sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Me Myself and I

 Minulta on viime aikoina kyselty pari kertaa miten olen edennyt opinnoissa täällä Ranskassa ja päätynyt Bordeaux'seen. Blogiin alkuun en oikeastaan tehnyt mitään esittelyitä, sillä silloin vielä ajattelin että blogia ei varmaankaan lue kukaan tuntematon. No, nyt kun teitä lukijoitakin on kertynyt jo muutama, ja vaikka osa minut nyt tunteekin jo ihan livenä, ajattelin valaistaa vähän miten olen harhaillut Ranskanmaalla.


Päätin siis lähteä yo-kirjoitusten jälkeen välivuodeksi Ranskaan opiskelemaan ranskankieltä. Olin jo opiskellut hieman lukiossa, mutta kaikki voivat varmaan arvata tämän koulutuksen tason. Lisäksi en suoraan sanottuna ollut mikään erityisen motivoitunut oppilas, niinpä saavuin Ranskaan melkeinpä kielitaidottomana. Ihmiset puhuivat mielettömän nopeaa enkä itsekään saanut änkättyä lauseita, tai edes uskaltanut.
   Olin 4 kuukautta kielikoulussa Alpeilla, Annecyssä, joka oli tosi söpö ja kiva kaupunki. Tutustuin tanskalaiseen tyttöön, jonka kanssa päätimme, että vaihdetaan heti ranskaan ja englannista etsitään vain sanoja joita ei muuten osata selittää. Koulun päätyttyä osasin jo puhua alkeellisesti, vaikka lauseiden vääntämiseen menikin jokseenkin kauan aikaa (luulisin, nyt kun yritän muistella).


   Puhetta harjoittelin seuraavan kevään ja kesän etelä-Ranskassa ollessani töissä ravintolassa. Työkaverit oli tosi ymmärtäväisiä ja auttoivat paljon. Muistan ekan kerran, kun kollega rupesi huutamaan: "Ella kertoi just ekan vitsin!". Tämä tarkoitti sitä, että olin osannut vastata hänen kommentiinsa jotenkin vitsikkäästi ja vielä ranskaksi. Olin tosi ylpeä itsestäni, kun koko aikani ei mennyt ainoastaan muiden puheen seuraamiseen vain ehdin ajatellakin ranskaksi siinä samalla.

Koska Ranskassa oli niin kivaa, ja olihan kaiken takana myös mieskin, niin päätin aloittaa opinnot Ranskassa. Täällä yliopistoon pääsee kuka tahansa, kunhan on vain yo-todistus. Aloin opiskella ruotsin kieltä, Nancyssa, pohjoisessa. Tämä vuosi oli kuitenkin enimmäkseen minulle ranskan opettelua. Opiskeluihin kuului historiaa ja muita kirjallisia opintoja, joissa piti seurata skarppina ja silti kopioida aina tuntien jälkeen muistiinpanot kaverilta. Onneksi ruotsin kieli sujui kuitenkin niin hyvin ja oli vahvoilla lopputodistuksessa, että pääsin vuodesta läpi. Tässä vaiheessa sain myös ensimmäistä kertaa kavereita, joiden kanssa puhuttiin vain ranskaa ja myös miehen kanssa kieli vaihtui pikkuhiljaa ranskaan.


Seuraavana vuonna hain opiskelemaan haluaamaani ainetta, kauppatieteitä Montpellieriin. Vuosi pohjoisessa riitti...Hain heti 2.vuodelle ja pääsinkin. Olin oudossa tilanteessa sillä sinä vuonna Ranskan koulutussysteemi oli juuri siirtymässä eurooppalaiseen LMD-systeemiin, jossa L-vuosi on 3v, M-2v ja sen lisäksi Doctorat eli tohtorin opinnot. Tätä ennen ensimmäinen suoritettava diplomi oli 2-vuotinen BTS, jonka suurin osa luokkakavereistani oli juuri suorittanut. Heillä oli takana siis jo kaksi vuotta kaupallisia opintoja ja minulla vuosi ruotsia...Opiskelin Montpellierissä 2 vuotta ja sain siis Licence-tutkinnon, joka vastaa ilmeisesti Suomen kandin tutkintoa.

Montpellierissä vietin aivan parasta aikaa. Tutustuin moniin kivoihin ihmisiin ja paras kaverini on edelleen näiltä ajaoilta, vaikka näemmekin nykyään vain muutaman kerran vuodessa. Koulussa oli aluksi aika vaikeaa, kun piti opetella alan termejä ja erityisesti ranskalaista koulusysteemiä, johon ei kuulu itsenäisesti pohtiminen ja ajattelu vaan opettajan sanojen ulkoatoistaminen koepaperille. Aluksi takkusin kurssien kanssa, kunnes tajusin, että on ihan turha yrittää ymmärtää jotain juttua tai pohtia voisiko jonkun asian tehdä paremmin toisin, sillä opettaja on aina oikeassa kuitenkin. Luokkakavereiden avulla pääsin kuitenkin molemmista vuosista läpi.

En ollut ihan tyytyväinen kouluni tasoon, sillä se oli kuitenkin yliopiston alaisuudessa, vaikkakin oma yksikkönsä (tämän takia olimme ainut koulu, joka toimi esim. parin kuukauden lakkoilun aikana, kun koko muu kampus oli lakossa). Halusin jonnekin muualle, mutta en tiennyt minne. Hain myös Erasmus-vaihtoon Saksaan, mutta koululla kesti järjestää papereita liian kauan. Olin sitten pari vuotta töissä Marseillessa nykyisen kouluni hakuprosessin ajan, sillä siinäkin oli hieman ongelmia ja viivytyksiä.

Viineistä olin alkanut kiinnostua jossain alkutaipaleilla, kun aloin havannoida miten erilaista viinikulttuuri on Ranskassa. Olisin halunnut lähteä ulkomaille suorittamaan maisterin tutkintoa, mutta sitten löysinkin nykyisen kouluni ja heidän kansainvälisen tutkintonsa. Hain ja pääsin, joten aloitin viime syksynä viinikaupan opinnot täällä Bordeaux'ssa. Tähän asti on ollut mielenkiintoista ja nyt viedään viimeistä vuotta. Keväällä edessä häämöttää taas viimeinen työharjoittelu. En ole vielä aloittanut etsintöjä, joten vielä ei ole mitään tietoa mihin päin suuntaan. Joitain suunnitelmia on mielessä, katsotaan sitten mitä kevät tuo tullessaan...

7 kommenttia:

Christina kirjoitti...

Kuulostaa varsin mielenkiintoiselta ja olet varmasti kokenut ihan mielettömästi! :) Mukavaa lukea kokemuksistasi, sillä haaveilen, että itsekin uskaltautuisin vielä ulkomaille jossain vaiheessa, ihan siis kenties pidemmäksikin aikaa. Nyt olen ensi vuoden alussa lähdössä vaihtoon Walesiin, joten saas nähdä, mitä siitä syntyy! :-)

Airelle kirjoitti...

olet liikkunut todella paljon Ranskassa. minä, joka olen elänyt täällä moninkertaisesti pitempään, en ole nähnyt puoliakaan. nyt vasta vanhalla iällä olen yht'äkkiä ruvennut vaihtamaan kotipaikkoja kuin paitaa. olen ollut ymmärtävinäni, että sinusta on montpellier kaupunki yli muiden, mutta mitä pidät muista paikoista, joista olet asunut. varsinkin bordeaux, millainen se on asuinpaikkana?

Henrii kirjoitti...

Hei Ella B.!

Uusi lukija kiittää postauksesta. :) On aina kiva tietää, minkälaisia reittejä ja kokemuksia kirjoittajan taustalla on. Kaikki, mitä kirjoitit opiskelusta Ranskassa oli erityisesti kiinnostavaa. On kyllä käsittämätöntä, että yliopistoissa ei suosita itsenäistä ajattelua. Minulle olisi kova paikka, jos pitäisi kaikki opetella ulkoa, eikä opettajaa voisi ollenkaan kyseenalaistaa... Tsemppiä siis kovasti opiskeluihin!

siniann kirjoitti...

Vau, sinullahan on pitkä kokemus Ranskassa asumisesta! Itsellä vasta niin alussa, toinen vuosi pyörähtää kohta täyteen. Miten löysit niin nopeasti töitä, jos ja kun kielitaito ei ollut niin vahva? Itselläni on nyt todella vaikeaa löytää töitä vaikka ranskaa puhunkin tarpeeksi, kirjoittaminen välillä tökkii. Olisiko jotain vinkkejä? :)

MaaMaa kirjoitti...

Kiva lukea vähän 'historiaasi' :) Tosi hienosti asiat ovat edennett ja loksahdelleet paikoilleen. Vuodet vierii kovaa vauhtia, välillä on vaikea pysyä perässä...

Viinikaupan opintoihin Bordeaux on varmasti ihan ykköspaikka! ;)

Ella B kirjoitti...

Christina, alussa kyllä on vaikeaa kun kaikki asiat on ihan vinksin vonksin eikä tiedä mistä kaupasta lähtisi etsimään jotain juttua joka Suomessa olisi ihan itsestään selvää. Mutta siinä samalla kyllä oppii suvaitsevaiseksi ja joustavaksi ja paljon uusia puolia itsestäänkin!

Airelle, opiskellessa hyvin ehtii muuttaa joka puolelle:). Haha olen ilmeisesti hyvin ylistänyt Montpellieriä, vaikka kaupunkikuvaani värittää varmaan ihanat muistot. Kaikista paikoista olen pitänyt, sillä kaikki kaupunkit ovat erilaisia, paitsi Nancyssä oli aika tylsää. Nancykin oli nätti, mutta ei vaan minun makuuni. Bordeauxiin olen ollut ehkä hieman pettynyt, voinkin kirjoittaa tästä oikein jutun ettei tule liian pitkää kommenttia.

Emilia, ei mitään. Tuollaista oli omassa yliopistossani, ehkä kaikkialla ei ole ihan samanlaista, vaikka tämä ulkoa-opettelu on ilmeisesti aika suosittu metodi Ranskassa ihan alakoulusta lähtien. Monsieur on kertonut kuinka jo pienien pitää opetella runoja ulkoa, jonka hyötyä en millään näe koulutuksen kannalta. Nykyisessä koulussani (yksityinen kauppakoulu, école de commerce)meno on aivan päinvastaista ja opettajat pakottaa koko ajan ajattelemaan ja tuomaan esiin uusia ideoita.

Sini, kiersin jokaisessa pikkukylän ravintolassa vähän liioitellun CV:n kanssa ja kyselin tarvisivatko työntekijää, kunnes tärppäsi. Olin juuri sesongin alussa joten ehkä tämäkin vaikutti. Sen jälkeen olen harrastanut myös vähän samaa taktiikkaa tai lähetellyt Cv:itä Anpe:n sivuilla oleviin työnhakuilmoituksiin. Olen aina ollut ravintola-alalla, jossa etsitään usein työntekijöitä kun en ole jaksanut odottaa oman alani työtarjouksia.

MaaMaa, nyt kun katselin mitä kaikkea olenkaan hommaillut, en olisi ikinä uskonut että elämä menee tuolla lailla! Uskon siihen että asiat kyllä järjestyy aina parhain päin, vaikka kuinka stressaisi, jos vaan jaksaa yrittää ja olla mahdollisimman positiivinen.Avoimella asenteella olen mennyt ja kaikista kommelluksista on aina selvitty ja hauskaa pidetty.

Bordeaux on kyllä hyvä paikka, vaikka paikallisten, jopa nuorien, ylemmyydentunne on edelleen aistittavissa ja joka on aika ajoin ärsyttävää...

Cherry/Kirsi kirjoitti...

Tää oli supermielenkiintoinen postaus! Aina on kiva lukea siitä, miten ihmisillä meni aluksi jossain uudessa paikassa ja miten pikkuhiljaa asíat alkoi järjestymään. Oot kyllä aikamoinen!! Selviytynyt vaikka mistä! Saat kyllä olla ylpeä ja iloinen :) Varmasti todella antoisaa aikaa :)