Perillä

Hei kaikille! Olen päässyt hyvin perille, loppumatkalla tuli jopa mietittyä että tässäkö tämä nyt oli, vielä olisin voinut lukea lehteä hetken vaikka takapuoli alkoikin hieman puutua. Mulla oli matkassa ihan hirveästi kamaa, mutta ei se mitään, kukaan ei sanonut missään yhtään mitään vaikka olin unohtanut tulostaa matkalipun, paluulippua ei ollut ja ylimääräistä oli yli viisi kiloa.

Matkakenkinä entiset työkengät, ensimmäiset converseni

 

Matka tapahtui myös ilman kommelluksia vaikka sisko ehkä on muuta pelännyt. Tällä kertaa en myöhästynyt lennolta, telonut nilkkaani, unohtanut puhelinta kotiin, lentokenttäbussi ei hajonnut kesken matkan, en jättänyt avointa kynäpenaalia penkille jarrutuksen aikana, moottori ei syttynyt tuleen enkä jäänyt jumiin minnekään lumimyrskyn takia, kaikkea tällaista pientä mitä minulle on jo ehtinyt sattua. No, olin sentään unohtanut pikkusakset käsimatkatavaraan.

 

Töissä olen ollut heti seuraavan päivän aamusta ja tässä on nyt uusi toimistoni. Viikonloput ovat kuulemma kiireisempiä, mutta ei täällä nyt mikään ihmispaljous ole vieraillut. Kiinalaisia on niin paljon (normaalia) ja tunnen itseni eksoottiseksi linnuksi, paljon enemmän tietty kuin Ranskassa. Saan nukuttua niin mainiosti kuin se vain on mahdollista lentokoneessa enkä ole koskaan kärsinyt jetlagista joten olen päivässä päässyt jo oikein hyvin kiinni rytmiin. Vähän oudolta silti tuntuu kun katselen facebookissa kuinka kaikki vaan jatkaa elämää tavalliseen tahtiin Ranskassa ja minä vaan olen täällä. Onneksi on sentään viiniä ja juustoa ja netti toimii. Kippis sille!