Mekkoilua

En ole vieläkään taantunut syksyn tasolle vaan onneksi täällä säät jatkuu edelleen aika suotuisana. Viime aikoina on tullut silti osteltua mekkoja vähän niin kuin yli tarpeenkin. Onneksi jotkut ovat lähteneet palautukseen kauppaan...

 

Tämä pitsimekko on uusin ostokseni, jota tuli jo testattua jo eilisessä shamppanjailtamassa. Tämä näyttää kyllä paljooon paremmalta päällä toisin kuin tässä kuvassa, josta tulee mieleen joku mummomekko.

 

Muistaako joku rippikouluaikoja? No, se minulle tulee hieman mieleen tästä, mutta oikeasti tämäkin näyttää paremmalta päällä ja vyöllä köytettynä. Ja liehuu ihanasti ympärillä.

Kesäesparillekset on jo vaihtunut syksyisempiin korkkareihin, joissa näkyykin hieman käytön jälkiä muunmuassa eilisestä juhlinnasta. Tänä aamuna jalkoja kyllä särki hieman, mutta muuten näillä jaksaa yleensä koko illan. Olen käyttänyt näitä muunmuassa molempien ylläolevien mekkojen kanssa.

Ja lopuksi tällainen riehakas kuva, jossa näkyy yksi toinen uusi mekko, jonka ostoa tosin olen perustellut sillä että voin käyttää sitä töissä. Lauantaina Bordeaux'n jalkapallojoukkue pelasi meidän ravintolan isolla tv-ruudulla jota varten pomo sai idean ostaa tuollaiset cheeleaderpallot. Niiden kanssa sitten hassuteltiin ennen töiden alkua ja vielä töiden jälkeenkin.

Tänään oltiin vielä kerran rannalla, mutta ilmassa kyllä tuntui jo viileä syksyinen vire. Nautittiin kuitenkin täysillä viimeisistä auringonsäteistä ja vapaapäivästä. Huomenna taas töihin ja uutta asukokonaisuutta suunnittelemaan sillä illaksi olisi taas tiedossa eräs kutsuvierastapahtuma.

Koti-ikävä

Nyt seuraa uskomaton kuvaläjäys. Täälläpäin on myös alkanut tuntua jo muutamien päivien ajan syksyinen tuulenvire, joka saa ajattelemaan että nyt on sitten tämä kesä taas kerran ohi. Kaupunkiin on saapunut uudet opiskelijat ja iltaisin kaupungilla näkyy paljon nuorempaa porukkaa kuin vielä kuukausi sitten. Ja tänä vuonna itsestäni ei tulekaan enää opiskelijaa vaan olen taas mukana työelämässä. Lämpimät ja rennot kesäillat on tiessään kun käydään lasillisella töiden jälkeen muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, jutellaan ja naureskellaan. Nyt pitäisi alkaa taas skarpata ja miettiä mitä tekisi tulevaisuudessa. Edessä olisi häilyviä projekteja, mutta mitään tarkkaa päivänmäärää ei ole vielä päätetty. Tänä vuonna kaikki on muuttunut aivan vastakkaiseen suuntaan kuin mitä olin kuvitellut joten edessä olisi myös hieman tulevaisuuden suunnittelua. 

Samaan aikaan mieleeni on tullut, että tämän kesän Suomen reissu jäi uskomattoman lyhyeksi ja kaipaus kotiin on kova. Niinpä selasin hieman viime vuotisia kuvia ja tässä sekalainen kooste kaikesta siitä mitä kaipaan juuri nyt juuri niin paljon Suomesta:

 - Saunomista

 

- Vaahtokarkkien paistamista takassa keskellä yötä

 - Suomalaista olutta luonnon helmassa

 - Uskomattomia pyörämeriä kun ihmiset lähtevät illalla terassille eikä matkaan lähdetä autolla

 - Metsäteitä

 

- Sulkkiksen pelaamista mökillä

 - Kattoterasseja ja sitä, että vielä keskiyöllä on valoisaa ja hyvällä tuurilla vielä lämmintäkin

 - Kukkien poimimista metsästä ja että kauniin kimpun voi viedä mummua ilahduttamaan

 - Baarien terasseja kaupungissa ja sitä, että ihmiset ovat vihdoin ulkona ja useimmiten hyvällä tuulella

 - Oikeaa pehmistä, joka on tehty maitoon eikä veteen kuten Ranskassa

- Suomalaisia mansikoita ja melkein jopa niiden perkaamista, ajatusta siitä, että monta pakettia odottaa pakkasessa nautittavaksi talven pimeydessä

 - Jäätelökioskeja ja lakunmakuista pallojäätelöä

- Järvimaisemaa ja sen rauhaisaa tunnelmaa ja hiljaisuutta, jota ei voi löytää mistään muualta

 - Alkon uskomatonta ulkomaalaisten viinien valikoimaa verrattuna Ranskan vastaavaan. Sitä vastoin en tosiaankaan kaipaa Alkon älyttömiä aukioloaikoja

 - Raejuustoa. Niin hyvää ettei sanotuksi saa

 - Narinajuustoa eli leipäjuustoa. Mieluusti vähän mikrossa lämmitettynä ja toisinaan lakkahillon kera

 

- Öistä järvimaisemaa, sitä miltä tuntuu olla läpi yön valoisassa maisemassa ja luonnon tuoksua

 - Siskon hiusten letittämistä

 - Grillattujen maissien syömistä runsaalla voilla voideltuna, mieluusti chilivoilla mutta käy tavallinenkin!

 - Nokialaisten kokousta. Unohda iPhonet ja Blacberryt

 - Märkien uikkareiden ripustamista järven edustalle ja öisiä naku-uinteja

 - Soutamista, vaikka siitä tuleekin käsivarret uskomattoman kipeäksi

 - Ulkohuussien hauskaa huumoria

 - Tädin tekemää mansikkakakkua ja juorujen siivittämiä kahvihetkiä

 - Järvessä uimista, laiturilta hyppäämistä ja saunaan juoksemista

 - Lisää huussihuumoria...

 - Maailman parhaita siskoja...

...ja heidän kanssaan hassuttelua

 - Kavereiden kanssa järjestettyjä perinteisiä tequila-iltoja, jolloin voidaan muistella vanhoja teiniajoilta asti ja hassutella

 

- Ja yrittää edelleen juoda urheasti niitä tequilashotteja

  

- Käydä kavereiden kanssa pizzalla neljältä aamuyöllä kun baari menee kiinni ja koko illan tanssineita tyttöjä nälättää

- Matkustella aina niin rakkaassa ja kauniissa omassa kotimaassa.

Juuri nyt haluaa Suomeen.

Kisastudio

Täällä on viikko huristanut kamalaa vauhtia ja tänä iltana ollaan vihdoinkin rauhassa kotona. Samaksi illaksi on silti tiedossa hieman jännittävää ohjelmaa, katsotaan täällä kotona koripallon finaalia Ranska vastaan Espanja, tosin teemuki kädessä ja villasukat (!) jalassa.

Koripalloon on tullut pakostakin tutustuttua työn kautta, mutta en silti edelleenkään tunne esimerkiksi sääntöjä. Niinpä ottelua on ihan kiva katsella kotona ja samalla surffailla vähän netissä tai lukea lehtiä. Ei ainakaan tarvi just sillä hetkellä pohtia, että voisihan sitä vaikka siivotakin...Kavereitani on lähtenyt paikan päälle Liettuaan katsomaan tätä finaalia ja pohdittiin tyttöjen kanssa, että oltaishan mekin mielellään lähdetty tuollaiselle pienelle viikonloppuretkelle. Nyt tapahtuu jotain jännää joten siirryn tv:n ääreen!

Ystävät

 Koulun viime hetket olisi nyt ihan lähellä, sillä tällä viikolla on vuorossa vihoviimeinen rutistus ja gradun suullinen esittely. Tämä on tärkein syy siihen miksi olen edelleen tällä kellon lyömällä ylhäällä ja tietokoneen ääressä. Olen tietysti jättänyt kaiken viime tippaan ja tässä sitä taas mennään energiajuoman voimin vaikka huomenna olisi tiedossa työpäivän jatkeeksi viinitilavierailua.

Tämä gradujuttu kerää myös kokoon erinäisen porukan menneitä ihania ystäviä, jotka ovat lähteneet suorittamaan työharjoitteluaan muuallepäin maailmaa ja osa on saanut järkättyä visiitin oikein paikan päälle. Tässä alkuviikosta vieraina oli kaksi tyttökaveria, jotka ovat olleet luonani yötä ja lähtevät huomenna takaisin Englantiin.

 

Ja huomenna sekä perjantaina viimeistään saapuu viikonlopun viettoon osa tästä ihanaakin ihanemmasta porukasta, joiden kanssa tuli pidettyä tiiviisti yhtä koko lukuvuoden ajan ja vielä sen jälkeenkin. Nyt olisi kutsuja voimassa ympäri maailmaa sillä meidän kirjavaan joukkoon mahtuu oman Suomihenkisyyteni lisäksi Belgiaa, Kreikkaa, Saksaa, Englantia, Kiinaa ja Bulgariaa. 

 Olen erittäin onnellinen siitä, että saan taas tilaisuuden nähdä edes osaa näistä kavereista, mutta samalla hieman surullinen siitä, että tämä tietää vääjäämättä loppua eräälle tärkeälle etapille elämässäni. Suomiystäväni, joiden kanssa ollaan sahlätty kouluajoista asti yhdessä pysyvät aina mukanani, mutta sen jälkeen elämän varrelle on eksynyt monta eri ihmistä, joiden kanssa olen kokenut mahtavia hetkiä, mutta vain osa on niistä ajoista jäänyt pysyvästi ja joiden kanssa pidän edelleen yhteyttä.

Nykyäänhän yhteydenpidon pitäisi olla niin helppoa vaikka maailman toiselle puolelle kaikenlaisten teknisten välineiden avulla, mutta totuus on että mikään sähköposti tai edes skype-puhelu ei koskaan voi korvata sitä miltä tuntuu syleillä rakasta ystävää tai nähdä läheltä hänen kasvojensa ilmeet hänen puhuessaan. 

Onneksi sentään luonani on vielä muutamia kultaakin kalliimpia ihmisiä, joihin tiedän voivani turvautua niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Silti odotan erittäin malttamattomani juuri nytkin että pääsen taas näkemään ja koskettamaan ystäviäni tästä porukasta, on ollut niin ikävä. Paras ystäväni ei pääse tulemaan sillä hän asuu nykyään maailman toisella puolella ja usein mietin mitä hän onkaan juuri sillä hetkellä tekemässä ja kuinka paljon se aikaero olikaan...Kuka sanoikaan, että parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia? Kuten hyvät ystävät.

Ne oli sitten kemut

Tässä tulisi lyhyt kooste synttäriviikonlopusta. Hauskaa oli niin paljon, että kuvienkin otto jäi hieman ja kaikkea ei voi tänne julkisuuteen laittaakaan, kun kuvissa vilajaa niin paljon kavereita. Päivä lähti käyntiin oikein leppoisasti pienen jumpan ja sitä seuranneen terassilla auringossa nautitun lounaan myötä. Kävin siinä välissä vielä tapaamassa toista kaveria ennen kuin oli aika suunnata töihin.

Tytöt olivat järjestäneet yllärin ja saapuivat yhdessä peruukein varustautuneena töihin! Kaikki olivat pukeutuneet kauniisiin mekkoihin ja naureskeltiin siinä syömisen ohessa uusille tukkatyyleille.

Oma uudistunut lookkini illan ajaksi. Kaverin peruukki sopi aivan mahtavasti omaankin päähäni ja tunsin itsekin ihan Shakiraksi :). Juhlamekko oli päällä koko illan työkavereiden vaatimuksesta ja hyvin vaalea mekko välttikin kaikki likahaaverit illan aikana vaikka se päällä tulikin työskenneltyä.

 

Työpaikalla avattiin 3 litran jeroboam espanjalaista roséeta ja nautittiin sitä paikalle piipahtavien kavereiden kanssa illan mittaan.

 

Viimeisten asiakkaiden lähdettyä juhla pääsi kunnolla käyntiin ja siinä tuli testattua vähän baaritiskiäkin. Pomo tosin kuvasi minusta videon jo alkuillasta jossa minun piti laulaa "Happy Birthday to you Mister President" samaisella tiskillä.
 

Seuraavana aamuna laitettiin karaoke pystyyn meitä herättämään ja lähdettiin rannalle väsymyksestä huolimatta, kun aurino paistoi niin kauniisti.

Auton kanssa tosin tuli hieman ongelmia sillä kämppis vetäisi vaihdekepin pään pois....Saatiin se lopulta hurja naurun saattamana takaisin paikoilleen ja auton nokka kohti Atlanttia. 

Valitettavasti lopulta oli niin tuulista, että oltiin melkein jäätymispisteessä rannalla maatessa. Päädyttiin erään kaverin loma-asunnolle viettämään iltaa ja niin sai vsynttäriviikonloppuni oikein onnellisen ja nauruntäyteisen lopun.

Jotain kaunista

En useinkaan osta itse koruja vaikka niistä tykkäänkin. Korviksia vaihtelen ehkä useimmiten, koska ne on niin helppo laittaa ja vaihtaa. Useimmat koruni muistuttavat minua asioista, ihmisistä tai tapahtumista, joten niitä on ihana pitää päivittäin ja vilkuilla jokapäiväisessä menossa. Nyt ranteisiin on kuitenkin kertynyt muutamia aarteita, jotka esittelen tässä:

Isä, paras ystävä, äiti ja kodin sydän. Rakastan myös Kalevan koruja sillä ne muistuttavat Suomesta.

 

Kämppiksiltä saatu enkeli, ihana blogiystävä.

Näiden kanssa on kiva herätä joka aamu ja päivä lähtee hyvin käyntiin.