Koralli

Se on täällä! Nimittäin kesä ja helteet. Vähän niin kuin melkein liiaksikin. Aika usein kesällä käy niin että Ranskan suurimmat helteet on aina silloin kun minä itse olen Suomessa. Nykyään jo niin kuuma, että en enää voi lounastaa (tai oleskella ylipäätään) ulkona. Myös toimistossa alkaa hiki valua. Huomenna vien sinne tuulettimen.

Päällä ohut mekko, jonka hankin viime kesän Vero Modan alesta. Tukka oli aamulla kauniisti auki, sen jälkeen ponnarilla ja lopulta päivän hikoilun jälkeen piti vetää tiukalle nutturalle.

Huomenna alkaakin alennusmyynnit täällä Ranskassakin. Budjettini ei ole mitenkään suuri, nyt kun pitää säästää koulua ja kesän matkailuja varten. Aion silti käydä vähän "vilkaisemassa" mitä olisi tarjolla heti kahdeksalta aamulla. Ei siis sen takia, että olisin mitenkään shoppailuhullu, vaan ihan sen takia että ehtisi vielä suht aikaisin töihinkin...

Takaisin kaupungissa

Tietenkin viikonloppu meni aivan liian nopeaa. Sunnuntaiaamuna vähän kismitti lähteä ajelemaan jo kahdeksalta aamulla muiden vielä kuorsatessa menemään. Mukana matkassa oli kolme pariskuntaa ja yksi söpö vauva. Yllättäen ainakin puolet kuvista olikin siis vauvelista...Tässä parhaita paloja ja aikalailla viikonloppu kuvina.


Lauantaina käytiin ostamassa mökkieväät Uzésin markkinoilta. Siellä olikin tarjolla vaikka mitä ja kaupunkikin oli tosi nätti. Kävin myöhemmin tsekkaamassa keskusaukion myös tyhjillään. Oli aika lailla hiljaisempi...

Ostettiin muunmuassa kaikenmaailman aperitiivivärkkeitä. Olisin halunnut kaikkea mitä tästä kojusta löytyi. Minä halusin välttämättä valkosipuli-chilioliiveja, tavallisia valkosipuli oliiveja, marinoituja artisokkia ja viinilehden kääryleitä. Viimeisenä iltana söin vähän liikaa valkosipulipainotteista...

Löysin myös aika kivan hatun, joka jopa sopikin aika lailla pieneen päähäni. En silti siinä hetkessä tajunnut ostaa, mutta kuvaa katsellessa tuli mieleen, että ehkä hattu sopisi myös minulle.

Päivällä istuttiin varjossa lukemassa lehtiä ja huokailtiin kuumuudesta. Iltapäivällä muut lähtivät pienelle siestalle ja minä kävin viereisen joen rannassa uimassa. Jokivesi oli kyllä aika viileää, mutta siinä vaiheessa kun hiki valui rannalla lojumisen johdosta selkää pitkin, oli se ihanan virkistävää.


Päällä lauantaina. Keskellä näkyy uudet esparilles-kengät jotka ostin markkinoilta. Halusin ensiksi valkoiset, mutta kun myyjä kaivoi sattumanvarassa tummansiniset kokoa varten sovitettavaksi, ihastuinkin niihin. Ja oli vain 6€, siis melkein kuin aleostos!


Beibikin kai välillä aurinkolasit sovitettavaksi ja auringonsuojaksi.


Aperitiiviksi nautittiin tietenkin paikallista, virkistävää pastista. Ja oltiin kaikki yksimielisesti Ricard-heimossa. Tietysti myös viiniä tuli nautituksi, kuvasinkin jopa kaikki pullot, mutta nyt pitäisi vielä jaksaa ne laittaa esille kommenttien kera.



Kotoa löytyy Ricard joka koosta.

Ja illalla piti tietysti käydä hakemassa pizzat ja käydä näin ollen tsekkaamassa vähän jalkapalloa. Kuten kunnon mökissä konsanaan, sielläkään ei ollut tv:tä ja ihan hyvä niin. Nyt olo tuntuu, hmm, levänneeltä joskin vähän univelkaiselta ja luonnossa rauhoittuneelta. Oli kiva olla vähänkin aikaa kaupungin ulottumattomissa.

Juhannus

Minäkin starttaan pian "juhannuksen" viettoon! On se kumma, että vähään aikaan ei ole mitään erikoista tekemistä ja sitten yhtäkkiä kaikki tapahtumat osuvatkin samalle viikonlopulle. Lähdetään kaverin "mökille" eli loma-asunnolle, joka sijaitsee jossain Pont du Gardin lähimaastossa. Valitettavasta olen lupautunut jo aikoja sitten töihin sunnuntaiksi, menen nimittäin viinitilan viinejä maistattelemaan Rognesin viinimessuille.

Niinpä lähden ajelemaan sieltä mökiltä takaisin kotiin yksikseni jo lauantaina. Ja mitä kuulinkaan mainostettavan radiossa? Toisia viinimessuja, La fête des vignerons des Baux, Saint Rémy de Provencessa, jonne olisin halunnut mennä jo toukokuussa. Silloin ne oli peruttu ylenmääräisen sateen takia, ja siirretty täksi lauantaiksi. Nyt täytyy kai sitten valitettavasti skipata nämä markkinat.

Juhannusevääksi lähtee pari pullollista viiniä. Toivottavasti muut tuo ruokaa...Tuota oikeanpuoleista testailin ihan vähän aikaa sitten ja ostin sitä nyt myös kotiin, viinikellariin laitettavaksi. Vasemman puoleinen on uusi tuttavuus, kerron sitten miltä maistui.

Kävin tänään lounasaikaan kaupungilla. En onneksi käynyt kaupoilla, olisi varmaan muuten löytynyt taas vaikka mitä.

Sitä vastoin en voinut vastustaa upouudessa Starbucksissa käymistä. Tämä pienin jääkahvi maksoi 4,55€! En kyllä taida palata, oli sen verran kallista. Kahvia koko pötissä oli varmaan vaan sen pienen espressokupposen verran ja ainakin puolet sokeria, niin makoista oli. Oikeastaan tämä oli kuin jäätelöä, lisäsin vielä vähän kanelia, ja hyvää tuli. Sen jälkeen ei enää tosin ollut yhtään nälkä.

Lähdenkin tästä pakkailemaan, viikonlopun tunnelmia luvassa ensi viikolla!

Kukkii

En sitten ehtinytkään eilen postata kengistä. No, tässä tulee!


Eilisen asu oli taas sama valkoinen mekko. Mekot on kyllä niin helppoja, aamulla kun on tosi kiire, täytyy vaan heittää yksi vaatekappale päälle ja se on siinä. Ei tarvitse ryhtyä miettimään että minkäs yläosan laittaisi tämän hameen kanssa. Ja mekon kanssa uudet kengät!


Ostin nämä vihdoin Montpellieristä (ainoa ostos) ja olin jo kuolannut näitä Marseillen liikkeessä. Kyseessä on rakastamaani Minellin kokoelmaa. Olen nyt laittanut ne kaksi päivää putkessa töihin ja ovat aivan ihanat. Jalkoja ei pakota melkein yhtään. Tuntuu hassulta laittaa taas ballerinat.
Tämä oli myös merkkipaalu muussa merkityksessä, sillä kyseessä oli viimeinen ostos ennen Kreetan matkaa (miinus Suomen ale-myynnit). Nyt on tili tyhjätty ja voi odotella sitä hetkeä, kun pääsee taas töihin. Onneksi on siinä välissä kivoja lomahetkiä.

Vielä vähän

Kun tässä jumiuduin töissä, aloin miettiä mitäs muutakaan kuin lomia! Suomi ja kotiinpääsy häämöttävät edessä ihan parin viikon päästä. Ja sitähän tässä ollaan odoteltukin. Jos sää ei olisi suomimaisen epävakaa koko kesän, olisin varmaan jo villisti pohtimassa matkalaukun sisältöä. Nyt, kuten aina ennenkin, vannon, etten ota liikaa vaatetta mukaan, että saa sitten rauhassa raahata yhtä jos toista tuliaista taas takaisin Ranskaan. Yllätys yllätys, meinaan täyttää laukkua ainakin parilla tai kolmella viinillä...

Saavun Helsinkiin ja siellä olisi kiva viettää ainakin iltapäivä, jos ei ehdi pidempään. Otan muuten joka ikinen kerta Tuomiokirkosta kuvan, vaikka minulla niitä onkin jo kasapäin. Kerran, joskus talvella, kävelin kovassa pakkasessa hiljaisessa keskustassa (olin unohtanut, että olikin joku pyhäpäivä, joten tein pienen turistikierroksen shoppailuun varaamieni tuntien aikana), ja kameran ollessa jossain muussa laukussa ikuistin Tuomiokirkon pimeässä kännykällä. Nyt niitä kuvia on puhelinkin täynnä. Mutta on se vaan kaunis...

Toivoisin myös, että kaikki parhaat ale-tuotteet ei olisi jo viety käsistä. Toisaalta olen jostain lukenut, että kun kevät oli jo niin lämmin, turhaa alennettavaa kamaa ei edes ole niin paljon tarjolla. Luultavasti saldoni tulee olemaan pienempi kuin viime vuonna, mutta aina parempi kukkarolle!


Loppuajan voikin sitten nauttia omasta kaupungista, kivoista ihmisistä, hyvästä ruoasta ja ehkä pääsisi mökkeilemäänkin. Hassua täällä ajatella, että kaikki nuo Suomi-ikävä asiat on niille suomalaisille, jotka asuvat Suomessa ihan itsessään selviä juttuja. Täällä kaukana (kauempana) jotkut yksinkertaisetkin ilot kuten pyöräily tai metsässä hilluminen, tai edes nurmikolla istuminen, tuntuu aivan luksukselta. Tai siis ainakin yhdelle blondille suomalaiselle, joka asuu Marseillessa.

(Kaikki ylläolevat kuvat googlesta)

Suomiloman jälkeen on ehkä muutamia juttuja, jotka pitäisi saada hoidettua ja sitten koittaa taas toinen loma! Tänä vuonna lähden Kreetalle. Vihdoin! Tätä on odotettu vuodesta 2007 jolloin...


...luin Victoria Hislopin kirjan The Island! Yksi maailman parhaista kirjoista. Ei kannata lukea, jos ei haluaa hirveää Kreeta-kuumetta. Kirja kertoo alkujaan kreetalaisesta perheestä ja kahden sukupolven elämästä, rakkaudesta (tietysti), vastoinkäymisestä ja sellaisesta. Siitä lähtien kun luin tämän kirjan, olen halunnut mennä Kreetalle ja nyt vihdoin tänä vuonna tämä toteutuu.
Toisaalta tiedän kyllä, että Kreetakin on aika lailla turistien valloittama, Suomestakin sinne tekee matkoja varmaan joka matkatoimisto, mutta täällä Ranskassa se on aika eksoottinen kohde. Kun paljon halvemmalla pääsee Espanjaan, Italiaan tai vaikka Korsikalle.

Ps. Minulla on jalassa aivan ihanat uudet kengät, ajattelin että illalla voisin ottaa niistä kuvia ja laittaa blogiin. Sitten ajattelin, että onpas mulla nykyään vähän tekemistä, kun koko ajan ehtii päivittelemään blogiansakin!

Musiikin juhlaa

On se ihmeellistä miten silloin kun on koko päivä aikaa tehdä vaikka mitä, ei saakaan mitään aikaiseksi. Olin eilen vapaalla enkä saanut puoliakaan tehdyksi siitä mitä meinasin/halusin. Onneksi sentään tärkeimmät tuli hoidettua.


Illalla oli taas vuotuinen musiikin juhla, Fête de la musique, joka oli kyllä vähän laimeampi kuin yleensä, kun osui maanantaille. Lähdettiin silti tekemään pieni kierros omassa kortteerissa ja katselemassa musisoijia.


Alkujaan ideana oli, että kuka tahansa harrastelija sai esiintyä kadun nurkassa, mutta nykyään kaupungit järjestää isojakin konsertteja, joihin sisäänpääsy on ilmainen. Pariisissa taisi olla tänä(kin) vuonna jotain nimekkäitä esiintyjiä, en seurannut niin tarkasti.

Käytiin syömässä tapaksia lähellä sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa.

Olin aivan onnessani, kun siellä tarjottiin mustekalaa! Oli sekä friteerattuja renkaita, minun suurinta herkkuani, ja mustekalasalaattia, joka meni niin nopeasti parempiin suihin, että en ehtinyt edes kuvaa ottaa.

Tämän lisäksi piti tietysti nauttia vähän viiniä. Kaikki oli tietysti italialaista, mutta oli tosi hyvää. Ihaistuin tähän ylläolevaan poreilevaan valkoiseen Proseccoon, vaikka en mikään poreilevien suurin fani olekaan.

Ja sitten piti maistaa myös punaista versiota. En ehtinyt omaksumaan punaviinin italiankielistä nimeä, mutta hyvää oli. Tosi hedelmäistä ja kevyttä, mutta samaan aikaan tasapainoista ja pehmeää.

Minulla päällä taas farkut ja ihana villatakki, joka löytyi viime kesänä Vilan alennusmyynneistä. Huivikin tuli sittemmin tarpeeseen...

Tätä samaa

Tajusin juuri, että olen aikeissa kirjoittaa ihan samanlaisen jutun kuin eilen. No, antaa tulla eli tässä vaatteita ja viiniä. Olin eilen aamulla töissä ja jotenkin ajattelin naivisti, että tulisi joku hellesää, kun kerrankin voisin lähteä iltapäivällä rannalle. Eipä tullut.


Onneksi nappasin viime hetkillä mukaan pitkähihaisen sillä sitä kyllä tarvittiin. Päällä H&M:n kympin shortsit, eli sain sitten viimeinkin ostettua keväällä ne farkkushortsit. Tykkään myös kovasti tuosta liivistä, mutta jotenkin en osaa sitä yhdistää mihinkään omistamaani vaatekappaleeseen.

Lähdin jääräpäisesti töistä rannalle, jossa jaksoin hytistä pari tuntia ennen kuin jouduin lannistuneena pakkaamaan kamat ja palaamaan kotiin. Kävin lähi-Monoprix'n kautta ja meinasin vaan vilkaista, kun silmiini osui tämä viinipullo ja olihan se pakko sitten viedä kotiinkin.


Tämän viinin on valmistanut kahden miehen yritys, Hecht&Bannier, joka sijaitsee takana olevan kartan mukaan Bouzigues'ssa, lähellä Montpellieriä. Rypäleet on kerätty lähellä sijaitsevilta tiloilta ja ovat luomua.


Suurin osa on syrah-rypäleitä, jotka antavatkin tälle viinille tosi kivan mausteisen maun. Loppurypäleet on grenache-lajiketta, jotka tuovat viiniin raikkautta ja pehmeyttä tasapainottamaan syrahin voimaa. Tykkään tästä tosi paljon, joten taidan käydä hankkimassa tätä vielä muutaman pullollisen varastoon.

Huomenna: Mission Lopputyö-aloitus. Tässä juuri katsotaan Norsunluurannikon ja Brasilian peliä, minulla on kavereita Norsunluusta, joten kannatan heitä, mutta taitavat aika lailla hävitä Brasiliaa vastaan...Ja edelleenkin päivitellään Monsieurin kanssa Ranskan joukkueen käyttäytymistä, nyt ne on lakossa ja koko Ranska häpeää. Tämä lakkoiluhomma kyllä mielestäni aika lailla tiivistää ranskalaisen elämänmenon...

Kesäisen viileää

Ensiksi täytyy todeta, että nykyään etelä-Ranskassakin on ihan samanlaiset säät kuin esimerkiksi Suomessa. On kylmää ja pilvistä, tai sitten tulee vettä taivaan täydeltä. Muutama päivä sitten myrskyissä ja tulvissa kuoli lehtien mukaan 20 henkilöä, siis koska Ranskassa satoi liikaa. Tämä on aika häkellyttävää, kun ajattelen että tulvakaupungit sijaitsevat alle 2 tunnin ajomatkan päässä minusta. Eli elättelemäni rantakelit eivät ihan toteudu tänä viikonloppuna...

Tässä eilisen asua. Mekko on varmaan vanhin vaate, jonka omistan. Olen sen ostanut melkein 10 vuotta sitten ja edelleen se menee. Mitä nyt on vähän tiukka tuosta lantion seudulta ja aivan rypistynyt koko päiväisestä istumisesta. Toivottavasti jaksaa vielä vähän ennen lopullista ratkeamista takapuolesta.

Ostin illan viini läheiseltä viinikauppiaalta, jonne yritän kaupata myös omaa viiniäni. Kyseessä oli valkoviini, joka tulee katalonianmailta, Pays Catalan, eli läheltä Ranskan ja Espanjan rajaa. Kyseessä on myös biodynaamista viljelyä, joka on vähän ekstreme-versio tavallisesta luomuviljelystä. Biodynaamisessa viljelyssä käytetään esim. kuunkiertoaikataulua ja valmistetaan erilaisia yrttijuomia viiniköynnöksille.

Joka tapauksessa oli aika hyvää.Vähän maistui paahdetulle leivälle, ja oli aika makeaa, mutta silti hapokasta. En erityisemmin tykkää valkoviineistä, sen takia ostan niitä useimmiten oikein kunnon viinikauppiailta, niin suurempi mahdollisuus ettei tule jotain pahaa tavaraa...

Naureskelin muuten, kun Ilta-Sanomissa kirjoitettiin, että Victorian&Danielin häissä sää "kesäisen viileää, noin 15-17°C"....Joskus se on ollut Marseillen talvilämpötila, mutta nyt ihan samanlainen kesä on täälläkin. Olen muuten koko päivän lukenut kuninkaallisista häistä ja voi että, ne näyttää onnellisilta!

Vastauksia: osa Suomi

Uuups, on päässyt melkein unohtumaan, että vielä oli muutamat kysymykset jäljellä...Mutta tässä tulee nyt viimeisimmätkin vastaukset teidän kysymyksiin.

Voisitko kuvitella asuvasi Suomessa vielä jossain vaiheessa? Onko tarkoituksenasi asua siellä pysyvästi?
Hmmm, kuvittelen periaatteessa että palaan « sitten joskus aikuisena » Suomeen, mutta toisaalta realistisesti ajatellen en ainakaan just nyt voi kuvitella palaavani Suomeen. Toisaalta en haluaisi asua ikuisuuksia Ranskassakaan. Lopputulos : en tosiaankaan tiedä mihin päädyn ja koska. Äitin harmiksi.


Selkeimmät erot Suomen ja Ranskan välillä? Mitä suosittelisit Ranskaan muuttajaa huomioimaan...tärkeimpiä juttuja vain.:)
Kulttuurit on tietysti erilaisia ja tämäkin riippuu vähän, että missäpäin Ranskaa asuu, ranskalaisetkinon keskenään erillaisia. Kannattaa huomioida välimerelliset aikataulut: kaupat saattaa olla kiinni klo 12-14 ja ainakin kaikki toimistoväki on silloin lounaalla, jolloin saatetaan nauttia vähän viiniäkin. Illalla taas syödään myöhemmin, esim. Ravintolat aukeaa vasta joskus klo 19 aikoihin.
Ruokakaupat taas saattaa olla auki klo 22:kin asti. Kaikki byrokratiajutut on aika totta, ja ennen kuin ymmärtää kuinka systeemi toimii, saattaa olla aika pihalla miksi nyt täytyykin mennä sinne toiseen paikkaan ja hommata se ja se paperi. Mitkään julkiset toiminnot (posti, rautatieverkosto) ei ikinä toimi sulavasti. Julkiset kulkuvälineet saattaa lakkoilla usein (kuten tänään, sillä taas kerran joku bussikuski oli joutunut väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi). Toisaalta ihmiset on paljon avoimempia ja ystävällisempiä, olen esim nähnyt monta kertaa kaupassa, kun joltain puuttuu euro rahasummasta, takana oleva henkilö antaa tälle puuttuvan kolikon (olen tehnyt itsekin). Jos on vähän ostoksia, niin yleensä päästetään jonossa ohi. Asioita ei aina oteta niin vakavasti ja joskus pääsee vähän siitä mistä aita matalin (erityisesti etelässä, Bordeaux’ssa ei niin vaan lipsutakaan).
Kannattaa vaan lähteä mieli avoimena ja valmistua jo henkisesti siihen, että elämänmeno on erilaista eikä kaikki toimi niin hyvin kuin Suomessa. Just tähän en ollut itse naiivina ollenkaan varautunut, mutta siinä sitä on matkan varrella tottunut.

Käytkö usein Suomessa?
Yritän käydä joulun aikaan ja kesällä miten saakaan kesälomaa järjestettyä.


Mikä on ollut ikimuistoisin hetki Ranskassa, tai kivoin muisto/tapahtuma/muu vastaava?
Niitä on nyt kerääntynyt aika paljon! Kivoin muisto on toinen Montpellier-vuoteni, jolloin tutustuin parhaaseen ystävääni, jota näin tässä viikko sitten taas. Sinä vuonna tutustuin moneen kivaan tyyppiin ja yhdessä vietettiin monia ikimuistoisia ja hauskoja hetkiä.



Millä hetkellä tai missä tilanteessa ajattelit ekaa kertaa "ranskalaistuneesi" (ainakin jonkin verran), eli niinku että olet sopeutunut ranskalaiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon ihan kiitettävästi? Ehkä silloin kun aloin työskennellä « kunnolla » ja pidin välivuotta ja yhtäkkiä tajusin, että kun yritykseen tuli uusia työntekijöitä, kukaan ei kysynytkään ekaksi että “mistä sä tuut?”, vaan suhtautui minuun aivan kuin tavalliseen ranskalaiseen ihmiseen, joka oikeasti tajuaa kaikki mitä hänelle sanoo. Vaikka aina en siltikään ihan tajua.:)

Mitkä asiat tuntuu vierailta kun vierailet Suomessa?
Suomalaisten käyttäytyminen. Perhe saa kuunnella minun valitusta, kuinka suomalaiset on niin epäkohteliaita eikä ota ollenkaan muita ihmisiä huomioon. Monsieur kauhisteli Helsingin kaupoissa kuinka myyjät ei sanonut edes päivää, kun astuttiin ovesta sisään, oli vaan kuin ei olisi edes huomannut. Tämäkin tietysti riippuu ihmisestä, mutta yleisesti ottaen ei kukaan ala jutella kauppajonossa tuntemattomien kanssa. Ranskassa näin tapahtuu aika usein.
Ja kaikki uudet karkit! Tämä on iiiihaaanaa.


Niin ja miten pidät yllä suomen kielitaitoa?
Tätä blogia kirjoittamalla ! Juttelen myös skypella perheen kanssa ja joskus pääsen juttelemaan niiden muutaman suomalaisen kanssa, joita täällä joskus kohtaan. Luen kannesta kanteen kaikki oudot Eevat ja Avut ja Ilkat, joita äiti laittaa pakettien täytteeksi. Pysyn melkein kärryillä Suomen juoruista.


Mitä kaipaat Suomesta?
Tähän taitaa tulla pitkä lista, perinteiset saunat, salmiakit ja ruisleivät. Myös lunta ja joulunrauhaa ja raikasta Suomen kesää, mökkeilyä, järvien rauhaa ja siideriä. Irtokarkkeja, pyöräilyä tasaisilla teillä, salmaria, grillin ranskalaisia. Sitä, että tietää jo etukäteen löytävänsä parkkipaikan mistä tahansa. Karjalanpiirakoita ja munavoita, kermaviiliä, raparperiä ja kaikkia marjoja, jotka täällä maksaa aivan maltaita. Jäätelökioskeja, metsää, vuodenaikoja, suomalaisia kirjoja ja lehtiä, Tupla-patukoita, leipä- eli narinajuustoa, aitaamattomia pihoja ja suomalaisten rehellisyyttä.

Myrskyn jälkeen

Olen taas ollut koiravahdissa ja tänä iltana on tärkeää tekemistä nimittäin vahdata jalkapalloa tv:stä. Monsieur ilmoitti ensin, että katsotaan kaikki Ranskan pelit ja sittemmin on pitänyt katsoa muutkin pelit, että voitaisiin "verrata". No, valitettavasti Ranskan joukkue on nykyisessä joukkoonpanossa aivan surkea ja se pelaakin nyt mitä luultavasti viimeistä peliään.

Eilen tuli aivan mieleen Suomen kesä, oli jotain 15 astetta lämmintä ja suorassa auringossakin istuessa kylmä tuuli nosti hiuskarvat pystyyn ja piti heittää hupparia päälle. Katsokaa nyt, minulla on vielä kesäkuussa farkut! Nuo on muuten aivan luottofarkut, ostettu Benettonilta jollain kahdellakymppiä 4-5 vuotta sitten. Ja mahtuu vieläkin...

Tässä vähän behind the scenes-kuvia. Pikku koiruli jaksoi vipeltää ympärillä.



Ja sitten voi nauttia lasillisen viiniä kirjaa lukien ilta-auringossa. Sain muuten päätökseen sen Time Traveler's wife, se oli aivan ihana. Latasen heti netistä myös elokuvaversion, vaikka eihän ne elokuvat yleensä vedä vertoja kirjalle.


Oli pakko laittaa vielä parit söpöt kuvat hoitokoirista.

PS. Nyt ne ranskalaiset häviää tosi nololla tavalla 0-2 ja järkkäsivät vielä itse toisen maalin, antamalla meksikolaisille rangaistuspotkun. Kahden pelin jälkeen Ranska tippuu jo heti alkuunsa MM-kisoista.

Iso Isompi Suuri

Eilen oli tosi hirveä, oikea myrskypäivä. Koska töissä muilla oli jo muita suunnitelmia, olin lupautunut tulemaan päiväksi toimistolle. Siinä vaiheessa tosin, kun aamulla yritin luovia tieni vesilampien ohi töihin, mietin tosi vihaisena että olisin ihan yhtä hyvin voinut jäadä kotiin ja säästynyt läpimäriltä jaloilta ja housuilta. Runsaan puolen tunnin matkaan meni noin puolitoista tuntia. Yritin ajatella positiivisesti, että nyt ainakin Twingo on aivan puhdas ja vielä ilmaiseksi.

Niinpä vietin taas koko päivän tietokoneen edessä. Olin tosi laiska enkä jaksanut edes ajatella lopputyötä. Siinä vaiheessa mielessä oli vaan jos saisikin kuivat sukat.

Koska nylyinen omistaja on muuttamassa, he olivat pakkaamassa vaikuttavaa viinikellariaan ja viemässä viinejä uuteen osoitteeseen. Koska miehet ei ikinä selviä ilman naisten apua, lähdin auttamaan poloisia miehiä etikettien kiinnittämisessä vuosia varastossa maanneisiin merkitsettömiin pulloihin.

Tosin pullot olikin vähän suurempaa kokoa, n. 9-15l. Siis yhdessä pullossa! Näiden avaamista varten pitääkin kutsua vähän isompi joukko kavereita...


Jaksoin silti nostaa sitä kaikista suurintakin pulloa!


Ja sain ihan oman muutaman litran pullon kotiin! Tässä pitelen sitä minun omaa kaikkien sen siskojen ympäröimänä. Olen tosi onnellinen ja otettukin, että pomo noin vain antoi minullekin yhden varmasti aika kallisarvoisista pulloista. Niitä on tehty joka vuosi vain muutama hänen omaan käyttöönsä. Kuvan on muuten ottanut pomoni, hänellä vähän ongelmia aina kuvauksen rajoituksen kanssa...enkä jaksanut ruveta muokkaamaan kuvaa.
Minun pulloni on vuosikertaa 2003 ja nyt pitäisi keksiä missä ja kenen kanssa se avataan. Harmi kun se saattaa olla aika painava Suomeen asti raahattavaksi...