Täällä jossain

Olen saanut muutettua ensimmäiseen kämppään! Tämä on kyllä ehkä enemmän varavaihtoehto, joten mitenkään liian helpoksi elämä ei tästä muutu. Tässä välissä olen ehtinyt tehdä yhtä jos toista kuten:

Nauttinut syksyn (talven?) kauniista ilmoista. Vielä en ole kunnolla saanut kokea Atlantin rannikon sateista ilmastoa, josta minua on vähän peloiteltu...

Käynyt pikaisesti pyörähtämässä Zarassa ja toteamassa, että onneksi mitään aivan ihanaa ei löytynyt...


Olen tainnut vähän ihastua kaikkiin pitsijuttuihin, mutta joskus on hankalaa löytää vaatekappaletta, joka ei näytä syöksyneen hyllylle suoraan 1800-luvulta. Harmaa on silti syksyn lempparivärejä!


Kutsunut ystäviä kylään, ja huomannut, että suomalaisen kutsuminen uutta asuntoa katsastamaan voi tuottaa erityisen iloisia yllätyksiä.


Aah Fazerin sinistä ja salmiakkia!

Oma vuode, vihdoin, ja oma huone, omat avaimet.

Voi tulla kotiin koska huvittaa ja levittää kaikki kamat miten sattuu ja myllätä hyvällä omallatunnolla matkalaukussa, kun kukaan ei kuitenkaan siitä syntyvää sotkua näe. Mutta toisaalta nyt täytyy siivota hiki pinnassa ihan itse eikä maukkaat ateriat toisensa perään ilmesty itsestään pöydän ääreen. Aina ei voi voittaa...

Kuvien laatu on vähän epäilyttävä, sillä kamera kököttää edelleen pöydällä ja odottaa johtonsa saapumista.