perjantai 31. joulukuuta 2010

Uuden Vuoden Talo

Piparitalon rakennus vähän jäi. Osat tuli valmiiksi jouluaattona, mutta liimaminen, josta tykkään vähiten, jäi vain kummasti kaikkien kiireellisempien juttujen alta, kuten Millenium-elokuvien katselun. Ryhdistäydyin sitten ja pakotin hyvän hetken tullen siskoni talon rakennuspuuhiin. Nopeasti se saatiinkin lopulta pystyyn.

 Pihassa oli kuulemma kuulunut olla lehmiä ja kanoja, mutta kaikkien lehmien hännät tai päät meni rikki ennen kuin ne ehtivät piparitalon pihaan asti ja kohtalona oli päätyä parempiin suihin. Kanoja en oikein osannut askarrella, joten pihapiirin asukeiksi riitti talon isäntä ja emäntä, kuusi, sen takaa vilkuileva mörkö, laiva ja huulet.

 Nyt odotellaan enää vuoden vaihtumista, että saataisiin korkattua meidän talo!

Itse aion nauttia vielä parista argentiinalaisesta ja espanjalaisesta viinistä, jotka kävin hakemassa Alkosta pitkän pohdiskelun jälkeen, ja rakettien katselusta ja taas kerran ruoasta!
Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
Meidän sanomalehdessä olleen toivotuksen myötä nähdään ja kuullaan taas ensi vuonna!

torstai 30. joulukuuta 2010

Talvisaappaat

Joulun välipäivillä piti tietenkin rynnistää kaupungille kaikkien muiden liikaa jouluruokia ähkineiden kanssa. Muutamia juttuja bongasinkin alesta ja muun muassa uudet talvisaappaat!

Katselin näitä ensin sanomalehden mainoksessa, sen jälkeen kokeiltiin äidin kanssa yhtä aikaa kaupassa ja päätettiin lopulta jättää hyllyyn, sillä hinta oli aika kallis vielä 50% alen jälkeenkin. Kunnes sisko tuli iloisena illalla kotiin ja huikkasi heti ovelta: "Tulkaa katsomaan mitä mä löysin!". Samaiset saappaathan hänellä oli jalassa...
Niinpä seuraavana aamuna piti heti kurvata kaupalle ja tulinkin kotiin uuden saapasparin kanssa. Enkä vain yhden sillä samalla reissulla piti tuoda yhdet myös äidille, joten meidän perheeseen on nyt siunaantunut Ecco-saappaita. 

Vähän näitä on jo testattu, ja hyvältä tuntuu. Korkoa on vähän, mutta juuri sopivasti, että pääsee tarpomaan lumessakin. Erityisesti varsi sopii juuri minulle, sillä se on kerrankin tarpeeksi tiukka pohkeen ympäriltä eikä lösötä. 
Olenkin nyt yrittäin tyytyväinen saappaisiini. Tulipa tehty ainakin yksi hyvä löytö aleista!

Kun joulu on

 Voihan vielä kirjoittaa jouluaatosta, vaikka siitä on jo vierähtänyt muutama päivä? En saa ikinä tarpeekseni joulusta, voisin vieläkin kuunnella jouluhoilotusta, en saa siitä tarpeekseni, vaikka olisi radio auki kaikkina mahdollisina hetkinä. Yritettiin listata joululaulujen TOP3 tai 4, omaksi suosikeikseni päätyi:

- Tähti tähdistä kirkkain: hyppäsin jouluaattona sängystä ylös tätä laulaen vaikken osaa kuin pari riviä.
- Sylvian joululaulu: varsinkin se viimeinen säkeistö, jossa sanotaan  "sen vertaista toista en mistään ma saa, on armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa". Niinpä, tätä on parasta vetistellä kun on vielä ulkomailla.
- Oi Jouluyö, Antti Tuiskun laulamana, ihana.
- Jouluyö, juhlayö on myös kaunis ja Heinillä härkien ja...

 Yöllä paistetaan kinkkua ja muistan kuinka pienenä sitä oli jännää käydä katsomassa keskellä yötä.
 Meidän jouluperinteet alkaa uurtaa uusia uria, kun pieniä lapsia ei enää ole ja isommat tahtoo kuorsata vähän myöhäisempään aamulla. Niinpä ohjelma on siirtynyt muutamalla tunnilla myöhempään, mutta alkaa aina kuusenkoristelulla ja glögillä. Kun siis päästään ensin heräämään...

 Sitten syödään aamupalaksi, vai pitäisikö sanoa, että brunssiksi, tietenkin riisipuuroa ja toivotaan kaikki ettei manteli meni aina samalle siskolle. No, hänelle se tuli taas tänä vuonna ja meidän muiden täytyy vaan yrittää toivoa hyvää uudempaa vuotta ihan ilman manteliakin. Itse tykkään enemmän pelkistä luumuista, joten muut hedelmät saivat tänä vuonna väistyä kiisselistä.

 Käydään saunassa, puetaan juhlavaatteet. Iltapäivällä ahkera leipuri teki piparitalon osat ja maisteli jouluolutta. Ennen ollaan maisteltu äidin kanssa englantilaista suklaaolutta monena vuotena, mutta vähän aikaa sitten päädyttiin lopputulokseen, että on se vaan niin pahaa, vaikka hyvältä kuulostaakin, että tavallinen suomalainen jouluolut on parempaa.

 Illaksi katettiin joulupöytä, kahteen osaan, kun kaikki ei millään mahdu kerralla pöytään. Meillä oli uutuutena tänä vuonna bataattilaatikkoa (itse en tykännyt ihan niin paljon kuin kuvittelin, muut kylläkin) ja maustevoissa haudutettuja ruusukaaleja. Bongasin reseptin jostain Annasta, juuri ennen joulua, ne olikin tosi hyviä.

Joulupöydässä juomana oli chileläistä punaviiniä Tapapaca, jolta oli tuotu markkinoille "jouluversio", vaikka olen ihan varma, että tavalliseen viiniin on vaan lätkäisty uusi etiketti. Olin silti mainoksen orja ja pakkohan se oli napata mukaan. Maku ei ollut ihan odotusten mukainen, vähän liian agressiivinen ja hapokas meidän makuun. Viini oli myös nuori, vuodelta 2009, niin se ei ole varmaan saanut tekeytyä ihan tarpeeksi ennen pullottamista.

Valkoviininä oli uusi-seelantilainen Jackson Estate, olen kuullut paljon hyvää tämän maan sauvignon blanc-viineistä, ja Suomessahan näitä löytyy muutama. Viini oli ryhdikkään hapokas, vähän sitruunainen ja erittäin mustaherukkainen, mutta jonka kirpeyttä juuri hapot tasapainottavat. Itse tykkäsin, ja huomasin myöhemmin, että Viini-lehti oli valinnut tämän vuoden valkoviiniksi.

 Pukki oli heittänyt lahjat kuusen alle, josta ne sitten jaettiin ruokailun jälkeen. Tämän jälkeen pelattiin vähän Aliasta ja naurettiin paljon.

 Lähdin myös jouluyön vesperiin keskiyöksi siskojen kanssa.Ihanaa kun sai taas kerran joululauluja ja kuulla jouluevankeliumin. Tänä vuonna vesperissä puhuttiin myös hieman englantia, joka olikin varmaan mukavaa ulkomaalaisille. Monsieur on joskus ollut mukanani pitkästymässä, kun ei ole tajunnut mitään, ja bongaillut blondeja ajankuluksi. Pappi kyllä hapuili hieman englanniksi, mutta hyvin meni. Myös musiikkiesityksiin oli löydetty aivan mahtavia nuoria laulamaan.

 Käytiin vielä ihailemassa hautausmaan kynttilämerta, meidän kuolleet ovat muualle ja heille käytiin sytyttämässä omat kynttilänsä vasta joulupäivänä.

 Näissä tunnelmissa oli sitten kiva sukeltaa taas lämpimään vällyjen alle ja sanoa, että taas on yksi jouluaatto ohi. Seuraavana päivänä olisi kuitenkin tiedossa joulupäivä ja sukulaiskierros.

Itse voin vain huokailla, kuinka Suomessa on kaunista ja tunnelmallista uuvuttavasta pimeydestä huolimatta. Kuinka kauniilta näyttää tuhansin kynttilöin valaistu hautuumaa, Ranskassa ne ovat muurin suljettuja alueita joihin on pääsy vain tiettyinä aikoina. Kuinka hauskaa on, kun hengitys huurtuu pakkasesta ja paljaiden koivujen oksat on huurteesta valkoiset. Kuinka mieltä ja kehoa lämmittää kuuma glögi. On se vaan ihanaa olla jouluna Suomessa.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Jouluvalmisteluja

Joulua varten on valmisteltu viikon loppu kotona. Vaikka pakkanen kiristyy ulkona, silti olen uhmannut ilmaa ja käynyt vähän kuvailemassa ulkona kaunista talvimaisemaa. 


 Meidän kunnan pitäisi olla Suomen vähälumisempi luin juuri sanomalehdestä, mutta onneksi tuolla ulkona näkyy valkoista maisemaa ja lunta riittää.


 Olen myös ollut hoitamassa meidän piparin tuotantoa. Ensin tehtiin paljon taikinaa, sitten leivottiin urakalla yksi iltapäivä. Tein taikinaa uudella reseptillä, joka ei ollut ihan niin hyvää kun olisin halunnut. Ensi kerralla vähän enemmän mausteita ja siirappia.

 Kuusia piparitaloa varten...

 Vähän sydämiä rakkaita varten...

 Ja lopulta isänmaallisia Suomi-pipareita. Nämä on minun suosikkeja.

Päivän asu. Lähdin lenkille pakkaseen ja sinne saikin laittaa monta kerrosta. Pukeutumisessani ei kyllä ole täällä kylmyydessä mitään eleganttia, ihmettelen aina suomalaisia muotibloggaajia, jotka kestävät viilettää talvellakin legginsseillä ja pikkusaappailla. Ranskalainen "talvitakki" on vaihtunut äidin toppapukuun tai ylipitkään tekoturkkiin, joka lämmittääkin tosi mukavasti.

Nyt lähden availemaan lahjoja!

Viimeinen luukku

 Ennen jouluaattoa avasin jo ensimmäisen lahjani, jota en millään jaksanut odottaa jouluun asti. Olen nimittäin saanut syksyn mittaan kaksi ihanaa pakettia Suomiosoitteeseeni, joiden avaamista olen odottanut kuin kuuta nousevaa.

 Toisesta paketista paljastui ihana valkoinen helmirannekoru, musta on omasta takaa. Tämä rannekuva on vähän outo, mutta pakko sitä oli heti kokeilla, jo ennen yhdenkään kuvan ottamista.

 Lopputulos: korvikset ja rannekoru, jotka sopivat minulle täydellisesti, jopa kapeaan ranteeseeni ja yksi onnellinen joulunodottaja. Kiitos Cherry!

 Kävin myös vihdoin parturissa siistimässä tukkaani, siihen laitettiin vähän raitaa ja latvoja lähti. Olen itseasiassa ihan hämmästynyt kuinka pitkäksi hiukseni ovatkaan kasvaneet, sillä ne ovat laadultaan erittäin ohutta, suomalaista hiusta, joka ei vuodessakaan tunnu kasvavan senttiä enempää. Lisäksi olin aivan onnessa kun kampaaja halusi vielä kihartakin tukkani. Sopi minulle kun en itsekään osaa!

Uusissa hiuksissa oli sitten hyvä poseerata. Tästä kuvasta voisi melkein löytää hääteeman: jotain uutta (hiukset), jotain vanhaa (rannekoru), jotain sinistä (villatakki) ja jotain lainattua ( koko vaatekerrasto siskolta, kun omiakaan ei vieläkään ollut tullut). Itseasiassa oli aika kiva käydä siskon vaatekaapilla, vaikka asianomainen ei tästä niin tykännytkään.

Tästä pääseekin pian avaamaan loputkin lahjat, 
Hyvää Joulua Kaikille!

torstai 23. joulukuuta 2010

Jouluksi kotiin

 Joulun alusaika on kulunut aivan siivillä. Itsenäisyyspäivästä tuntuu olevan ikuisuus, mutta samalla ihan hetki vain, kun sen jälkeen on ollut koko ajan jotain tekemistä. Olen nyt ollut melkein viikon jo Suomessa ja viimeinen viikko Ranskassakin meni melkein kokonaan jossain muualla kuin kotona. Hyvä kun ehdin heittää kaikista lämpimimmät vaatteet matkalaukkuun viinipullojen suojaksi ja lähteä kentälle.


Paluumatkani Suomeen osui tietenkin Euroopan lumikaaoksen aikaan, vaikka lähdin matkaan perjantaina viideltä aamulla vielä viattoman tietämättömänä siitä minkalainen matka olisi edessä. Vaihdoin lentoa Amsterdamissa, jossa jouduin ensin odottelemaan "myöhästynyttä" Helsingin lentoa, sen jälkeen sitä odoteltiin pari tuntia koneen sisällä (itse nukuin koko ajan, joten olin edelleen ihan tietämätön pienen lumisateen aiheuttamasta kaaoksesta). Kunnes tuli käsky poistua ja ilmoitus, että lento oli peruttu. Totuus iski aika lailla tajuntaan, etten sitten pääsekään iltapäiväksi Helsinkiin ja siinä vaiheessa, kun tajusin että olin poistuneiden jonon ihan loppupäässä ja en siis mitä luultavammin mahtuisi seuraavallekaan lennolla, aloin vollottaa vallattomasti uuden lipun kirjoittaneen lentoemännän edessä niin, etten sanaa suustani saanut.


Kaaoksen aiheuttanut luminen kenttä...

Lopulta tokenin tilanteesta ja ruokapaikassa tapasin muutamia muita samalla lennolla olleita. Söimme yhdessä ja saimme kuulla että kenttä olisi kiinni ensin klo 16 asti, sitten klo 20 asti. Ryhmämme kanssa varroimme sydän kurkussa illan viimeistä lentoa yhdeksältä, kunnes kapteenilta tuli päätös, että tänään ei enää Suomeen lennetä.

Pääsyin viettämään iltaa kahden ulkomaalaisen pojan kanssa, joiden tarkoitus oli viettää viikonloppu Suomessa kaverinsa luona.

 Iltaa vietettiin niin leppoisasti kuin mahdollista, juoma toisessa ja kännykkä toisessa kädessä, jolla yritettiin turhaan soittaa KLM:n palvelunumeroon buukataksemme lennot seuraavan aamun lennolle. Siirtymälento-tiskille oli valehtelematta ainakin kilometrin jonon. Eräs tyttö sanoi jonottaneensa 10 tuntia saadakseen lipun, toinen oli luovuttanut kuuden tunnin odottelun jälkeen.
 
 Kiertelimme öistä Schipholia ja bongasimme muunmuassa ihmisiä nukkumassa joulukuusen äärellä...

 Keskiyöllä yöpaikkaa etsiessä, päätimme vielä käydä katsomassa tyyny-ja peittojakelupisteen, jossa oli alkuillasta priorisoitu vanhuksia ja lapsia, ja tosiaan meitä onnisti. Saimme tyynyt, peiton ja pussin, jossa oli hammasharja ja tahnaa, saippuaa ja minä ainoana sain myös partahöylän.

 Meidät ohjattiin käytävään, jossa telttasänkyjä oli levitelty yhden terminaalin pituudelta ja aivan loppupäästä mekin löysimme vuoteet, johon oli hyvä kellahtaa muutamaksi tunniksi kunne kello herätti viideltä taas yhden lennon jonoon.

Onneksi kyseessä oli aamu ja ihmiset vähän unenpöpperöisiä, sillä siinä vaiheessa kun virkailija tiskin takaa ilmoitti, että ihmisiä otetaan koneeseen jonojärjestyksessä, alkoi tunteet hieman kuumentua. Turvavirkailijakin tuli heittämään kiekan ja hyväkäytöksiset suomalaiset jonottivat melkein kiltisti. Sydän tuhatta hakaten sain liput meille kaikille aamun koneeseen, joka lähti matkaan vielä parin tunnin myöhästymisen jälkeen. Pahinta oli katsoa kaikkia niitä, jotka jäivät kentälle taas odottamaan seuraavaa lentoa...

Seikkailu ei ihan loppunut tähän, sillä matkatavarat tietysti jäivät kyytistä. Kolme päivää soiteltuani minulla meni hermot laukuista huolehtineeseen Servisairiin, heidän puhelimeen ei ikinä vastattu vaikka sinne soitti koko päivän viiden minuutin välein. Maanantaina sain puhelun, jossa eräs tyttö ilmoitti, että hän oli vahingossa ottanut laukkuni ja oli kuskaamassa sitä takaisin Helsinkiin. Keskiviikkona en ollut edelleenkään saanut minkäänlaista tietoa itse yritykseltä laukkuni tilasta. Niinpä minun piti hoitaa kaikki itse ja ihanien sukulaisten avulla laukkuni päätyi eileen serkkuni seuraksi junaan ja lopulta iltapäivällä haltuuni.

Nyt on ihanaa, kun on omia vaatteita, tietokone ja joululahjat turvassa. Olen vihdoin voinut rentoutua ja unohtaa lentokentistä ja laukuista uniennäkemisen...

tiistai 7. joulukuuta 2010

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivää tuli juhlistettua sillä riemulla ja juhlakkuudella jota yksi suomalainen ulkomailla vaan voi. Tuli mietittyä taas kerran kuinka ihanaa on olla suomalainen ja kuinka siitä voi olla ylpeä ulkomailla. Vaikka olen ollut jo aika pitkään ulkomailla, kertaakaan ei ole kotimaa päässyt unohtumaan ja kuten varmaan kaikilla ulkosuomalaisilla, tärkeys meidän kotimaasta ja sen ihanuus nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin silloin kun sinne pääsee niin harvoin. Kun on asunut muualla osaa myös arvostaa suomalaista sisua ja sitkeyttä, elämistä arktisissa olosuhteissa (kuten niin usein kuulen), rehellisyyttä ja maanläheisyyttä.
  
Jaksan aina selittää, että olen suomalainen eikä se ole sama asia kuin Ruotsi, eikä varsinkaan olla venäläisiä. Useat eivät tiedä mitään Suomesta, osa vähän ja suurin osa osaa sen sijoittaa kartalla. Tänä vuonna olen tavannut hassusti jo yhden ranskalaisen ja yhden kiinalaisen, jotka ovat tehneet kesäisen roadtripin Suomeen, yhden espanjalaisen ja yhden thaimaalaisen, jotka ovat olleet työnsä kautta tekemisissä Suomen kanssa. Heidän kokemuksensa vastaavat aika lailla sitä stereotypistä kuvaa suomalaisista, niin hyvistä kuin huonoista puolista.

Illalla katsoin tietysti netistä Linnan juhlat, joiden tärkeyttä kukaan muu ei tajua. Kämppikseni selitti ettei ymmärrä yhtään mitään ja koko lähetys näyttää erittäin tylsältä. Niinpä, vaan minä katsoin innoissani ja jopa Areenan suoralähetys toimi tällä kertaa. Viime vuonna sain vaan selailla netistä kuvia kun suora nettilähetys ei toiminut. Lähdettiin vielä Linnan Juhlien jälkeen juhlimaan pubiin ja osallistumaan tietovisaan, joka melkein voitettiin ja jossa oli jopa yksi kysymys Suomesta: ei kuitenkaan itsenäisyydestä vaan mikä on Suomen lipun ristin väri...


Kaverini lähetti minulle pienen viestin ja onnitteli Suomea sitkeydestä! 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Talvi tuli

Suomessakin on ilmeisesti ollut jo erittäin talvista ja kylmää ja niin on täälläkin! Asunnon kanssa on ollut kaikenlaista ongelmaa, netti ei ole toiminut koko viikon loppuna ja viime keskiviikkona saatiin vihdoin kahden viikon odottelun jälkeen uusi lämminvesivaraaja ja siis vihdoinkin lämmitystä taloon. Edellisenä iltana oltiin yritetty tehdä koulutehtäviä kolmen villapaidan ja peiton alla.


Onneksi saatiin uusi lämmitysjärjestelmä, sillä torstaina satoi lunta täällä Bordeaux'ssakin. Pientä kaaostahan siitä syntyi ranskalaiseen tapaan, mutta vaivauduin kuitenkin kouluun, ratikat kulkivat ja tuntikin jopa pidettiin, kun amerikkalainen opettaja ei ollut lumipyryä säikähtänyt.

 Lämmitys reistailee edelleen, kun omistaja ei ole (edelleenkään) suostunut tekemään tarvittavia korjauksia vanhaan rakennukseen, mutta toivon, että tällä viikolla saataisiin muutoksia aikaan.

Kuva meidän kadulta.
Aika on kulunut viime aikoina aivan hirveän äkkiä. Koulusta on ryhmätöitä palautettavana, melkein joka viikko ja suurin ryhmä koko on 8 henkilöä, jolloin on sanomattakin selvää kuinka hankalaa on järjestää yhteistä tapaamista joka sopisi kaikille. Viime ja ensi viikonloppuna on Pariisissa kaksi suurta viinitapahtumaa (Salon de vignerons independants ja ensi pe-la Le Grand Tasting), joihin lähtee puolet luokasta. 

Olen myös aloittanut työharjoittelupaikan etsinnät, olen juhlinut kämppiksen synttäreitä, luokan joulujuhlaa ja käynyt rannalla. Näistä on kertynyt mallikelpoisesti kuvia, jotka ehkä jaksavat tännekin asti jossain vaiheessa. Viikonloppuna olin jo kirjoittamassa pitkää postausta, kun nettiyhteys katkesi eikä enää suostunut yhteistyöhön ennen kuin nyt, tunnin puhelun jälkeen nettiyrityksen kanssa...Ja tänä iltana juhlitaan itsenäisyyspäivää ja yritän katsoa Linnan Juhlia YLE Areenalta!