Täksi päiväksi luvattiin todella lämmintä ja aurinkoista ilmaa, viimeistä päivää ennen viikonlopun myrskyä tai ainakin luvattua sadetta, joten sain aamulla mielestäni loistavan idean lähteä töihin ja sieltä päin suoraan rannalle. Tämä idea päättyi siihen, että hikoilin kuumassa autossa kiertäen samaa kehää neljättä kertaa etsien epätoivoisesti parkkipaikkaa, kun kello ystävällisesti näytti minun olevan jo puoli tuntia myöhässä töistä...
Lopulta parkkasin pieneen koloon "pysäköinti kielletty-tietyömaa"-kyltin alle, enkä edes mihinkään siistiin riviin niin kuin kaikki muut yksilöt edessäni, vaan siihen viistoittain toisen takapuolen taakse. Onneksi Twingolla on niin lyhyt nokka, että sain sen ängettyä metallitolppien väliin...
Tuottoisan työpäivän päätteeksi lähdin sinne rannalle hyvinsyöneenä. Luen tällä hetkellä Tuhat loistavaa aurinkoa-kirjaa, jonka jouluna lainasin siskolta, ja juuri muistin, että täytyy sekin lukea äkkiä loppuun, kun se pitää palauttaa pian takaisin kotiinsa Suomeen.
Aloitin tämän kirjan lukemisen jo aikoja sitten, mutta luku tyssäsi aika alkuun, kun kirjan päähenkilö joutui aviomiehensä pakottamana pukeutumaan kaikenpeittävään burqhaan.
Jotenkin jo ajatus tälläisestä pukeutumisesta itsenäiselle pohjoismaiselle tuntuu kauhistuttavalta, varsinkin kun täälläkin näitä koko mustia kummituksia näkyy tosi usein.
Mua ärsyttää niin, kun nämä ihmiset tulee tänne ilman mitään ja vaatii sitten kaiken ilmaiseksi eikä käy töissä vaan hyödyntää valtion lapsi-, työttömyys-ja mitä lie tukia. Ja sitten toiset maahanmuuttajat (kuten minä) tulee ja integroituu, ei vaadi erikoisruokavaliota, rakentamaan moskeijaa, vaan maksaa minimipalkastaan veroja rahoittaakseen näiden muiden elämän. Tämä on ehdottomasti Ranskan ja varsinkin Marseillen huonoin puoli omasta mielestäni.
Sittenkin hämminkiä
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti