perjantai 26. marraskuuta 2010

Juhuu voittoja!

Aika alkaa kulkea tosi nopeasti näin ennen joulua! Paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua ja vaikka kuvia on koneen kovalevylle ehtinyt tallentua vaikka kuinka moneen reportaasiin, mitään ei ole ehtinyt blogiin asti. Ehkä tänä viikonloppuna enemmän...Silti minua on kovasti ilahduttanut muutamat onnenpotkut, jotka ovat tuoneet vähän piristystä sateiseen ja harmaaseen aikaan. Yksi tällainen tapahtui viimeksi eilen tosielämässä kun voitin viinikartontingin koulusta!



Eilen oli koko syksyn pisin päivä koulussa. Päivä alkoi klo 8 saksan tunnilla, jossa jouduin edistyneiden ryhmään vaikken osaa yhtään saksaa. Piti jopa kurkata että miten persoonapronominit menikään ennen tuntia. Opettaja, joka minulla oli jo viime vuonna alkoi puhua saksaa ja totesi, että et kai nyt kaikkea ole unohtanut viime vuodelta? Olin vaan että hmm, se olikin yli puoli vuotta sitten, en tosiaankaan ymmärrä mitä höpötät...

No, tämä ei ole mikään vakava juttu. Koulupäivä jatkui aina viiteen, jonka jälkeen työskenneltiin kaksi tuntia ryhmätyön kimpussa, sen jälkeen oli viiniseminaari ja lopulta odotettu wine tasting-tilaisuus. Kouluni järjestää viini- ja luksusopiskelijoille viiniseuran järjestämät viisi maistelutilaisuutta, joista täytyy maksaa ainoastaa varsin huokea 25€. Seminaarin yhteydessä pidettiin pieni quizz-kysely ja minä menin lähimmäksi oikeata bonus-vastausta! Loput oli helppoja viinikysymyksiä. Sen jälkeen päästiin maistelemaan 10 eri tuottajan viinejä, joita löytyy myös boksista, ja pääsin lopulta kotiin klo 23. Ja aamulla taas kahdeksaan, jolloin kiva ylläri että tunti oli peruttu, kun vain murto-osa opiskelijoista oli vaivautunut paikalle...

Olen myös saanut muutaman haasteen ja tunnustuksen, joka on ihanaa, varsinkin kun blogi on ollut aika hiljainen viime aikoina. Tartuin ekaksi Siniltä saatuun tunnustukseen:


  1. Anna tämä tunnustus 5 inspiroivalle blogille
2. Kerro kolme asiaa, joita rakastat
3. Jaa rakastamasi kuva ja kerro siitä

Suomensin vapaasti Sinin blogista saadun englanninkielisen tekstin...

Minä rakastan:


...Kavereita, perhettä, lähimmäisiä joiden kanssa viettää aikaa kelloon katsomatta, nauraa vatsa kipeäksi, jutella mukavia ja vähemmän mukavia, olla onnellinen.

...Viiniä, opiskella niiden luonteita, tuhansia ja tuhansia eri maku-ja hajuominaisuuksia, nähdä ja tuntea kuinka alun pelkästä makeasta rypälemehusta muodostaa aivan omanlaisensa juoma ja kuinka se ikääntyy, nauttia siitä hyvässä seurassa.

...Suomeen paluuta, joulun rauhaa, jota ei voi muualta löytää, kynttilöiden valoa tummassa talvessa, lumen pehmeyttä ja taikaa, kesän tunnelmaa, pitkiä valoisia öitä, pyörämatkoja, festarikuvia, mökillä oloa suvun kanssa, sukujuoruja, siideriä ja keskiyöpulahduksia järveen. Kotiinpaluuta.

 Kuvat liittyvät tietty ykköskohtaan: Tämä kesä, paras ystävä, naurua, yöelämää, yhdessäoloa, rannalla löhöilyä, juoruja, tieto siitä että monen kilometrin välimatka ei ole meitä erottanut vuosien varrella.

Lokakuu tänä syksynä. Bristolin silta, parhaat kämppikset, elämän puinti, joka ei johda mihinkään, naurua, hullutuksia, shoppailua, yhdessäoloa vielä kerran, onnellinen tunne siitä, että kielimuuri tai maantieteellinen muuri ei ole este meidän ystävyydelle.

Annan tämän tunnustuksen seuraaville bloggareille, joiden blogit käyn kurkistamassa heti kun ehdin vähäksikin aikaa blogimaailmaan: Cherry, Essie ja Linda.

Toistakaa perässä!

torstai 18. marraskuuta 2010

Saappaan tyhjennys

Englannin reissulta lähti mukaan yhtä jos toista kauneustavaraa. Himoittiin jo etukäteen paikallisessa Boot'sissa käyntiä ja lopulta käytiin siellä n. neljä kertaa, pari kertaa oikein kunnolla jolloin molempien tyttöjen kopat oli ihan pullollaan. Onneksi tässä liikkeessä oli ihana tarjous: "kolmas tuote ilmaiseksi". Niinpä funtsittiin hyllyjen välissä tarkkaan, että mitkä tuotteet maksetaan samassa syssyssä niin että saataisiin mahdollisimman kalliit ilmaiseksi.

Tärkein jahdatuista tuotteista oli dry shampoo eli kuivashampoo, jota minä en ollut ikinä kokeillut ja joka maksaa Ranskassa jotain 8€, mutta on tosi huonosti toimivaa. Omaan saaliiseeni kuuluu ainoastaan kaksi isoa pullollista, joista toinen on jo melkein tyhjä. Eli käyttöä on löytynyt eikä pullo hinnallakaan ole pilattu vaan yhden putelin hinta oli jotain 2-3£. Kämppis oli kaukaa viisas ja osti kaikki eri hajut ja voin jo nyt todeta hänen olleen oikeassa. Seuraava kaveri lähtee Lontooseen täksi viikonlopuksi ja hänen listallaan on jo "monta pulloa kuivashampoota tuliaiseksi".

Lisäksi ostin vartaloöljyä, joka myös toimii erittäin hyvin. Olin tätä jo kokeillut enemmin, toisin sanoen käynyt kämppiksen purkilla joten nyt päätin ostaa ihan itsellekin ison pullon. Ostin myös ihanan hunajan hajuista kuivaan tukkaan suihkautettavaa hoitoainetta, joka oli tosi halpaa ja toimiikin vielä kaiken lisäksi.

Muita kauneustuotteina toin mukana ensimmäisiä ryppyvoiteita, kevyesti ruskeuttavaa päivävoidetta ja heleyttävää päivävoidetta. Olen aivan rakastunut näihin Olayn tuotteisiin. Päädyin niihin ainoastaan englantilaisissa lehdissä nähtyjen mainosten perusteella ja jo nyt harmittaa, että ne tulevat joskus loppumaan. Tuo heleyttävä jättää oikeastikin kasvot tosi aurinkoisiksi, jopa vähän nukutun yön jälkeen. Silloin katselen naamaani peilistä, että voiko tämä toimia näin hyvin...
Olen myös kokeillut tuota vihreää Olay'n yövoidetta ja juuri minulle sopivasti siloittaa kasvoja mutta silti kosteuttaa.

Lisäksi mukaan lähti vielä John Friedan blondi-shampoota ja Aussien shampoita minikoossa. Ihastuin tuuheuttavaan shampooseen, joka haisee aivan karkilta (melkein liikaakin) ja myös paljon kehuttu 3-min miracle- hoitoaine takasi pehmeän tukan. Ehkä seuraavalla satsaan isoihin pakkauksiin...


maanantai 15. marraskuuta 2010

Vihdoinkin vähän aurinkoa

 Heräsin lauantaiaamuna ihanan kirkkaaseen auringonpaisteeseen, niin että vaikka edellisiltaa oli vietetty kavereiden kanssa, pomppasin heti sängystä ylös ja ulos. Täällä on tänä syksynä ollut oikein stereotyypinen syksy: joka päivä on vähintään harmaata, ja lisänä saattaa sataa enemmän tai vähemmän. Niinpä kirkas auringonpaiste oli oikein tervetullutta.

Lähdettiin kiertelemään joen rantaa viettävää bulevardia pitkin.

 Ja katsokaa kuinka olen vielä marraskuussa T-paidassa! Enkä vieläkään kipeänä...


 Mun koulu sijaitsee tuolla ihan viimeisten näkyvissä olevien rakennusten kohdalla. Käveltiin sinne asti ja...

 ...Päädyttiin istumaan ja juoruamaan tyttöjen kanssa terassille.

 Keskustassa ihmeteltiin kuinka ihmiset lauantaina oikein jonottavat, että pääsevät ostamaan Nespresso-nappinsa.

 Illalla ihmeteltiin autoa, jonka omistaja oli parkannut sen hieman omituisella tavalla...

Käytiin tanssimassa salsabaarissa...
 Liikehdettiin kotona Shakiran Waka Waka-biisin tahdissa, koreografian pitäisi olla melkein hallunnassa...

 Mentiin tanssimaan vielä vähän lisää kaverin kotidiscoon, jossa yksi nurkka oli muutettu oikein kunnon dj-nurkaksi ja musiikki oli mahtavaa...

Ja lopulta pääsin maistamaan eilen fenkolikeittoa, jota kämppis innostui tekemään. Itse en tykkää hirveästi fenkolista, mutta valmis keitto (nuo keitetyt fenkolit ilmeisesti miksattiin kerman kanssa) oli aivan tosi hyvää. Onneksi kämppis piilotti kattilan...

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Pyhänä syödään

Vaikka vapaa-aikaa tuntuisikin olevan ihan tarpeeksi, aika kuluu kuitenkin jostain oudosta syystä kumman äkkiä! Koko ajan olisi jotain tekemistä, vähintään sohvalla roikkumista ja kämppisten kanssa juoruamista. Koulusta tulvii ryhmätehtäviä niin ettei meinaa muistaa kenen kanssa on missäkin ryhmässä. Itse tykkään opettajan koostamista ryhmistä, sillä lailla tapaa ja oppii tuntemaan uusia tuttuja joiden kanssa ei välttämättä muuten alkaisi jutella. Juuri eilen olin viettämässä iltaa erään tällaisen tutun luona ja kivaa oli.

Viime torstai oli täällä pyhäpäivä ja uskomaton sadepäivä. Käytettiin päivä siis erittäin tehokkaasti edellis-illan kommelluksia muistellen ja ruokaa tehden. Järkättiin torstaiksi Dinner Presque Parfait kämppisten kanssa eli jokainen meistä kolmesta valmistaa alkupalan, pääruoan tai jälkiruoan. Vuoro kiertää viikosta toiseen ja tällä lailla syödään yhdessä ainakin kerran viikossa.

Alkupalaksi parsanvarsia balsamico-kastikkeella, tomaattisalsaa ja uppokeitetty kananmuna parmesaanipannacotalla. Päällä koristeena viinisuolaa (laita vähän punaviiniä merisuolan joukkoon ja pyöräytä mikrossa) ja parmesaanilastuja. Lopputulos oli vähän liian suolaista mutta muuten mahtavaa.

 Minä tein pääruoaksi kasvislasagnen, johon sovelsin paria netistä löydettyä reseptiä. Lasagnessa oli sekä kasvistomaattikastiketta että juustokastiketta, jonka jopa onnistuin tekemään, sillä kastikkeet ei oikein ole vahvinta alaani. Lasagneja tuli kaksi, mutta ne meni kahdessa päivässä parempiin suihin.

 Viininä oli Premius-viiniä Bordeaux'sta, oli tosi hyvää hintaansa nähden (oliko jotain 6€), muuta en nyt juuri enää muista! Jälkiruoan kanssa kävi kehnosti, sillä siitä piti tulla aprikoosi-suklaamoussea, mutta kämppikseni ei ollut tajunnut, että kermaa onkin vähän hankalampi vaahdottaa tässä maassa, sillä vaahtoutuvia kermoja on vaan muutamaa lajiketta. Minulle kävi kesällä juuri sama juttu, ostin kermaa jossa oli oikein kuva kuinka sitä oli mansikoiden päällä, joten ajattelin tietty että kyseessä olisi vaahtoutuvaa kermaa. Puolen tunnin vatkaamisen jälkeen kerma pysyi edelleen yhtä litkuna...Nykyään tsekkaan aina, että kyljessä lukee kermavaahtoa varten.

Nyt täytyy alkaa valmistautua, lähden piakkoin kaverin luo valmistelemaan meidän ryhmätyötä, johon kyllä mitä luultavammin hukkautuu aikaa...

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Päivän ohjelma

Sunnuntaipäivä on usein yhtä löhöilyä kotona ja edellisöisen hummailun sulattelua. Tämä kuva kuvastaa erittäin hyvin meidän kimppakämpän sunnuntaifiilistä: istutaan sohvalla katsomassa Dinner Presque Parfait'a ja valkkaamassa reseptejä joita haluttaisiin kokeilla, juodaan lämmikseeksi teetä ja roikutaan puhelimessa. Lisänä menossa saattaa olla Uusi Testamentti (Englannin reissumme vitsi) ja kämppiksen tupakat, joita varten hänen täytyy mennä ulos kylmään polttamaan, sillä inhoan tupakanhajua sisällä ja voin haistaa sen kaukaakin.


Tänä sunnuntaina oli kuitenkin ohjelmassa jotain kiinnostavampaa, sillä lähdin kavereiden kanssa kierrokselle Sauternes-Barsacin viinialueelle, jossa vietettiin tänä viikonloppuna avoimien ovien päivää. Laitan reportaasia ja kuvia heti, kun olen saanut ne ladattua koneelle.

Hyvää sunnuntaita!

lauantai 6. marraskuuta 2010

Lauantaihuumaa

Ranskassa taas sattuu ja tapahtuu. Täällä meidän alakerrassa on taas yksi mielenosoitus meneillään saman ainaisen eläkeuudistuksen takia. Tulin juuri kotiin kun mielenosoitus lähti liikkeelle läheiseltä aukiolta, ja uskomattominta on, että tunnelma on kuin joillain festareilla konsanaan, kaiuttimista paasaa juhlamusiikki ja ihmiset tansahtelevat ja naureskelevat karnevaalitunnelman mukana katujen varsilla.
   Tuntuu, että kaikki tämä on vain jotain huvia paikallisille eikä vakava asia, joka taas kerran heikentää Ranskan imagoa maailmalla ja hidastaa maan taloudellista kasvua ja muiden maailman johtajamaiden mukana pysymistä. Inhoan sitä, että täällä tuntuu välillä siltä, että kukaan ei jaksa työskennellä tai nähdä vaivaa (esimerkki koulusta: miksi väsätä itse joku tutkielma jos sen voi kopioida netistä?) vaan ranskalaiset odottavat, että raha ja mammona tuodaan kultalusikalla sohvalle asti, sillä ranskalaisethan on Napoleonin jälkeistä kansaa jne.



Tämä nyt on vähän kärjistetty oma näkemykseni ranskalaisista, mutta sopii mielestäni hyvin ranskalaisiin. On aivan uskomatonta, että jotkut lukiolaiset tai yliopisto-opiskelijat protestoivat eläkeiän nostamista vastaan, kun eivät ole vielä lähelläkään ensimmäistä työpaikkaansa vaan luuhaavat vielä erittäin onnellisena koulun käytäviä monen monta vuotta ja porukat maksaa.


Uskon, että työssäkäyvät tykkäisivät tosiaan jäädä eläkkeelle jo 60-v. eikä yhtään vanhempana, mutta ei Sarkozykaan tätä päatöstä varmaan ihan hatusta ole vetänyt. Hänellä on kova työ vetää kansaa eteenpäin taloudellisessa kriisissä joka vaikuttaa joka puolella maailmaa ja tehdä päätöksiä, jotka tukevat maan hyvinvointia ja tarpeita. En seuraa politiikkaa mitenkään kiihkomielisesti, mutta enpä ole yhtään ainoaa konkreettista vaihtoehto-ehdotusta kuullut näiltä mieltään osoittavilta ammattiliiton jäseniltä tai lukiolaisilta. Niin että mitäs nyt tehtäis? Jäädään osottamaan että miljardien veloissa pyörivä Sécurité Sociale, Kela, maksaa kuukausien sairaslomailun rahoituksen? Eikä ainakaan tehdä itse mitään.

Tulipas paasausta kerrakseen, nyt viikonlopun viettoon, ulkona vellova mellakkakin on jo laantunut! Kuvat napattu omalta parvekkeelta.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Korutoiveita

Viime aikoina olen alkanut taas törmätä ihanan korumerkin Pandoran mainoksiin. Tämän merkin rannekorujen ideana on, että ensin ostetaan pelkkä rannenaru tai -ketju, ja siihen voi sitten lisäillä heidän valikoimistaan mitä erilaisempia pieniä amuletteja. Ihastuin ensimmäisenä mainokseen, jonka laitoin kämppämme seinälle olevaan kollaasiiin, jossa rannekorun yksi kappale muistuttaa ensimmäisestä lapsesta, rakkaan ensikohtaamisesta tai "perhosista vatsassa". Kaikki merkin korut ovat mielestäni ihanan elegantteja, kauniin yksinkertaisia olematta liian pröystäileviä. Tässä muutamia mainoskuvia, jotka löysin Googlesta.

 


Erityisesti tykkään mainoksissa olevasta tunnelmasta, kokoontumisesta hyvien ystävien tai perheen kanssa ja heidän kanssaan jaetuista rakkaista hetkistä...






 

Korukuumetta lievittää vähän se, että tiedän jo minua odottavan koti-Suomessa muutama ihana koru, joita täytyy kuitenkin odottaa vielä vähän aikaa...

maanantai 1. marraskuuta 2010

Halloween

Eilen tuli Halloween juhlittua ja pukeuduttua pitkästä aikaa asuun. Yleensä inhoan naamiaisjuhlia, sillä asua varten täytyy aina ostaa joku lisäke, joka sitten lojuu käyttämättömänä nurkissa ja asussa näyttää rumalta tai naurettavalta tai molemmilta. Tänä vuonna minäkin innostuin hieman, sillä kämppis ilmoitti, että pukeudutaan satuhahmoiksi Disneyn piirretyistä. Meidän asut ei ehkä mätsää täysin juhlan teemaan, mutta oltiin silti naamiaisasuissa!
Englantilaisia Halloween-leivoksia. Ei tultu kokeiltua.


Helinä-keiju valmiina matkaan. Siivet puuttuvat ainoastaan selästä, sillä oltiin molemmat niin blondeja ettei osattu millään laittaa niitä selkään. Kaverin juhliin saavuttaessa täydessä tuiskeessa oleva pute policier vampirique, omin sanoin, eli seksikäs vampyyripoliisi avasi siipeni silmänräpäyksessä. Siinä oli blondi suu auki ihmettelemässä...
 
 
Pocahontas ja Helinä matkalla bileisiin. Matkabiisiksi opeteltiin Tuulen värit espanjaksi ja esitettiin se paikan päällä muille vieraille. Onneksi Helinä on mykkä.