Minusta tuli maisteri

Mun koulujutuista on kyselty aina välillä. Olen siis suorittanut kaikki lukion jälkeiset opinnot Ranskassa ja viime keväänä sain käteen kirjaimellisesti maisterin tutkinnon ja opinnot päätökseen. Bordeaux'een saavuin aikoinaan suorittamaan juurikin tätä maisterin tutkintoa, alemman kaupallisen alan perustutkinnon tein Montpellierin yliopistolla.

 

Opiskelin INSEEC Business Schooliin kuuluvassa hienosti nimetyssä Bordeaux International Wine Institute-koulussa. Siellä voi tehdä myös Bachelor-tutkinnon, mutta itse suoritin kaksivuotisen Master/MBA-tutkinnon. Ihan kivaahan meillä oli...

 

Koulu sijaitsee joen rannalla ja parvekkeelta on kivat näkymät kaupunkiin. 

Eka vuosi oli kokonaan ranskaksi ja suurin osa tunneista yleistä kauppatietoutta joten tunnitkin oli järkätty yhdessä monen muun erikoistumisalan kanssa. Oltiin yhdessä ainakin markkinointi-, luksus-, kansainvälisen kaupan opiskelijoiden kanssa. Välillä oli sitten oman erikoistumisalan tunteja, meillä siis kaikkia viinijuttuja.

 

Päätösjuhlassa toiset oli paremmin pukeutuneita kuin toiset ja diplomikin vielä tahrattomana kädessä...

Toinen vuosi oli kokonaan englanniksi ja luokka vaihtui sillai että yli puolet olikin muita ulkomaalaisia, ja minun piti luovuttaa eksoottinen ulkomaanlintuasemani. Tunnit oli kokonaan omistettu viini-ja viinajutuille. Kun tässä lähimailla ollaan käytiin viinitilakierroksilla muutaman kerran ja Cognacin alueella katsastamassa konjakin valmistumista.   

 

Kilisteltiin kiitettävästi diplomin kunniaksi.

Toinen vuosi oli mielestäni helpompi ja paljon kivempi kuin ensimmäinen. Tunnit oli mielenkiintoisia ja englanti itselle helpompi työkieli. Erimaalaisten näkemykset ryhmätöissä (joita oli tosi paljon) toivat uuden ulottuvuuden myös omaan pohdintaan. Meillä oli tosi hyvä kaveriporukka, kolme tyttöä ja kasa poikia, joiden kanssa biletettiin hurjasti (tai siis maisteltiin viinejä!), käytiin retkillä, jaksettiin yhdessä raahautua kouluun (tytöt enemmän kuin pojat) ja järkättiin tuhannet kerrat illallisia sun muita.  

 Vakkaripaikassa pistämässä jalalla koreasti vielä kerran melkein täysinäisen porukan kanssa. Minulla mahtava ilme taas kerran.

 INSEEC on yksityiskoulu, joten se maksaa ihan helvetisti. Melkein-ilmaisen yliopiston jälkeen odotin siltä vähän liikoja sillä ranskalaiset jaksaa järkätä asioita aina yhtä huolettomasti oli kyseessä sitten julkinen tai yksityinen koulu. Parasta mitä koulusta jäi käteen oli siellä syntyneet tuttavuudet, sekä businessmielisesti että ihan oikeat ystävyydetkin. Ekalta vuodelta olen pitänyt yllä tuttavuuksia vähän kaikilta erikoistumisaloilta, jotka on tullut tarpeen esimerkiksi rahoituksesta puhuttaessa omaa yritystä perustaessa. Viinialan tuttavuudet taas ovat auttaneet kaikessa muussa.

Ranskassa työelämä toimii aikalailla suhteilla, ehkä enemmän kuin Suomessa, olen itsekin huomannut. Täällä pitää muistaa poskisuukotella monta kertaa kaikki tärkeät henkilöt ja jauhaa niiden kanssa vaikka säästä tai niiden tenavista, että kauppa tulisi allekirjoitettua. Lounaalla saatetaan ottaa yksi jos toinen lasillinen viiniä ja mitä paremmissa väleissä ollaan, sitä parempaa diiliä voi yrittää myös neuvotella. Tämä suomalaiselle aika outo, small talk-keskustelu on kyllä joskus tosi hermoa raastavaa kun on huonolla päällä ja haluaisi vain palata peiton alle eikä hymyillä nätisti ja heittää huulta. 

Tässä pikakuvaus omakohtaisesta Ranska-opiskelusta ja vähän työelämästäkin. Ehkä kaikkialla ei ole asiat näin, mutta kaikkea tällaista on itselleni sattunut!

Tässä loppuun videomateriaalia diplomien jaosta ja apua, minäkin siellä vilahdan muutaman kerran. Salissa ei millään meinannut malttaa istua paikalla kun piti höpötellä kaikkien kanssa...