat toimii paremmin nutturaa kiinnittäessä kuin tuolla lailla puoliavonaisena.

Tämä jakku taas olisi vintage stories-mallistoa Kappahlista. Ihanasti näissä kaikissa vaatekappaleissa oli jotain helyä ja kimalletta ja käytin muuten tätä paitaa/jakkua myös uutena vuotena osassa yksi eli vielä työskennellessä. Se ehkä aukeaa vähän oudosti tuossa viimeisessä kuvassa, mutta on livenä paljon nätimpi.

Ja tietty sitä suomenkielistä luettavaa! Mari Jungstedt on ikisuosikki Gotlanti-dekkareillaan ja Camilla Läckberg uusi suosikki. Oikeasti en ole mikään dekkarien ystävä alkuunkaan, mutta nämä molempien kirjoittajien kirjat on tosi helppolukuisia, mutta samalla pitää otteessaan niin ettei kirjaa tee mieli laskea kädestä. Siis juuri täydellinen pari villasukille kylmiin talvi-iltoihin...

Joulu oli, tuli ja meni

2012-01-03T21:48:00.001+01:00

Suomen loma oli odotetusti kauan haikailtu ja meni ohi ihan liian nopeasti. Kyllähän siinä ajassa(kin) ehti viettää aikaa perheen kanssa, tapailla sukulaisia, noudattaa iloiten joulun perinteitä, tavata kavereita, löhöillä sohvalla tv:tä tuijottaen ja sipsejä syöden ja kierrellä jopa alennusmyynneissä. Ehdin jopa harrastaa liikuntaa ja harrastaa kulttuuria. Tässä hieman materiaalia meidän rennosta joulunvietosta.

Aamulenkkini jälkeen katettiin riisipuuroa ja luumukeittoa aamiaspöytään.

Manteli meni taas tänäkin vuonna samalle siskolle kuten yleensä ja me muut jäimme vaan nuolemaan puurolusikkaamme.

Sitten koristeltiin kuusi. Meillä ei ole tapana laittaa mitään teemavärejä vaikka onhan sekin kaunista vaan...

...kuusi ladataan kaikilla lapsuuden aikana kerätyillä muistoilla kuten koulussa tekemälläni Suomen lippu-sarjalla tai kolmannella luokalla lahjaksi saamallani jouluoravalla.

Kuten suurella osaa suomalaisista sitten saunotaan, katsotaan lumiukkoa ja odotetaan, että Turku julistaa joulurauhan. Sen jälkeen äidin mukaan ei enää saisi riidellä, mutta onhan noita raakojakin riitoja tullut huudettua vielä iltapäivänkin puolella.

Lopulta meidän kuusi näyttää aivan täyteen tupatulta, mutta juuri sellaiselta kun itse tykkään.

Joulupöytään katetaan perinteiset herkut, itse tykkään eniten lanttu- ja porkkanalaatikoista. Itseasiassa laatikot meni parempiin suihin niin nopeaan, että niitä pitä käydä vielä hakemassa lisää kaupasta valmiiksitehtyinä. Tänä vuonna kokeiltiin myös rosollivihanneksia uunissa, joista erityisesti punajuuret oli suosikkeja.

Itse valmistan ruusukaaleja, mutta viimevuotinen resepti oli päässyt hukkumaan eikä kukaan muistanut, miten niitä tarjoiltiin. Kokeilin siis reseptiä, jossa kaalet makasivat pinaattivalkokastikkeessa ja päällä grillaantui vuohenjuustoa. Oli tosi hyvää näinkin.

Sisko oli tuonut Luxembourgista valkoviiniä ja punaviinit ostettiin Alkosta. Toin kyllä tuliasiksi hieman Bordeaux'n viinejä, mutta ne jäivät kotiin odottelemaan toista maistelutilaisuutta.

Nykyisin kaikilla on niin kiire, että jopa piparien paistaminen jää yleensä aattoon. Ja mikäs sen parempaa kuin sulatella iltapäivä ja alkuilta ruokaa pipareita paistellen. Sain sentään taikinan tehtyä edellisenä iltana!

Ja eikun piparitehdas pystyyn siskojen kanssa! Kaikilla on omat roolinsa, minä toimin taikinankaulijana leikkaan niistä sitten kuvioita ja muut paistaa.

Oltiin oltu kaikki kilttejäkin ja sain lahjaksi kaikkea ihanaa mitä olin toivonutkin, kuten kasan sukkahousuja, joista uskomattomasti on mennyt jo rikki 3(!) paria kerran käytön jälkeen. En edes tiedä mistä sukkapaot on johtunut, mutta yhtäkkiä sääreen on vain ilmaantunut reikä eikähän sille nyt sitten enää mitään voi.

Keskiyöllä käytiin vielä vesperissä kuuntelemassa Jumalan sanaa ja muistelemassa joulun alkuperää. Ja no, tsekkaamassa näkyisikö tuttuja ja miten he ovat vuosien saatossa muuttuneet.

Suomessa hautausmaat ovat mielestäni uskomattoman rauhallisia ja tunnelmallisia kylpiessään kynttilämeressä. Varsinkin näin lumettoman joulun keskellä lukuisat kynttilät loivat erittäin kauniin valon pimeän yön keskelle.

Loma tuli kyllä erittäin tarpeeseen ja oli aika ihanaa vaan löhöllä ennen takaisin töihin paluuta ja railakasta uuden vuoden viettoa.

Kilinää kulkusten

2011-12-19T17:09:00.001+01:00

Joululoma lähestää aivan kiitävää vauhtia! Lähtö on edessä ihan parin päivän päästä enkä ole tehnyt, no, en paljon mitään valmisteluja. Tänään tulin hankkineeksi osan joululahjoista, huomenna pitäisi jatkaa ja ehtiä hakemaan matkalaukku kaverilta lainaan. Tajusin juuri viime viikolla, että kaikki omani ovat jostain syystä rikki kuten kahva on lähtenyt irti ja kaikkihan tietää kuinka Suomesta tulee aina roudattua niin paljon kamaa, että ei sitä laukkua nostellakaan jaksa.

Joulua odotellessa ja kalenterin luukkuja availlessa ollaan saatu joulukuusikin töihin. Siinä vilkkuu kivasti jouluvalot samoin kuin meidän kotona olevassa pikkuversiossa.

Meidät ikkunat ovat myös saaneet hieman karnevaalinomaisen koristelun ja kiinnitettiin kollaasiin tuollaisia naamiasmaskeja. Pomo osti niitä myös meille uuden vuoden juhliin...Niistä pippaloista ei itsellä ole vielä mitään hajua missä olen mitä teen, kutsuja on tullut, mutta hankala lähteä minnekään kauas kun olen töissä uutena vuotenakin.

Lähden tästä tsekkaamaan Suomen säätä ja mitä voisi pakata mukaan. Taitaa olla parasta kaivaa villapaidat esiin, sillä omat talvivaatteet on vielä(kin!) suurimmaksi osaksi laatikoiden pohjalla. Odotellaan vielä innoissamme tätä joulua!

Ja kumpa tulisi lunta...

Lukutoukka

2011-12-13T15:46:00.001+01:00

Syksyn aikana on tullut luettua vähän vähemmän kuin yleensä. Kesän lämpö jatkui aina pitkälle syksyyn asti ja silloin tuli koluttua yöelämää ja kulutettua ruohikkoa piknikkeillessä. Nyt ilmojen viiletessä olen ehtinyt välillä käpertyä kotiinkin ja kirjan pariin. Muutamat opukset ovat jo lähteneet Suomeen, mutta tässä muutamia joita on tullut luettua viime aikoina.

Jennifer Weiner: The guy not taken. Kokoelma lyhyttarinoita, jotka on tosi hauskoja. Tähän tarvii välillä vähän keskittymistä, että pysyy mukana hahmoissa eikä kannata pitää pitkiä taukoja (kuten minä), niin tarinoiden huumori aukeaa. Suosittelen.

Paulo Coelho: Brida. Coelhon kirjathan on aina hyviä ja niistä irtoaa yhtä jos toista mietettä. Tässä puhutaan toisen puoliskon ja oikean (elämän) tien löytämisestä. Tuli just hyvään aikaan, kun itse olen pohdiskellut että mitä tässä nyt opiskelujen loputtua tekisikään.

Carlos Ruiz Zafon: Enkelipeli. Olen lukenut saman kirjailijan Tuulen varjon, joka oli mielestäni tosi hyvä. No niin oli tämäkin, joskin alussa vähän kesti ennen kuin pääsin mukaan tarinaan. Kyseessä on mielenkiintoinen jännitys-rakkaustarina, joka saa lopussa mysteerisiä ja kummitustarinan omaisia piirteitä. Lopussa jää pohtimaan, että mites tämä tarina nyt menikään.

Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love. Suuren suosion saavuttanut nuoren naisen "elämänopas". En ole edelleenkään saanut luettua loppuun asti, joka ei ole kirjan vika vaan sen, että teksti sopii ihan liian hyvin omaan elämään. Tämä on kyllä välillä hauskakin, mutta juuri nyt olen Intia-osuudessa ja kaikki tuo hengellisyys on vähän liikaa työpäivän päätteeksi, kun tekee mieli vaan lukea jotain ajatuksia vaihtavaa hömppää.

Jamie Cat Callan: French women don't sleep alone. Tämä on ranskalainen deittiopas suunnattu amerikkalaisille naisille, jonka perin yhdeltÄ kaverilta. No, Ranskassa asuvalle kaikki nämä "neuvot" on aika itsestäänselvyyksiä ja niitä tulee noudatettua ihan ajattelematta kuten illalliskutsujen järjestäminen, johon saattaa sitten joskus joku kaveri ilmestyä jonkun uuden tuttavuuden kanssa. Ja, no, ylipäätään ranskalaisten tyttöjen kanssa hengaus ajaa saman asian kuin tämän kirjan lukeminen.

Edellisestä kuvasta unohtui tämä kaverilta lainattu Stephen Clarke: Merde Happens. Järjettömän hauska tarina siitä mitä tapahtuu kun englantilainen herrasmies lähtee kiertämään Amerikkaa periranskalaisen tyttöystävänsä ja amerikkalaisen runoilijankaverinsa kanssa. Nauroin monessa kohtaa ääneen ja tämä on varsinkin hauskaa luettavaa, kun tuntee vähän ranskalaisia ja/tai englantilaisia kulttuurinpiirteitä.

Joulunodotus

2011-12-12T15:27:00.000+01:00

Kuin huomaamatta joulukuukin alkaa olla jo melkein puolessa välissä ja olen alkanut vihdoin hieman virittäytyä tunnelmaan. Viime viikolla joulunodotus sitten alkoi tietty linnan juhlia seuraamalla nettitv:stä.

Ohjelman aikaisuus yllätti niin, että tulin kaupasta kotiin juoksujalkaa ja siinä samassa lankesin ostamaan juustofondueta. Kyseessä oli sitten ranskalais-suomalainen ilta. Onneksi kättelyn ajan sain katsoa ruutua rauhassa, mutta haastatteluja en enää nähnyt kun kämppis tuli kotiin ja alkoi suureen ääneen selittää päivästään. Siinä vaiheessa oli tosin jo hienoimmat puvut bongattu, jotka mielestäni löytyivät Elina Kiikolta, Mike Monroen Johanna-vaimolta ja tuntemattomalta leidiltä, jonka voi bongata valkoisessa puvussaan Mirella Koulliaksen takaa jonottamasta. Ihana tukka, ihana kaula-aukko ja hieno helma.

Kuvat

Samaan aikaan väsäsin myös seuraavaksi päiväksi töihin Suomi-kakun. Siinä on sisällä rahka-mustikkatäytettä ja päällä valkoista suklaata. Risti nyt on vähän lähtenyt luisuun, mutta (onneksi!) kaikki tunnistivat lipun silti. Täällähän ei siis kukaan tiedä, että Suomessa juhlitaan itsenäisyyttä, joten minä sitten pidin pienen historian tunnina ja kiltisti kaikki kuuntelivat kun paasasin parin minuutin ajan miten ollaan saavutettu itsenäisyys Suomella ynnä muuta. Sen jälkeen lähti kakku parempiin suihin.

Ja tänään postista putkahti tällainen riemastuttava ylläri! Minulla on ollut perinteenä, että joku muu hankkii mulle joulukalenterin, mutta tänä vuonna eipä sitä kukaan tuonutkaan joten olen haahuillut koko joulukuun hieman pihalla. Nyt kuitenkin sain tämän maailman parhaan suklaakalenterin joulun odotukseen ja tiedän aleta laskemaan päiviä lomaankin. Olen tässä syönyt mahan täyteen suklaata alkukuun luukuista ja taidanpa kipitellä pienille päiväunille ennen kuin täytyisi taas lähteä töihin..

Ps. Huomaatteko mekin ollaan saatu viimein joulukuusi olohuoneeseen!

Lisää toiveita

2011-12-10T17:25:00.001+01:00

Tuosta edellisestä toivepostauksesta jäi uupumaan muutamat ihanuudet kun blogger ei suostunut niitä julkaisemaan samassa kappaleessa, mutta tässä olisi.

Hieno avoselkäinen mekko.

Pull&Bear 39,99€

Tämän ihanan sinisen mekon bongasin Gatwickin lentokentältä odotellessani jatkolentoani lokakuussa:

Monsoon £49

Ja juuri tänään kämppistä odotellessani ihastuin näihin kaunokaisiin Zarassa:

Olin jo aivan täysillä ostamassa näitä kun kerrankin koko 37 sopi jalkaan yhtä täydellisesti kuin Tuhkimon lasikenkä, kunnes 1) kämppis kielsi pontevammin kuin oma äiti, 2) päätin tsekata hinnat vielä netistä. Onneksi, sillä kävi ilmi, että Suomessa nämä maksavat 99,95€, Ranskassa 89,90€ ja Espanjassa 65,95€! Meinaan nyt tilata nämä siis kämppiksen kotiin Espanjaan ja hän tuo nämä sitten minulle meille kotiin. Nyt pitäisi vielä 1) suostutella kämppis tähän ideaan ja 2) odotella aina joulun jälkeiseen aikaan asti!