Tavarat eivät siis hypi ihan yksistään sinne laatikoihin. Minulla lojuu hirveästi kamaa kaikkialla, jotka olen järkännyt mielessäni kategoriaan "tämän otan sitten mukaan". Nyt niitä alkaa vaan olla niin kauheasti, että suurimmankin sumupilveni takaa alan ymmärtää ettei ne millään mahdu laukkuun saati 23 kilon rajoitukseen. Miten paljon sitä on ehtinyt kerätä tavaraa melkein kymmenen vuoden aikana eikä ikinä järjestellä niitä?
Tänä aamuna herätyskello soi jo kasin aikaan ja olen jo ehtinyt käydä töissä hakemassa vielä vähän lisää tyhjiä laatikoita, ostoksilla, roikkua netissä, ihailla Bordeaux'n maisemia, syödä ja juoda monta kuppia kahvia. Nyt palaan taas toiveikkaan järkkäilyn pariin sillä muuttoapu saapunee paikalle noin tunnin päästä. Lähtö on huomeniltapäivällä ja minulla on vielä hammaslääkäri aamulla (esimerkiksi). Luulen että tulen nuukahtamaan koneessa aika äkkiä.
Seuraavaksi luultavammin uutisia sitten pallon toiselta puolelta! Voi jestas en meinaa edes itse uskoa...
2 kommenttia:
Onnea matkaan siskoseni! Sä selviät ihan varmasti ;) Luulisin että kaikki mahdolliset matkakommelluksetkin oot jo valmiiksi kokenut :D Kuulumisia Honkkarista odotellessa! :)
Essie, kuulin kaveriltani että olen aina niin rennosti matkassa! Ehkä ne kaikki kommellukset on jo aika suurelta osin koettu :)
Lähetä kommentti