Toinen adventti

Niin se aika vaan kiitää. Olen alkanut väsäilemään joulupukille listaa, ja jopa saanut joitain asioita ylös, mutta nyt se paperi on tietysi hukkunut jonnekin muiden papereiden joukkoon. Vielä en ole edistynyt sille tasolle, että alkaisin laatia Excel- listaa vaikka varmaan pitäisi jo...Tällä hetkellä tekosyyni koulun atk-tehtäviin on, että koneeni versio on niin vanha ettei koulussa uudella versiolla tehdyt tehtävät onnistu.

Tässä päivän asu lauantailta, kun uuvuttavan tietokoneen äärellä vietetyn session jälkeen lähdin katselemaan kenkiä ensi perjantaita varten. Sillä tällä viikolla on luvassa Gaala-ilta, melkein kuin Linnan juhlat, vaikka vähän myöhässä eikä siellä tarjoilla boolia. Mekko kiitää parhaillaan paikalle Marseillesta (toivottavasti) ja sen kanssa tarvisi vielä kengät, sillä täällä minulla ei ole yksiäkään korkkareita eikä kellään ole yhtä pieni jalka kuin minulla.

Ajatuksena olisi laittaa kesähkön mekon kanssa mustat sukkahousut ja tälläiset ihanat gladiaattorisandaalit mustana tuomaan ilmeikkyyttä asuun. Hetkisen niitä ihailin kaupassa ja pohdin kuinka yhtäkkiä olen alkanut tykätä tämän tyylisistä kengistä, mutta täytynee varmaan todeta, että joo, opiskelijabudjetilla mennään ihan todellisessa maailmassa...


Lauantain työhaastattelusuunnitelmat meni plörinäksi, kun Twingo teki temppuja enkä uskaltanut lähteä matkaan yksin kettuilevan kaaran kanssa. Jäin siis kotiin ja illalla lähdin synttärikemuihin, joiden teemana oli: "Minä 21-vuoden päästä". En oikein tiedä mitä minusta silloin tulee, mutta ehkä suklaavadelmakakkuja paistava hippi ei ole kaukana...


Kuuluisa hippikommuunin kakku, jossa synttärisankarin nimikirjaimista muodostui yön pikkutunteina: I pee, minä pissaan. Ja naurua piisasi.

Olin matkassa muunmuassa stylistin, artistin, sairaanhoitajien ja naked chef'in mukana.

Ja projekti jonka parissa olen puuhaillut aina tähän iltapäivään asti:
Ikea, an innovative company.

Tämä oli yksi näitä lukuisia ryhmätöitä ja voin todeta ettei kauhean hyvin mennyt. Ryhmäni neljästä jäsenestä yksi lähetti työnsä minulle, kokoajalle, perjantaihin mennessä, ja pahin tapaus vaelsi luoksemme tänään lounasaikaan mukanaan pari hassua sanaa. Siinä vaiheessa tekee mieli kiehua, kun toinen tulee siihen sössöttämään jotain omasta osiostaan, kun minä olen tehnyt suurimman osan koko ryhmän työstä. Onneksi Ikea sentään muistuttaa koko ajan kodista ja siitä, että lähtö on jo alle kahden viikon päästä!!