Päiväni murmelina

Päivät ovat välillä alkaneet toistaa itseään kun herään (tai aluksi yritän ainakin) aikaisin ja sen jälkeen yritän keskittää kaikki voimani koulujuttujen pänttäämiseen. Viikko on tietysti katkeillut, kun on pitänyt lähteä työharjoitteluhaastatteluihin toiselle puolelle Ranskaa, nukkua kaksi yötä junassa outojen juoppojen keskellä, olla pienessä flunssassa ja kauheassa väsymyksessä tai juhlia kämppiksen lähtöä.

Viikko sitten järkättiin illallinen kaverin luona, jossa söin maailman parasta keittoa. Meni niin nopeaan suihin, että en edes kuvaa ehtinyt ottaa, vaikka söin itse erään toisenkin keittolautasen.

Matka jatkui yöhön ja toisiin bileisiin. Ehkä olisi pitänyt olla kotona aiemmin, mutta koulussa aina painotetaan hyvien suhteiden ylläpitämistä. Sitähän tämä nyt on...


Kämppisten viimeinen illallinen oli vuorossa keskiviikkona. Pääateriana oli pinaatti-ricottacannelloneja, joista en voi kylläkään ottaa kunniaa itselleni. Oli aivan suussa sulavan hyvää! Nytkin nousee aivan vesi kielelle, kun katson kuvaa.

Ja täällä on taas satanut lunta! Pari päivää sitten ihasteltiin illalla lumimyräkkää, mutta valitettavasti aamulla enää katot olivat valkoisina. Toivoisin niin kovasti tännekin vielä lunta! Kylmää kyllä piisaa.

Sitten pitääkin taas palata kertauksen pariin, kyllähän tässä on vielä vähän aikaa ennen maanantaita ja urakan alkamista!