sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Viimeinen tipu uunista ulos

Suomen matkan päätarkoituksena oli juhlia perheeni nuorimmaisen ylioppilasjuhlia. Hyvinhän ne meni, sääkin oli lopulta aika aurinkoinen ja lämmin ja sitä pitikin tarkistaa päivää ennen ihan jokaiselta netistä löytyvältä sääsivustolta.
 Virallisen osuuden ja lakinpäähän laiton jälkeen on helppo hymyillä ja näyttää vähän säärtä...

 Tai pelleillä samaisella lavalla siskojen kanssa...

 Koko seremonian aikana (valmistuneita oli ilmeisesti noin 500...) oli kiva bongailla tyttöjen kauniita mekkoja ja sitten vertailla suosikkeja. Niistä oli myös hyvä bongailla kesän trendejä, kuten värikkäät mekot. Tuo keltainen mekko on ihan suosikkini. Myös vaaleaa, valkoista ja erityisesti mustavalkoista oli esillä oikein paljon ja polvimittaa. Muistan viimekertaiset juhlat muutaman vuoden takaa ja silloin pukeuduttiin vielä oikein kunnon maatalaahaaviin iltapukuihin.
 Päälläni uusi ihana ihana bleiseri H&M:stä. Nyt minustakin tulee vähän fiksumpi pukeutuja.

Juhlakalulla oli itselläänkin mustavalkoinen kokonaisuus ja huimat korot.

Tulevaisuudelle!

Kotona kahvipöydän antimia. Miksi muuten aina sanotaan kahvipöytä vaikka tarjolla oli paljon muutakin juomista sekä niinkin paljon suolaista, että siitä sai oikein äkkiä mahansa täyteen? Edellisenä päivänä tehtiin voileipäkakkuja aivan yön puolella. Äiti oli hieman liioitellut niiden määrää joten yhtä ei edes jaksettu koristella vaan se meni täytettynä pakkaseen odottamaan kesän toista juhlaa. Minä tein kantonin riisiä, ranskalaista suklaakakkua ja raparperipiirakkaa, joka melkein unohtui tekemättä. Kun keskiyöllä tuikkasin sen uuniin, ajattelin että tämähän on ihan normaali leipomisaika, kun ulkonakin on vielä valoisaa!

 Valokuvia tuli otettua erilaisissa suvun keskeisissä kokoonpanoissa vaikka kuinka monta. Tässä ilmeisesti sanoin jotain tosi hauskaa...

 
Loppuillasta lähti niin lakki kuin korkkarit kiristämästä ja meidänkin tuore ylioppilas lähti bilettämään muiden mukana ihan vaan balleriinoilla. 

Kuvat: Aku Paavola
 
Tässä onkin hyvä muistella kuinka omasta juhlasta on jo niiiiin aikaa. Silloin tunsin itseni oikein aikuiseksi ja viisaaksi, vaikka nyt tajuan kuinka tietämätön silloin vielä oli. Olin lähdössä kuukauden päästä maailmalle, äkkiä pois syrjäisestä Suomesta ja sen ahtaista piireistä. Sen jälkeen olenkin oppinut muunmuassa kuinka asiat on hyvin Suomessa, ihmisten ja kulttuurien erilaisuudesta, joustavuudesta ja sopeutumisesta, kaverisuhteista, itsestäni, kohtalon oikuista, kuinka selvitä kun asiat menee niin väärin ettei edes osannut kuvitella, että rakkaat ihmiset ympärillä kyllä kantaa vaikka joskus ei itse jaksaisikaan, että lentokoneeseen kannattaa varata sukat ja lisähuivi. Vaaleanpunaiset lasit on tippunut silmiltä, mutta onneksi ne voi ja pitää joskus laittaa takaisin ja hullutella kuten kakarana.

8 kommenttia:

Cherry kirjoitti...

Mahtavia ja onnellisia kuvia! Ja miten onkin kauneutta noin paljon yhdessä perheessä, ootte kyllä kaikki upeita!

Onneksi sitä muuten oppii kaikenlaista vuosien varrella, vaikka tyhmähän tässä osaa edelleen olla monissa tilanteissa ;) Ei sentään tarvi enää ottaa kaikkee niin vakavasti!

Avelina kirjoitti...

Kauniit siskokset!

Ja ehdottomasti, hullutella pitää aina välillä tai vaikka vähän joka päivä... Elämä on siten paljon hauskempaa! :)

Elisabeth kirjoitti...

Onnea siskollesi! Voih osaispa sitä itsekin tanssia tuolleen, kävin hänen blogissaan kurkkimassa.

Olette kauniita kaikki :)

Anonyymi kirjoitti...

valmistuneita oli itseasias lähemmäs 200 eli vähä yläkanttiin meni toi arvio.. mut ihania kuvia! :)

Ella B kirjoitti...

Cherry, kiitos! Kyllä sitä just oppii koko ajan kaikkea uutta ja ihanaa, mutta nyt osaa jo ottaa vähän rennommmin enkä enää niin stressaa joka asiasta. Nauru on hyvä asia.

Avelina, kiitos myös sinulle, ollaanko peritty hyvät geenit:).Täällä hullutellaan myös aika usein, varsinkin tärkeää silloin kuin kaikki tuntuu menemän ihan väärin.

Elisabeth, niinpä itsekin katselen hänen tanssiaan aina vaan että vau.

Anonyymi, ehkä siinä aamulla kauniita ja komeita ylioppilaita katsellessa aika meni välillä vähän liian hitaasti. No monta niitä oli!

Essie kirjoitti...

Voi nää Akun kuvat on kyllä ihania! kyllä mullakin on kauhea hinku ulkomaille ja pois kotoa, mutta onneksi sun kokemuksia seuratessa oon myös oppinut, että kyllä tää Suomi vaan on silti koti kullan kallis :)

MaaMaa kirjoitti...

Kyllä se on teillä sukuvika tuo sievyys! :)
Onnea siskolle - siitä se elämä vasta alkaa. Ja se paljon opettava oikea ihana elämänkoulu :)

Ella B kirjoitti...

Essie, onhan se hyvä maa, vaikka ulkomaillakin on kivaa!

MaaMaa, kiitos. Totta että elämällä sitä vasta juttuja oppiikin.