torstai 21. huhtikuuta 2011

Viiniopas osa1

Nyt kun olen taas palannut enemmän tänne blogimaailmaan, huomasin sattumalta, että Avelina oli minut linkittänyt makeista valkoviineistä kertovaan juttuunsa. Tähänhän tuli sitten sekä häneltä itseltään että muutamalta kommentoijalta ilmi huoli, että eivät he viineistä mitään tiedä, joskus olisi kiva käydä joku kurssi. Tästä hermostuneena tuleekin nyt viinioppaan ensimmäinen osa.

Suomalaiset kuvittelevat usein, ja totta puhuen ihan turhaan, ettei heillä ole minkäänlaista viinituntemusta, kun ei ole mitään kokemustakaan. Sitten Alkossa mennään vähän nolona, kun ei niistä viineistä osaa yhtään valita, ja kaikki muut kuitenkin tietää enemmän. Tempaistaan koriin äkkiä joku keskihintainen pullo, äkkiä niin ettei vieressä töllistelevä vaan huomaa ettei niistä tiedäkään kaikenmaailman hienouksia.


Väärin! Olen ihan varma, että Suomessakin on jo kokeineita viinijuojia, mutta jotka eivät vain ole luottavaisia, kun eivät tunne kaikkia maailman viinialuita ulkoa. Alkonkin valikoima on aika monipuolinen ja useimmat viinit, jotka pääsevät valikoimaan mukaan ovat ihan hyvälaatuisia. Paras tapa valita viiniä on kuitenkin ostaa omalle kukkarolle sopiva ja sitten maistella, että sopiiko se omaan makuun. Yksi ei miellytä toista ja toisinpäin.

Tässä helppoja perustietoja viinin valintaan:


Esimerkkinä kaksi Alkon tilastojen mukaan ostetuinta punaviiniä.
1. Cono Sur on tuotemerkin nimi, brändi, joka valmistaa nimensä alla eri viinejä. Uuden maailman viinien (Argentiina, Chile, Australia, USA, Etelä-Afrikka) etiketit ovat usein hyvin yksinkertaisia ja "brändättyjä". Cono Surin kyljestä näkyy myös, että se on sekoitus kahta eri rypälelajiketta: Cabernet Sauvignon ja Merlot. Nämä ovat yksiä maailman käytetyimpiä punaisia rypälelajikkeita. 
    Alhaalla pilkistää vielä vuosiluku, joka kertoo koska viini on pullotettu. Suomessa myytävät, erityisesti Uuden maailman viinit, ovat yleensä vuoden, parin takaa eli ne ilmestyvät heti hyllyyn, kun ne ovat valmiita lähtemään kotitilaltaan. Jotkut saattavat olla vanhempiakin, joka tietysti tarkoittaa, että viinillä on ollut aikaa vanhentua viinitilan tynnyreissä tai pulloissa. Tälloin viinin maku usein tasapainoontuu ja vahventuu, mutta tämä ei ole mikään laadun tae!

2. Gato Negro, toinen chileläinen viini, joka tulee San Pedron alueelta, jonka unohdin merkata kuvaan.  Tässä etiketissä ei sitten paljon muuta kerrotakaan, ei edes vuotta (ehkä se löytyy takaa). 
    Viini on valmistettu Caberbet Sauvignon-rypäleestä. Uuden maailman viinit on useimmiten tehty yhdestä rypäleestä tai kahden sekoituksesta, jotta niistä tulisi mahdollisimman "juomakelpoisia" eikä monivivahteisia sekoituksia etsitä niin hanakasti kuin vaikka Ranskassa. Tärkein syy tähän taitaa kuitenkin olla markkinointikelpoisuus, ihmiset muistavat helpommin yhden rypäleen nimen ja suuntaavat sitten kaupassa sen mukaan....Eri paikoissa, toisin sanoen eri maaperässä tuotetut, viinit, jotka on tehty samoista rypäleistä saattavat kuitenkin olla ihan erilaisia.  

   Maistoin tätä Gato Negroa vähän aikaa sitten ja omaan mieleen se oli vesimäisen marjainen, erittäin kevyt ja vähän hapokas eli en pahemmin tykännyt. Jotain Cono Surin viiniä olen maistanut Suomessa ollessani ja se sopi oikein hyvin pasta-annokseni kanssa. Mielestäni kelpo ja helppo "arkiviini" ja hyvä laatu-hintasuhde. En muista oliko juuri tämä Cabernet- Merlot -sekoitus tosin.

Seuraavaksi voin pauhata ranskalaisten etikettien mysteeristä, siinä onkin ratkomista...Tässä kun on tullut juttua jo aika lailla, päätin jättää sen seuraavaan kertaan.

Nyt kaikki vaan maistelemaan ja löytämään omia suosikkeja. Perusohjeistukseksi makusteluun voin antaa, että viiniä kannattaa "purskuttaa" kevyesti suussa niin että se menee joka paikkaan ja sen jälkeen vasta nielaista, mieluiten samalla hengittäen vähän ilmaa sisään. Näin myös suun ylä-ja poskiosioissa sijaitsevat makunystyrät havainnoivat viinin eri makuvivahteita. 

P.S. J.P Chenet on viinien coca colaa, jota valmistetaan samalla reseptillä ilman minkäänlaista autenttisuutta tai intohimoa. Vaikka se on ranskalainen viini (= merkki), sitä ei edes myydä Ranskassa...

5 kommenttia:

Fifi kirjoitti...

Kyllä minä olen nähnyt JP Chenet -viiniä Ranskassa, ainakin Casino-supermarketissa. Siellä sitä oli jopa rosé-versiona. Ostin kokeeksi, ja kyllähän sitä nyt joi, mutta ei se mikään makuelämys todellakaan ollut. En sitä osta Alkostakaan paitsi silloin, kun muita pieniä valkoviinipulloja ei ole saatavilla.

Anonyymi kirjoitti...

Kuinka paljon teillä siellä koulussa opetetaan viinien ja ruokien yhdistämistä? Eikö se kuitenkin ole se tärkein asia, minkä ruoan kanssa mitäkin viiniä juodaan?

Avelina kirjoitti...

Tosi kiva aloitus, odottelen innolla jo toista/toisia postauksia! :) En tiennytkään, että nuo rypälelajikkeet on merkattu tuohon etikettiin... :O

MaaMaa kirjoitti...

Jee, kivaa saada viini kursseja ... mä olen yksi näistä 'en mä tiä mtään, osaan vaan juoda' -tyypeistä, mikä tuntuu erityisen nololta kun ranskassa kerran asuu ...
Nyt kun olin Suomessa niin ekan kerran (ikinä) sain palauttaa viinipuollon ravintolassa, kun maistoin sen hieman etikoituneen. Olin suorastaan ylpeä, varsinkin kun ravintolan omistajakin sanoi sen tosiaan menneen pilalle... ;)

Ella B kirjoitti...

Fifi, hyvä kun sanoit! Bongasin itseasiassa juuri eilen itsekin JP Chenet'ä kaupassa. Tsekkasin netistä, että he myyvät 85 miljoonaa pulloa 160 maassa, joten arvaan että suurin osa lähtee ulkomaille. Mutta olen edelleen sitä mieltä että huonoa on...

Anonyymi, ei yhtään! Ruoka-viini yhdistelmä on ihan oma "harrastukseni". Täällä kun viiniä juodaan myös usein ihan yksistään.

Avelina, kiitos kun annoit kipinän tähän juttusarjaan! Lisää osia tulossa...

MaaMaa, kyllä maistelemalla oppii, niinhän sitä sanotaan että harjoitus tekee mestarin ;). Pelkään muuten aina itsekin ravintolassa josko en tunnistaisikaan korkki- tai muu-vikaista viiniä...Kerran sain Rossossa ihan liian lämmintä punaviiniä, mutta tarjoilijalle oli ihan turha selittää että se on liian lämmintä, ei sitä millään saanut vaihdettua.