Me Myself and I

 Minulta on viime aikoina kyselty pari kertaa miten olen edennyt opinnoissa täällä Ranskassa ja päätynyt Bordeaux'seen. Blogiin alkuun en oikeastaan tehnyt mitään esittelyitä, sillä silloin vielä ajattelin että blogia ei varmaankaan lue kukaan tuntematon. No, nyt kun teitä lukijoitakin on kertynyt jo muutama, ja vaikka osa minut nyt tunteekin jo ihan livenä, ajattelin valaistaa vähän miten olen harhaillut Ranskanmaalla.

Päätin siis lähteä yo-kirjoitusten jälkeen välivuodeksi Ranskaan opiskelemaan ranskankieltä. Olin jo opiskellut hieman lukiossa, mutta kaikki voivat varmaan arvata tämän koulutuksen tason. Lisäksi en suoraan sanottuna ollut mikään erityisen motivoitunut oppilas, niinpä saavuin Ranskaan melkeinpä kielitaidottomana. Ihmiset puhuivat mielettömän nopeaa enkä itsekään saanut änkättyä lauseita, tai edes uskaltanut.
   Olin 4 kuukautta kielikoulussa Alpeilla, Annecyssä, joka oli tosi söpö ja kiva kaupunki. Tutustuin tanskalaiseen tyttöön, jonka kanssa päätimme, että vaihdetaan heti ranskaan ja englannista etsitään vain sanoja joita ei muuten osata selittää. Koulun päätyttyä osasin jo puhua alkeellisesti, vaikka lauseiden vääntämiseen menikin jokseenkin kauan aikaa (luulisin, nyt kun yritän muistella).


   Puhetta harjoittelin seuraavan kevään ja kesän etelä-Ranskassa ollessani töissä ravintolassa. Työkaverit oli tosi ymmärtäväisiä ja auttoivat paljon. Muistan ekan kerran, kun kollega rupesi huutamaan: "Ella kertoi just ekan vitsin!". Tämä tarkoitti sitä, että olin osannut vastata hänen kommentiinsa jotenkin vitsikkäästi ja vielä ranskaksi. Olin tosi ylpeä itsestäni, kun koko aikani ei mennyt ainoastaan muiden puheen seuraamiseen vain ehdin ajatellakin ranskaksi siinä samalla.

Koska Ranskassa oli niin kivaa, ja olihan kaiken takana myös mieskin, niin päätin aloittaa opinnot Ranskassa. Täällä yliopistoon pääsee kuka tahansa, kunhan on vain yo-todistus. Aloin opiskella ruotsin kieltä, Nancyssa, pohjoisessa. Tämä vuosi oli kuitenkin enimmäkseen minulle ranskan opettelua. Opiskeluihin kuului historiaa ja muita kirjallisia opintoja, joissa piti seurata skarppina ja silti kopioida aina tuntien jälkeen muistiinpanot kaverilta. Onneksi ruotsin kieli sujui kuitenkin niin hyvin ja oli vahvoilla lopputodistuksessa, että pääsin vuodesta läpi. Tässä vaiheessa sain myös ensimmäistä kertaa kavereita, joiden kanssa puhuttiin vain ranskaa ja myös miehen kanssa kieli vaihtui pikkuhiljaa ranskaan.

Seuraavana vuonna hain opiskelemaan haluaamaani ainetta, kauppatieteitä Montpellieriin. Vuosi pohjoisessa riitti...Hain heti 2.vuodelle ja pääsinkin. Olin oudossa tilanteessa sillä sinä vuonna Ranskan koulutussysteemi oli juuri siirtymässä eurooppalaiseen LMD-systeemiin, jossa L-vuosi on 3v, M-2v ja sen lisäksi Doctorat eli tohtorin opinnot. Tätä ennen ensimmäinen suoritettava diplomi oli 2-vuotinen BTS, jonka suurin osa luokkakavereistani oli juuri suorittanut. Heillä oli takana siis jo kaksi vuotta kaupallisia opintoja ja minulla vuosi ruotsia...Opiskelin Montpellierissä 2 vuotta ja sain siis Licence-tutkinnon, joka vastaa ilmeisesti Suomen kandin tutkintoa.

Montpellierissä vietin aivan parasta aikaa. Tutustuin moniin kivoihin ihmisiin ja paras kaverini on edelleen näiltä ajaoilta, vaikka näemmekin nykyään vain muutaman kerran vuodessa. Koulussa oli aluksi aika vaikeaa, kun piti opetella alan termejä ja erityisesti ranskalaista koulusysteemiä, johon ei kuulu itsenäisesti pohtiminen ja ajattelu vaan opettajan sanojen ulkoatoistaminen koepaperille. Aluksi takkusin kurssien kanssa, kunnes tajusin, että on ihan turha yrittää ymmärtää jotain juttua tai pohtia voisiko jonkun asian tehdä paremmin toisin, sillä opettaja on aina oikeassa kuitenkin. Luokkakavereiden avulla pääsin kuitenkin molemmista vuosista läpi.

En ollut ihan tyytyväinen kouluni tasoon, sillä se oli kuitenkin yliopiston alaisuudessa, vaikkakin oma yksikkönsä (tämän takia olimme ainut koulu, joka toimi esim. parin kuukauden lakkoilun aikana, kun koko muu kampus oli lakossa). Halusin jonnekin muualle, mutta en tiennyt minne. Hain myös Erasmus-vaihtoon Saksaan, mutta koululla kesti järjestää papereita liian kauan. Olin sitten pari vuotta töissä Marseillessa nykyisen kouluni hakuprosessin ajan, sillä siinäkin oli hieman ongelmia ja viivytyksiä.

Viineistä olin alkanut kiinnostua jossain alkutaipaleilla, kun aloin havannoida miten erilaista viinikulttuuri on Ranskassa. Olisin halunnut lähteä ulkomaille suorittamaan maisterin tutkintoa, mutta sitten löysinkin nykyisen kouluni ja heidän kansainvälisen tutkintonsa. Hain ja pääsin, joten aloitin viime syksynä viinikaupan opinnot täällä Bordeaux'ssa. Tähän asti on ollut mielenkiintoista ja nyt viedään viimeistä vuotta. Keväällä edessä häämöttää taas viimeinen työharjoittelu. En ole vielä aloittanut etsintöjä, joten vielä ei ole mitään tietoa mihin päin suuntaan. Joitain suunnitelmia on mielessä, katsotaan sitten mitä kevät tuo tullessaan...

Opiskelua

 Aika on kulunut aivan mahdottoman äkkiä siitä kun sisko tuli ja lähti ja koulu alkoi. Viime viikonloppukin oli nelipäiväinen, mutta ihmeesti mitään järjevää en saanut aikaiseksi paitsi huoneen siivoamisen ja vähän kamojen järkkäämistä.

 Nyt on ensimmäinen kouluviikko takana ja ihan kivasti meni. Luokalle on tullut yli puolet uusia oppilaita ja meidän luokka on jaettu kahtia. En ole hirveän tyytyväinen omaan ryhmääni, suurin osa entisestä luokastani on toisessa ryhmässä. Omassani ja koko luokassakin on enemmän poikia, joiden kanssa tulee kyllä hengattua, mutta olisi silti kiva löytää myös tyttökaveri tai jopa kavereita.
   Tänä vuonna olemme aina omissa erikoisalamme ryhmissä, joten parhaat tyttökaverini ovat nyt omissa luokissaan enkä heitä pahemmin näe koulussa ellemme varta vasten etsi toisiamme esimerkiksi lounastauolla. Nyt pitäisi tutustua sitten uusiin ihmisiin, kyllä sieltä varmaan löytyy myös kivoja kamuja kouluvuodelle!
   Toiseksi olen huomannut, että minusta on tullut liian ranskalainen, ärsyttää ihan itseäkin, että ärsyttää että jotkut (amerikkalaiset) eivät puhu yhtään ranskaa. Kaikki tunnit ovat englanniksi, mutta ryhmätöissä olen tähän asti aina ranskalaisten kanssa, joten se on myös työkielinä. Kuunneltuani koko päivän englantia, olen ihan onnellinen, että voin palata kotiin ja jutella ranskaksi. Siis olenhan minäkin ulkomaalaisena nähnyt niin paljon vaivaa oppiakseni tämän kielen...

 Tässä vielä pari kuvaa uudesta takista! Väri näyttää tässä kuvassa vähän haalistuneelta tai pölyiseltä, mutta kyse on ihan vaan kuvan laadusta...Nyt odottelen kylmempiä säitä käyttöä varten. Ihanaa, että olen vihdoin saanut uuden viitan. Minä tykkään!

Nyt täytyy alkaa valmistautumaan illan "apéroa" varten, nähdään pian (kunhan taas ehdin..)!

Rauha maassa

 Nyt on vihdoinkin aikaa istahtaa vähäksi aikaa taas blogin ääreen muutaman vauhdikkaan viikon ollessa ohi. Olen jo melkein ajautunut siihen pisteeseen jolloin, niin paljon on ehtinyt tapahtua ettei enää oikein tiedä mistä aloittaisi. Niinpä päätin aloittaa ihan alusta ja laittaa tähän pientä saldoa monista Englannin reissun kuvista.

Aluksi oltiin viikko Bristolissa, jonka keskusta-alue näytti kuin suoraan Harry Potter-elokuvista.

Yliopistokin oli vähän hienompi kuin rupuiset Ranskan vanhat yliopistorakennukset.

 Perinteistä piirakkaa ei ehditty maistella, sillä joka illalle oli jonkinlaista ruokaohjelmaa...

 Ihania kakkuja kuolattiin joka päivä läheisen leipomon ikkunasta, ja maistoin lopulta flapjack-kaurapatukkaa.

Käytiin kavereiden kanssa illallisella Zizzi-ketjuravintolassa, joka oli tosi hienosti sisustettu.

 

Ja juotiin siellä hyvää italialaista valkoviiniä.

 Kaupungissa oli joka puolella hauskoja mainoksia kävelyä edistämään. Me kyllä käveltiinkin monta kilometriä joka päivä.

 

 Itseä ehti kuvailla kerran mahtavassa ostoskeskuksen vessassa ja samana päivänä jossain pukukopissa.

Söpöjä pieniä kauppoja.

 Tutustuttiin monikerroksiseen, älyttömän isoon Primark-myymälään, josta löytyi vaikka mitä ja tosi halvalla. Päätellä voi että laatu ei päätä huimaa 10 punnan kengissä, joten lopulta mukaan ei lähtenyt niinkään paljon tavaraa.

 Välillä piti tankata kahvilla ja herkullisilla muffinsseilla.

 Käytiin myös kirkon järjestämille Jeesus-burgereilla, saatiin lahjaksi Uusi Testamentti ja kuunneltiin uskonnollista höpinää (sen takia että saataisiin ne burgerit, sinne oli nimittäin aikamoinen jono!).

 Omani oli aika tylsä ilman pihviä, mutta täytetty ääriään myöten juustolla.

Syömässä Wagamama-ravintolassa, josta sai vaikka mitä toinen toistaan herkullisempia aasialaistyyppisiä ruokia. Omani oli katkarapuja tulisessa kastikkeessa ja aivan paras valinta.

 

 Shoppailemassa taas kerran Bristolin suurimmalla kauppakeskusalueella. Harmi, että aivan kaikkialla sai opiskelijakortilla alennusta mutta meidän omia ei hyväksytty, kun on vielä viime vuotinen ja uusi tulee vasta ensi viikolla!

En löytänyt mieleistä duffelitakkia, vaikka kuinka etsin. Kaikissa oli aina jotain vikaa, mutta löysin sitten lopulta kuitenkin erään toisen ihanan takin talveksi.

 Sunnuntaina mentiin "ensiapuklinikalle" pubiin syömään Sunday Roastia. Söin koko purkillisen gravya, kastiketta, kasvisversioni seurana, vaikka se on kuulemma valmistettu lihan liemestä. Ei haitannut kun ei sille maistunut ja oli muuten niin maittavaa!

 Oikea lihallinen versio sunnuntailounaasta. Oltiin niin täynnä tämän jälkeen, että edes jälkkäriksi ei jaksettu syödä sticky toffee puddingia vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Ostettiin siis kaupasta ja tuotiin Ranskaan asti!

Nyt täytyy alkaa hommailemaan kaikkea muuta ja jatkaa tavaroiden järjestelyä huoneessa. Ulkonakin on kerrankin aurinkoista että voisi lähteä happihyppelylle. Matkakertomukset jatkuu pian...

Ruvettaisiinko lakkoon?

Olen takaisin Ranskassa, mutta tietenkään reissu ei sujunut mitenkään ongelmitta. Minulla ei siis ollut nettiä käytössä koko loman aikana, mutta kerran löydettiin ilmainen wifi yhdestä kahvilasta ja tsekkasin nopeasti mailit. Edessä ylläri: lento peruttu! Ranskan lennonjohto oli juuri sinä päivänä lakossa, mutta saatiin sitten vaihdettua lennot seuraavaksi illaksi ja varattua vielä lisäyön hotellista. Tämä tarkoitti myös sitä, että missasin koulunalun ja ilmaisen shamppanjatarjoilun...

Hurjan tekstittelyn jälkeen sain onneksi luokkakaverilta tietoa, milloin alkaa koulu seuraavana aamuna sillä eihän minun koulu meitä mistään noin turhasta informoi. Saavuttiin sitten kotiin keskiviikkona keskiyöllä, torstaina aamuna kouluun ja Business Gamen kimppuun. Minulla on tosi kiva ryhmä, joista tiedän kylläkin jo etukäteen puolet. Vaikka aikataulu on ollut tiukka (eilen saavuin kotiin vasta kymmeneltä illalla), kivassa ryhmässä on hauskaakin työskennellä.

Huomenna alkaa pelin viimeinen päivä, ja meidän yrityksellä on vielä muutamia juttuja hiottava, että yllettäisiin voittoon asti. Koska myös tästä ohjelmasta ilmoitettiin erittäin myöhään, olen jo varannut junalipun huomiselle Pariisiin! Käyn siis aamulla koululla kääntymässä ja lähden sen jälkeen asemalle. Jotta juttu ei kävisi liian helpoksi, myös junat on lakossa koko viikonlopunna ja varaamani juna on tietysti peruttu. Onneksi tajusin tsekata aikatauluja netistä jo nyt illalla (kiitos kämppikset muistutuksesta) ja löysin vastaavan johon meinaan hypätä. Toivottavasti se ei vaan olisi liian täynnä...

Nyt olen aivan puhki, yhtäkään muuttolaatikkoa tai Englannin laukkua ei ole purettu, kameran akkua ei ole ladattu, huomisen eväitä ei ole valmiina eikä Pariisin reppua laitettu valmiiksi. Pientä Pariisiin kartan lukua olen harrastanut ja löytänyt reitin lentokentälle josta käyn hakemassa yhden siskon ennen kuin palaamme yhdessä sunnuntaina takaisin Bordeauxiin. Niinpä lähden tästä valmistautumaan, palaan joskus piakkoin kaikkien tuhansien kuvieni kera!

Olisikin vielä viikonloppu

 Nämä viime viikonlopun kuvat ovat nyt kaukainen muisto vain, nimittäin Bordeaux'ssa on jo ihan oikea syksy meneillään. Ihmiset on pukeutunut takkeihin ja saappaisiin eikä kukaan vaan vedä villatakkia t-paidan päälle ja kulje ballerinat jalassa. Minäkin kaivoin syystakin esille ja ajattelin kuinka kaikki talvisemmat vaatteeni ovatkaan tummia... Viime sunnuntaina meidän kadulla ja läheisellä aukiolla oli kirppari. En löytänyt mitään, mutta kävin silti kiinnostuneena kiertelemässä.

Tässä myös vähän mallia miten ihmiset parkkeeraa meidän kadulle...

 

Kierros päättyi leipomoon, jonka croissantit ovat aivan ihania. Niitä ei kuitenkaan enää ollut (kuten aina), mutta löytyi silti jotain muuta aamiaista.

Käytössä on ollut myös uusi Body Shopin sitruunahuulivoide, jolla saa erittäin pehmeät huulet ja joka tuoksuu taivaalliselle.

 

Käytiin vielä kerran uimassa...

Ja minulla oli jo päällä jotain tummaa...Ja jämä vaatteet, eli ne ainoat joita ei ollut jo pakattuna.

Nyt lähden tästä lentokentälle!

Parin tunnin ajo

Nyt on sitten muutettu! Laatikoita ja kasseja olin pakkaillut jo edeltävän viikon, mutta tietty viime hetkillä meinasi tulla kiire. Istun nyt uuden vanhan kämpän keittiössä kirjoittamassa ja kaikki tuntuu tosi oudolta: kämppä on tuttu, mutta siitä on kuitenkin niin kauan kun olen täällä ollut viimeksi, että aivan kuin olisi tullut uuteen paikkaan.

Aamulla yritin saada mahtumaan "tärkeimpiä" tavaroitani kaikkiin lukuisiin kasseihin ja ihmettelin miten tavaraa voi oikeasti kasaantua niin valtavasti. Täytyy tunnustaa että löysin talvisaappaita, joiden olemassaolon olin melkein unohtanut kesän ballerina-kautena.

Edessä oli siis Marseille- Bordeaux 646km Google Mapin mukaan. Kyllä siihen ihan koko päivä meni.

 Tässä vähän kuvia Narbonnen ja Toulousen välimaastosta, Kataarien mailta, joka on lempikohtani tällä matkalla. Jylhät vuoret ja viiniköynnökset reunustavat vieri vieressä moottoritietä.

 Matkalla vaihteli niin maisemat kuin sääkin. Välillä paistoi aurinko niin että piti kaivaa aurinkolasit...

 ...Välillä oli pilvistä tai tuuli mielettömästi...

Tai sitten satoi...Eikö muistutakin nuo värikkäät lehvistöt vähän Suomen ruskasyksystä?

  

Lopulta se kauan odotettu kyltti: Bordeaux!

 

Niin sitä ollaan kotona, toisessa kodissa.

Täällä ei kyllä ehdi kauaa viihtyä sillä huomenna on edessä matka Englantiin! Blogi siis hiljenee viikoksi kun lomailen vielä vähän ennen koulun alkua. Hyvää alkuviikkoa, nähdään pian! Lähden tästä nukkumaan, että jaksaisi taas huomenaamulla pakata uudelleen.

Taas keittiössä

 Laitan tähän vielä parit kokkailut, jotka tein jo kylläkin viime viikonloppuna jolloin olin ilmeisesti tosi aktiivinen kun ehdin tehdä vaikka mitä. Otin MaaMaan kommentista vinkin ja piirakasta, josta piti tulla toinen sipulinen tulikin feta-pinaatti. Katsoin sattumalta pakastimeen ja siellä olikin pinaattia.
 

 

Niinpä paistoin pannulla sipulit ja muutaman valkosipulin kynnen ja lisäsin siihen pinaattia. Pinaatti oli jo kermasekoituksessa, mutta yleensä käytän pelkkää pinaattia. Monsieur oli ollut ostoksilla...

 Sekoitin 0,25cl ranskan kermaa ja oliko 3 munaa. Siihen lisäsin mausteita: suolaa, pippuria, herbes de provencea ja vähän sinappia.

 Sitten koko systeemi esipaistetun taikinan päälle ja siihen vielä vähän fetan palasia.

 Ja valmista tuli!

Tein myös lopulta sitä omenapiirakkaa, josta näin untakin. Reseptiksi kehitin siis itse (unissani). Ostin taikinan ja siihen päälle lisäsin puoli purkkia crème fraichea (0,25cl) sekoitettuna 3 munan ja sokerin vaniljasokerin ja kanelin kanssa. Kermaseoksen päälle lisäsin omenapaloja ja siihen päälle vielä mantelilastuja ja uuniin. Oli muuten aika hyvää! Tästä se syksy alkaa. 

Viikonloppuna korkattiin myös valkoviini. Maistelin tätä kesällä eräillä viinimessuilla, joten tiedossa oli että on ainakin omaan makuun sopivaa. Viini oli pehmeää, päärynän ja persikanmakuista, jossa sopivasti raikkautta. Aromit, erityisesti hedelmän, tuntuivat jopa niin voimakkailta ja "eriäviltä", että pohdittiin olisiko niitä lisätty viiniin keinotekoisesti. Tuli se silti juotua vaikka mistään luomusta ei ollutkaan kyse.