kolmas adventti

Huomenna olisi sitten lähtö edessä! Olen koko päivän juossut kaupungilla hankkimassa viimeisiä lahjoja ja tuliaisia. Onneksi löytyi siinä tiivistetyssä ajassa mitä oli käytettävissä. Nyt on vähän stressiä pakkaamisesta ja kello vaan on jo noin paljon ja täällä roikun netissä.

Tässä vähän viime ajan (muita) tunnelmia:

Kämppis jätti meille kotiinjääneille pussillisen sipulia...

Ja niistä kuoriutui ranskalainen sipuli-juustopiirakka. Tästä kelpaa vielä evääksi huomisellekin.

Joulutunnelmaan ollaan päästy kynttilöiden, Ikean pipareiden, melkein pakkaslukemien, joulukalenterin ja tietysti joulutähden ansiosta.

En tiedä ehdinkö enää ennen joulua kirjoitella, mutta hyvää ja tunnelmallista joulunodotusta kaikille!
Lähden tästä vihdoin pakkailemaan...

Gaalailta

Huomenna on viimeinen koulupäivä! Uskomatonta että lähtö on pian lähellä...Viimeisellä viikolla on tietysti tosi paljon tekemistä, pakkaamista, tuliaisten ostamista ja vielä juhlaa ja synttäriä joka illalle. Ja sitten vihdoin Suomeen! Ihanaa en meinaa jaksaa odottaa joulua vaikka samalla tuntuu siltä että nämä opiskelukuukaudet on mennyt liian nopeaa ohitse ja pian kaikki vuosikertakamut ja uudet tuttavuudet lähtee työharjoitteluun kuka minnekin. Niin tässähän olisi hyvä vinkki mihin itsenikin pitäisi panostaa vähän enemmän...

Viime perjantaina koulun opiskelijakunta oli järkännyt meille joulun Gaalaillan. Ilta oli tosi mahtava, ruokaa, juomaa ja paljon tanssia kauniilla koroilla, jotka pakottivat kylläkin kovasti jalkoja.

Kuvia ei hirveästi tullut otettua, mekko tuli kuitenkin kuvattua ennen juhliin lähtöä. Olin melkein ainut, joka ei ollut pukeutunut mustaan, joten mielestäni ihan hyvä valinta.

Tukka oli kiinnitetty kukalla toiselle korvalle ja kaulassa Suomi-Leijona.

Herkullinen jälkkäri ehti osittain kuvaan ennen kuin kaikki hävisi parempiin suihin...

Tästä ilta jatkui iltaa sponsoreineen Freixenet-cavan parissa...

Ja lauantaina herätyskello soi klo 9, kutsuen töihin. Oli jotenkin vaikea lähtö sillä kertaa.
Nyt pitäisi kerrata saksan sanastoa, jossain mielenhäiriöissä ilmoittauduin saksan kurssille, jossa olenkin ainut joka ei ole koskaan ennen opiskellut kyseessäolevaa kieltä. Viimeinen puristus ennen lomaa.

Rakas Joulupukki

En ole vielä saanut aikaiseksi kattavaa toivelistaa Joulupukille, mutta perinteisesti olen aina toivonut jotain Kalevala Koruja (kuten varmaan kaikki muutkin suomalaiset). Ulkomailla asuessa on mielestäni kiva pitää tai omistaa suomalaista designia. Kerran yliopistolla toisen suomalaisen tytön kanssa löysimme toisemme Marimekon laukkujen avulla, kun kummatkin bongasivat tytön, jolla oli Marimekon laukku ja sen täytyi varmaan olla toinen suomalainen!

Sain viimein tehtyä vähän valintaa tässä koruasiassa kun poikkesin Kalevala Korujen sivuille. Toiveissa siis Venla-sarjan rannekoru hopeisena ja...

...saman sarjan riipus. Korvakorut on jo hankittu, joten nämä täydentäisivät sarjaa.

Kaikista koruista tykkään ja käytän ehkä eniten korvakoruja. Ne on esimerkiksi helppo poistaa töihin mennessä eikä kiinnittämiset ja avaamiset ole yhtä päänvaivaa kuin toinen suosikkini rannekorut. Tässä Naisen ääni-korvakorut.

Juulia-sarjan korvakorut ovat uutta mallistoa, ja tykkään erityisesti tuosta sinisestä osasta, mutta nämä haluaisin kyllä nähdä ensiksi livenä, että osaisi sanoa vähän minkälaiset oikein ovat.

En ole ehtinyt vielä itsekään joululahjoja ostamaan muutamaa lukuunottamatta, ja tajusin juuri että enää runsas viikko siihen kun olen koti-Suomessa! Seuraava viikko vierähtää varmaan tuossa tuokiossa ja lauantaina suuntaan kohti Marseillea.

ps. eilen oli se koulun gaalailta ja hauskaa oli, mitä nyt jalkoja pakottaa vieläkin ja (viinasta märkää) maata laahannut mekon helma aikamoisessa kunnossa. Kuvia tulossa huomenna!

Päivän yllätys

Olin saanut postia! Odotettu mekko saapui Bordeaux'iin ja odotteli minua sängyllä kun palasin illalla kotiin. Itseasiassa paketissa oli kaksi mekkoa niin että minulla on varaa oikein valita perjantain juhlaan. Kumpikaan nyt ei ole mikään oikea gaala-mekko, mutta menettelee tilanteessa.

Laitan luultavammin päälle harmahtavan pitkän version. Ja sen kanssa mustat korkkarit. Ihanaa, en jaksa odottaa!


Sitten voisi lörpötellä taas joulusta. Olen aloittanut tänä vuonna Kinder-kalenterin. Tämä on kyllä aika iso. Eikä mikään vedä vertoja niille Milkyway- kalentereille, jotka äiti osti kun olin pieni. Mutta tämä nyt menettelee. Joulua odotellessa on niin kiva laskea päiviä!

Josta tuleekin mieleen yksi toive Joulupukille. Nimittäin Cliniquen Superdefence SPF25- kasvorasva, joka on aivan lyömätön, sillä se taistelee kaikkea vastaan, ilmastoa, ryppyjä ja aurinkoa, ja jättää tosi pehmeän ihon talvellakin.


Toisaalta toivoisin myös Joulupukilta shekkiä, joka kattaisi koulumaksut...

Nyt täytyy yrittää hoitaa taas erinäisiä kouluhommia, joista loppurutistus ja viimeiset esitelmät ja raportit, täytyy palauttaa ensi viikolla. Kummasti kaikki jää lopputinkaan ja aikaa ei ikinä tunnu olevan tarpeeksi.

Toinen adventti

Niin se aika vaan kiitää. Olen alkanut väsäilemään joulupukille listaa, ja jopa saanut joitain asioita ylös, mutta nyt se paperi on tietysi hukkunut jonnekin muiden papereiden joukkoon. Vielä en ole edistynyt sille tasolle, että alkaisin laatia Excel- listaa vaikka varmaan pitäisi jo...Tällä hetkellä tekosyyni koulun atk-tehtäviin on, että koneeni versio on niin vanha ettei koulussa uudella versiolla tehdyt tehtävät onnistu.

Tässä päivän asu lauantailta, kun uuvuttavan tietokoneen äärellä vietetyn session jälkeen lähdin katselemaan kenkiä ensi perjantaita varten. Sillä tällä viikolla on luvassa Gaala-ilta, melkein kuin Linnan juhlat, vaikka vähän myöhässä eikä siellä tarjoilla boolia. Mekko kiitää parhaillaan paikalle Marseillesta (toivottavasti) ja sen kanssa tarvisi vielä kengät, sillä täällä minulla ei ole yksiäkään korkkareita eikä kellään ole yhtä pieni jalka kuin minulla.

Ajatuksena olisi laittaa kesähkön mekon kanssa mustat sukkahousut ja tälläiset ihanat gladiaattorisandaalit mustana tuomaan ilmeikkyyttä asuun. Hetkisen niitä ihailin kaupassa ja pohdin kuinka yhtäkkiä olen alkanut tykätä tämän tyylisistä kengistä, mutta täytynee varmaan todeta, että joo, opiskelijabudjetilla mennään ihan todellisessa maailmassa...


Lauantain työhaastattelusuunnitelmat meni plörinäksi, kun Twingo teki temppuja enkä uskaltanut lähteä matkaan yksin kettuilevan kaaran kanssa. Jäin siis kotiin ja illalla lähdin synttärikemuihin, joiden teemana oli: "Minä 21-vuoden päästä". En oikein tiedä mitä minusta silloin tulee, mutta ehkä suklaavadelmakakkuja paistava hippi ei ole kaukana...


Kuuluisa hippikommuunin kakku, jossa synttärisankarin nimikirjaimista muodostui yön pikkutunteina: I pee, minä pissaan. Ja naurua piisasi.

Olin matkassa muunmuassa stylistin, artistin, sairaanhoitajien ja naked chef'in mukana.

Ja projekti jonka parissa olen puuhaillut aina tähän iltapäivään asti:
Ikea, an innovative company.

Tämä oli yksi näitä lukuisia ryhmätöitä ja voin todeta ettei kauhean hyvin mennyt. Ryhmäni neljästä jäsenestä yksi lähetti työnsä minulle, kokoajalle, perjantaihin mennessä, ja pahin tapaus vaelsi luoksemme tänään lounasaikaan mukanaan pari hassua sanaa. Siinä vaiheessa tekee mieli kiehua, kun toinen tulee siihen sössöttämään jotain omasta osiostaan, kun minä olen tehnyt suurimman osan koko ryhmän työstä. Onneksi Ikea sentään muistuttaa koko ajan kodista ja siitä, että lähtö on jo alle kahden viikon päästä!!

7

Sain tämän haasteen joskus syksyllä kaiken muuttohässäkän keskellä Pippurin haasteen kertoa 7 asiaa minusta, jota muut eivät vielä tiedä. Nyt olen ehtinyt funtsia ja päätin jakaa nämä tiedot teidä kanssa.

1) Minulla on useita korkeakorkoisia kenkiä, ja tykkään niistä tosi paljon, mutta en pääse useinkaan niitä käyttämään, sillä...



2) Inhoan hitaasti käveleviä ihmisiä, ja koroilla ei tietysti pääse mitenkään lujaa kipittämään. Entinen kämppikseni lähetti minulle jopa Facebook-kutsun ryhmään: "haluaisin tönäistä hitaasti käveleviä ihmisiä". Tämä tiivistääkin kaiken.


3) En ole koskaan asunut yksin.



4) Meikkaan tosi huonosti enkä omista esimerkiksi tällä hetkellä yhtään käyttökelpoista luomiväriä. Samalla perusnaamalla ja ripsarilla mennään päivä ja bileet.

5) Jokaisen aterian täytyy päättyä aina jälkkäriin. Tällä hetkellä kovassa huudossa ovat:



6) En ole koskaan vielä lukennut yhtään ranskalaista kirjaa. Kerran olen saanut yhden ostettua ja liekö se liikaa traumatisoinut, mutta inhoan tärkeilevää ranskan kieltä, kun yrittää lukea jotain hauskaa Bridget Jones-tyylistä pokkaria.


7) Olen useimmiten myöhässä...Kaikista henkilökohtaisista tapaamisesta, mutta töissä tai koulussa olen aina etuajassa. Paitsi joskus. Kuten kerran kuussa. Minusta riippumattomista syistä tietenkin.

Ja bonuksena: rakastan kaikenmaailman kyselyitä!


Viikonlopun suunitelmat meni nyt uusiksi tänä aamuna, kun Twingo alkoi yskiä keskellä risteystä ja yksi blondi käänsi virta-avainta aivan paniikissa ratissa. Pääsin käryttelemään töihin ja vastapäiseen huoltamoon, josta ei oikein osattu sanoa missä vika.
Pitkän päättelyn ja puhelinsoiton tuloksena on, että akku oli ehkä vähän kylmettynyt vesisateessa. Mutta en lähtenyt sitten 5 tunnin ajomatkalle työharjoitteluhaastatteluun huomisaamuksi. Joten istun kotona ja pohdin, että olisiko sittenkin pitänyt koettaa onneaan, sillä nyt homma siirtyy tammikuulle. Toivottavasti silloin ei olisi myöhäistä. Huomenna on kuitenkin paljon kouluhommaa, joka odottaa edessä kaiken muun ohella.

Ensimmäinen Adventti

Kävin tutustumassa perjantaina alkaneeseen joulumarkkinoihin ja nostattamassa joulutunnelmaa. Tuntui, että ainakin puolet mökeistä oli vielä (tai jo) kiinni, mutta onneksi tärkeimmät, eli paikallista "glögiä" myyvät oli auki!

Ihana kävellä pimeän tullen kun jouluvalot ovat ilmestyneet joka paikkaan.


Hôtel de ville-aukiolle on avattu jäärata, jonne pääsee luistelemaan, silloin kuin ei sada. Se on asennettu valaistun joulukuusen viereen joka näkyy tuosta alimmasta kuvasta.

Keskustassa sijaitsee macaron-taivas, jossa niitä myydään useassa eri maussa. Mielestäni kaikkein parhainta niissä on nuo värikkäät vuoret, joita voi ihailla ikkunasta.


Ja lisää jouluvalaistusta...


Pojat poseeraa muodikkaiden skoottereiden kanssa, täällä aika iso osa nuorista (ja ihmisistä yleensäkin) on aika hienoa tyyliä...

Ja kaupungin erikoisuuskauppa, joka myy canelé-leipomuksia on verhoutunut myös jouluun. En tiedä näkyykö kuvasta, mutta pingviinien vieressä on nougaasta valmistettuja söpöjä saappaita ja puukenkiä.

Raskas työ raskaat huvit

Tällä viikolla on riittänyt juhlittavaa, keskiviikkona oli koulun oppilaskunnan järjestämä soirée ja perjantaina synttärit. Onhan se ihan mukavaa vaihtelua kaiken kouluhommien väliin, vai pitäisikö sanoa, että kouluhommat on vaihtelua kaiken juhlimisen väliin?

Synttärihössötys alkoi jo torstai-iltana ja jatkui vielä siinä vaiheessa kun itse painuin pehkuihin. Perjantai-iltaan mennessä kämppä oli muuttanut muotoaan juhla-asuunsa.


Tarjoiltavat olivat ruhtinaalliset ja uskomattoman hyvää, kaikki oli tehty itse tomaattikastikkeesta, hummuksesta ja sangriasta lähtien. Ruokaa jäi myös tosi paljon yli. (Nim. tässä samalla näitä buffettarjoiltavia naposteleva)


Päivänsankari ei halunnut ilmeisesti paljastaa ikäänsä joten vuodeksi valittiin 4202 Oreo-tiramisulla tarjoiltuna.

Ja viimeinen viikon kohokohta: testasin vihdoin uusia saappaita! Löysin kaiken roinan keskeltä suojasuihkeen, joten pääsin kokeilemaan kenkiä. Päivän asu-kuvia ei taida hetkeen tulla, kun ei ole yksityistä kuvaajaa enää käytössä. Kokeilin vähän tämän peilin kanssa ja no, paranneltavaa vielä riittää...

Ostin eilen myös joulukalenterin, en voi uskoa, että parin päivän päästä alkaa joulukuu! Käytiin eilen virittäytymässä joulutunnelmaan ja siitä kuvia myöhemmin. Nyt koulujuttujen pariin.

Blondivitsi

Sunnuntai tarmolla lähdin vihdoin viimein pystyttämämään uutta hyllyäni. Kyseessä oli halvin ja helpoiten rakennettava malli ja pienien alkuhankaluuksien jälkeen pääsin vauhtiin ja sain ruuvattua kaikki mutterit paikoilleen.

Kunnes heivasin hyllyn pystyyn ja tajusin blondimokani...

Olin ruuvannut sivuseinät väärinpäin. Ja ei kun kaikki uudestaan alusta alkaen.

Kunnes lopulta sain kaiken valmiiksi ja oikeille paikoilleen ja siinä se nyt komeasti seisoo!

Kummasti hyllyt on jo täynnä mutta lattia edelleen täynnä kamaa...

Yksin kotona

Tänään olisi ollut avoimien ovien päivä "Domaine Capmartin"-viinitilalla, jonne tuli kutsu koulun kautta, mutta kuinka ollakaan, ei aika nyt riitä valitettavasti sinne asti!


Viime kertaisessa viinnimaistelussa, saimme maistella tämän tilan viinejä, tarjolla oli punaista Madiran-rypäleestä valmistettua viiniä vuodelta 2007, josta itse pidin. Se on aika voimakkaan makuista, täyteläistä ja mauisteista.


Olen ollut viikonlopun yksin kotona (silloin kun ei ole tarvinut mennä töihin...), ja tämän päivän ohjelmaan kuuluu siis viininmaistelun sijasta pyykkäyspaikan löytäminen, hyllyn kokoaminen ja Pepsi- ja Ikea-yritystutkimusten vääntämistä. Minun Pepsi-ryhmä kokoontuu huomenna ruokatunnilla kokoamaan kaikkien osat yhteen ja iltapäivällä esittelemään tutkimuksen.

Alkusyksystä vannoin vielä, että tämän vuoden opiskelut hoitaisin järjestelmällisesti ja vastuuntuntoisesti, mutta nyt voin todeta, että paperit pursuilee edelleen jokapaikasta...siis en tajua, miten tämä on päässyt käymään!

Lost & Found

Viikot kuluu ihan liian äkkiä ja kouluhommia alkaa kasaantua mahtavat määrät. Ärsyttävintä on, että kaikki on ryhmätöitä ja aina eri ihmisten kanssa, jotka ei aina ole mun luokalla vaan erikoistuu johonkin muuhun, joten ensiksi täytyy etsiä koko ryhmä ja sopia aika joka kävisi kaikille.
Eilen tajusin, että koulua on enää jäljellä neljä viikkoa ja sitten Suomeen lomalle! Odotan tosi paljon. Joulun tulosta täällä on ihan turha puhua, sillä (onneksi) sade on lakannut vähäksi aikaa (huomiseen asti kuulemma) ja tällä hetkellä aurinko paistaa eikä tarvi edes takkia. Ja hyvä niin, sillä takkini lähti keskiviikkona baarista aivan omille teilleen ja itse saavuin kotiin jonkun miesten takissa...

Olimme vakkaribaarissa Azuli'ssa, josta tykkään kovasti sen Versailles-tyyppisen sisutuksen ja hyvän musiikin takia...


Tunnelma oli katossa ja pieni baari suurimmaksi osaksi kouluni miehittämä. Osa luokasta tanssi baaritiskillä kuten peilistä näkyy. Ja kun valomerkki tuli, mustien takkien kasasta löytyi enää pari miesten takkia. Onneksi pienen soittorundin jälkeen kävi ilmi, että jokainen lasiakallistanut oli ottanut vain ensimmäisen takin, joka käteen osui ja niinpä takit pyörii kouluni henkilöiden kesken.

Minulla oli 5 päivän viikonloppu viime viikolla, kun täkälainen pyhäpäivä 11.11 osui keskiviikolle. Olin tietysti Marseillessa, enkä ollut varautunut, että siellä olisi niin lämmin sillä olin jo kaivanut pipon ja hanskat esille.

Kävin merenrantakävelyllä ja pelkkä villamekko lämmitti kivasti. Jalassa syksyn luottokengät, joita mukavampia ei ole.


Löysin pari veistoksellista "linnaa", joita kasvaa Välimeren rannikolla, jotka näin talvisaikaan näyttävät kyllä aika rappeutuneilta ilman polttavaa auringon paistetta.


Tämän lisäksi olin kouluni viiniklubin järjestämässä viininmaistelu-tilaisuudessa, jonka teemana oli "copain d'abord"/"friends first", eli kaikki opiskelijat esittelivät kotoviinitilojaan. Oli tosi hauska tilaisuus, vaikka tarkoittikin, että pääsin koulusta kotiin vasta klo 22...

Ei ihme, että pari viikkoa sitten ostamani Ikean hylly odottaa edelleen kaaosmaisessa huoneessa kokoamistaan...

Ajan tasalla

Olen ollut viettämässä taas viiden päivän viikonloppua Marseillessa ja aika on suhahtanut ohi aivan liian äkkiä ja huomaamatta. Olen ollut töissä, johon on mennyt aivan hirmusti aikaa ja loppuajan on täytynyt pallotella Monsieur'n ja hirveän Excel-kotitehtävän parissa, jota olen tässä väsännyt melkein kaksi päivää, eikä loppua vieläkään näy. Mitenköhän sitä kokeessa...
Tämä taisi nyt olla sitten viimeinen reissu Marseilleen ennen joulua ja joululomaa, sillä olen saanut työtä myös Bordeaux'sta, jatkan saman yrityksen parissa missä olin ennenkin. Saahan siitä lisätienestejä, mutta vapaa-aika tulee kyllä jäämään aivan minimiin.

Lokakuussa löysin kaapin kätköistä vanhat lempifarkut, jotka olin laittanut säästöön. Niissä on polvessa nirhautuma, sillä kaaduin pyörällä joskus kaksi vuotta sitten, ja nyt huomasin, että tämähän onkin muotia! Tunteeko sitä itsensä joskus vanhaksi...


Laitoin ne siis heti päälle ja olin tyytyväinen, etten silloin heittänyt näitä "rikkoutuneita" farkkuja pois! Huomaa myös päivänmäärä 10.11, sillä kävin silloin vielä viimeistä kertaa uimassa!


Tässä uusi ostamani shampoo ja hoitoaine vaaleille hiuksille, joka lupaa vieläkin blondinpaa lookkia. Olen ollut aika tyytyväinen tähän tuotteeseen, sillä vielä en ole edes peilin edessä alkanut tuijotella juurikasvua ja josko pian pitäisi varata aika raitoja laittamaan kampaajalle.

Nyt lähden pakkaamaan laukkua, kummasti sitä tavaraa on aina niin paljon, ja sitten lähden vielä kerran kävelylle Välimerta ihailemaan melkein aurinkoiseen säähän!