torstai 8. syyskuuta 2011

Ystävät

 Koulun viime hetket olisi nyt ihan lähellä, sillä tällä viikolla on vuorossa vihoviimeinen rutistus ja gradun suullinen esittely. Tämä on tärkein syy siihen miksi olen edelleen tällä kellon lyömällä ylhäällä ja tietokoneen ääressä. Olen tietysti jättänyt kaiken viime tippaan ja tässä sitä taas mennään energiajuoman voimin vaikka huomenna olisi tiedossa työpäivän jatkeeksi viinitilavierailua.

Tämä gradujuttu kerää myös kokoon erinäisen porukan menneitä ihania ystäviä, jotka ovat lähteneet suorittamaan työharjoitteluaan muuallepäin maailmaa ja osa on saanut järkättyä visiitin oikein paikan päälle. Tässä alkuviikosta vieraina oli kaksi tyttökaveria, jotka ovat olleet luonani yötä ja lähtevät huomenna takaisin Englantiin.

 
Ja huomenna sekä perjantaina viimeistään saapuu viikonlopun viettoon osa tästä ihanaakin ihanemmasta porukasta, joiden kanssa tuli pidettyä tiiviisti yhtä koko lukuvuoden ajan ja vielä sen jälkeenkin. Nyt olisi kutsuja voimassa ympäri maailmaa sillä meidän kirjavaan joukkoon mahtuu oman Suomihenkisyyteni lisäksi Belgiaa, Kreikkaa, Saksaa, Englantia, Kiinaa ja Bulgariaa. 

 Olen erittäin onnellinen siitä, että saan taas tilaisuuden nähdä edes osaa näistä kavereista, mutta samalla hieman surullinen siitä, että tämä tietää vääjäämättä loppua eräälle tärkeälle etapille elämässäni. Suomiystäväni, joiden kanssa ollaan sahlätty kouluajoista asti yhdessä pysyvät aina mukanani, mutta sen jälkeen elämän varrelle on eksynyt monta eri ihmistä, joiden kanssa olen kokenut mahtavia hetkiä, mutta vain osa on niistä ajoista jäänyt pysyvästi ja joiden kanssa pidän edelleen yhteyttä.

Nykyäänhän yhteydenpidon pitäisi olla niin helppoa vaikka maailman toiselle puolelle kaikenlaisten teknisten välineiden avulla, mutta totuus on että mikään sähköposti tai edes skype-puhelu ei koskaan voi korvata sitä miltä tuntuu syleillä rakasta ystävää tai nähdä läheltä hänen kasvojensa ilmeet hänen puhuessaan. 

Onneksi sentään luonani on vielä muutamia kultaakin kalliimpia ihmisiä, joihin tiedän voivani turvautua niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Silti odotan erittäin malttamattomani juuri nytkin että pääsen taas näkemään ja koskettamaan ystäviäni tästä porukasta, on ollut niin ikävä. Paras ystäväni ei pääse tulemaan sillä hän asuu nykyään maailman toisella puolella ja usein mietin mitä hän onkaan juuri sillä hetkellä tekemässä ja kuinka paljon se aikaero olikaan...Kuka sanoikaan, että parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia? Kuten hyvät ystävät.

4 kommenttia:

Cherry kirjoitti...

Olipa ihana kirjotus <3 Sulle on kyllä siunaantunut aivan upeantuntuisia kaveriporukoita ympärille, se on kyllä rikkaus, jota rahalla ei saa!

Mahtavat kuvat!!

Nautiskele viimeisistä kouluhetkistä ja tsemppiä esitykseen!

MaaMaa kirjoitti...

Tsemppiä suulliseen esittelyyn ja pitäkäähän kivaa ystävien kanssa!

Se on totta, että jotkin tärkeät ja hyvinkin läheiset ystävyyssuhteet vain 'hiipuvat' ajan myötä. Mutta se ei tee ko. ystävyyden merityksestä vähempää, sillä eihän se ystävyys ole varsinaisesti ikinä kuitenkaan loppunut. Ystävyyden voi toisin kuin rakkauden AINA lämmittää uudelleen sopivan tilaisuuden tullen. Ihana on tietää, että ympäri maailmaa on rakkaita ystäviä, vaikka ihan kaikkiin ei pystykään jatkuvasti pitämään kiinteästi yhtettä - he ovat silti sielä olemassa! :)

Miss M kirjoitti...

Ystävät kyllä ovat elämän ihanimpia asioita! Ihana kirjoitus!

Ella B kirjoitti...

Cherry, olen kyllä erittäin onnellinen ystävistäni, heille voi aina jutella kaikki elämän ilot ja murheet.

MaaMaa, hyvinhän se esitys meni vaikka ei ihan iisisti vaan matkaan tuli paljonkin mutkia:). Mutta sen jälkeen oli ihana ottaa aivan iisisti kavereiden kanssa loppuajan kun olivat täällä luonani.

Miss M, niinpä! Välillä en tiedä mitä tekisin ilman heitä.