Laatikoita

Havahduin ehkä eilen siihen että nyt tulisi pistää vähän vipinää kinttuihin tai siis toisin sanoen pakkaamiseen. Vielä viime viikolla mietin, että onpas mulla tässä aikaa ihan tylsistyä ennen lähtöä, mutta eipä ole enää! Viikko starttasi oikein vauhdikkaasti asioita hoidellessa ja kavereita tavatessa. Tosi positiivisena luulin, että ehtisin heitellä parit jutut vielä laatikkoon kunnes tajusin että olen jo vartin myöhässä kaveritapaamisesta. Juotiin tuopilliset, sitten kotiin kämppänäyttöön ja sitten suunnattiinkin jo kämppisillalliselle josta vielä viinibaariin. Yhtäkkiä olin huppelissa ja kello yli puolen yön.

 Tavarat eivät siis hypi ihan yksistään sinne laatikoihin. Minulla lojuu hirveästi kamaa kaikkialla, jotka olen järkännyt mielessäni kategoriaan "tämän otan sitten mukaan". Nyt niitä alkaa vaan olla niin kauheasti, että suurimmankin sumupilveni takaa alan ymmärtää ettei ne millään mahdu laukkuun saati 23 kilon rajoitukseen. Miten paljon sitä on ehtinyt kerätä tavaraa melkein kymmenen vuoden aikana eikä ikinä järjestellä niitä?

Tänä aamuna herätyskello soi jo kasin aikaan ja olen jo ehtinyt käydä töissä hakemassa vielä vähän lisää tyhjiä laatikoita, ostoksilla, roikkua netissä, ihailla Bordeaux'n maisemia, syödä ja juoda monta kuppia kahvia. Nyt palaan taas toiveikkaan järkkäilyn pariin sillä muuttoapu saapunee paikalle noin tunnin päästä. Lähtö on huomeniltapäivällä ja minulla on vielä hammaslääkäri aamulla (esimerkiksi). Luulen että tulen nuukahtamaan koneessa aika äkkiä.

Seuraavaksi luultavammin uutisia sitten pallon toiselta puolelta! Voi jestas en meinaa edes itse uskoa...