perjantai 10. kesäkuuta 2011

Pokaali ja minä

Sain tällaisen kivan tunnustuksen pokaalin muodossa Ilmiltä, jes jes ihanaa! Kiva myös löytää uusia lukijoita, sillä joskus oikeasti mietin kukahan minun blogia oikein lukee. Tuossa vieressä on tietty lista kirjaantuneista, mutta sitten olisi niin kuin kaikki muutkin. Joka tapauksessa tähän pokaaliin kuuluu, että kertoilee itsestään 8 asiaa. Tässa yritän kertoilla jotain sellaista mitä ette jo tietäisi.



1. En ole yhtään musikaalinen. En osaa soittaa edes nokkahuilua, kouluajoiltakin on jäänyt kauheita traumoja kun piti sillä nokkahuilulla soittaa nuoteista suoraan niin ettei edes kirjaimia oltu kirjoitettu nuotteihin. Olen kuullut, että musiikkikorvalla olisi jotain tekemistä myös vieraissa kielissä opitun aksentin kanssa. Mielestäni tämä on syy siihen, että ulkomaalaisuteni kuultaa niin selvästi läpi ranskaa puhuessani.

2. En fanita oikein mitään. Muumimukit on ihan kivoja, kun äiti niillä lahjoo minua ja muistuttaa Suomesta takan reunalla. Haluaisin kuitenkin päästä kerran Rihannan konserttiin. Tykkään aika lailla kaikista hänen lauluistaan ja yliampuvasta tyylistä, mutta näin kerran hänen konserttinsa tv:stä ja hurmaannuin show'sta täysin.

3. En syö mitään light-tuotteita (paitsi kesällä coca zeroa!). Ranskassa on oppinut arvostamaan oikeata juustoa ja jugurttia, niin että mauttomaan kumiin on enää turha palata. Parempi arvostaa oikeita, luonnollisia makuja. Meksikolainen ystäväni kuvaili mielestäni erittäin osuvasti Suomen ruokakulttuuria: light, extralight, extraextralight. Limsoista en oikein tykkää, mutta mieluummin syön vatsani täyteen jotain hyvää kuin juon.

4. Olen lihonut ulkomaanvuosina vain muutaman kilon. Aina kuulee juttua kuinka ulkomailla lihoo, kun pitää maistella kaikkea uutta, mutta kolmoskohdasta huolimatta olen aikalailla pysynyt samassa koossa koko ajan. Älä kysy miten.

5. Pystyn nukkumaan missä vaan. Vaikka kuinka olisi stressiä tai huolia, pystyn nukkumaan melkein aina. Erityisen mieluisia koisaamispaikkoja ovat lentokone ja auto. Ihan silloinkin kun en edes ole mitenkään erityisen väsynyt. Tämän vuoksi pitkätkin matkat tuntuvat minusta aina ihan siedettäviltä.

6. Puhumistavaltani olen ranskalaistunut. Tästä tuli lyhyellä Suomen-visiitilläni kommenttia sekä kerran tapaamaltani italialaiselta kaverilta (!!), pitkäaikaisimmalta suomalaiselta kaveriltani kuin sedältäkin. Kuulemma onneksi en asu Italiassa tai huitoisin ihmisiä naamaan puhuessani...Itse en sillai tunnusta k.o. ominaisuutta;

7. Ranskassa olen unohtanut tasa-arvon. Nykyään pukeudun toisinaan paljon naisellisemmin, laitan korot jalkaan, mutta en puunaa liikaa kuten Suomessa (tekoripset, geelikynnet, jumalattomat korot, tonni meikkiä, minimitta=tuli nähtyä visiittini aikana). Miehet hoitavat painavammat työt (esim. ravintolatyössä roudaa terassin kalusteet), avaa ovet ja päästää edeltä menemään ihan missä tahansa. Miehet myös maksavat enemmän kuin naiset tai tarjoavat, näin käy meillä ihan kaveripoikienkin kanssa joskus.

8. Olen silti itsenäinen suomalainen. Pakko tämä oli laittaa. Epämusikaalisuudesta huolimatta hoilasin Maamme-laulua YO-tilaisuudessa lujaan ääneen ihan nuotin vierestä. Pitkästyttävä itsenäisyyspäivän vastaanotto on katsottava YLE-Areenasta. Tiedän, että mistä tahansa voi selvitä sisun ja suomalaisen sitkeyden ansiosta. Vai onkohan tämä ihan vaan äidiltä opittua?

5 kommenttia:

Stazzy kirjoitti...

Mainio!
Olisin voinut kirjoittaa itse kaiken saman, paitsi tuon nukkumiskohdan. Olen kanssa varsin epämusikaalinen ja vältän laitti-tuotteita.

siniann kirjoitti...

Tämä oli tosi hyvä! Itseasiassa tunnistin samoja piirteitä itsessäni :D Laittituotteita en syö, nukun missä vaan,olen naisellisempi ilman kamalaa tonnimeikkiä (no koskaan ei ole ollut niin paljoa meikkiä) ja lista jatkuu. Olen vähän epämusikaalinen, mutta aksentit tarttuu heti. Ranskalaiset hämmästyy kun kuulevat etten olekaan ranskalainen :)

Anné kirjoitti...

Oispa mullakin sun unenlahjat!

Avelina kirjoitti...

Sä olet sitten onnistunut pysymään omissa mitoissa! Itse kun Ranskassa asuin, lihoin jotain 6-8 kiloa ja se kyllä näkyikin... Varsinkin kun kuvia olen jälkeen päin katsonut. Mutta onneksi olen kyseiset kilot saanut karistettua.

Ja jäin miettimään tuota kohtaa 7. Itse asiassa niin totta, Ranskassa asuessa naiset todella pukeutuivat naisellisesti ja nätisti. Ja miehet olivat aina avaamassa ovia ja päästämään naisen ensin, tai jos jotakin tippui, riensi mies sen minulle nostamaan... Ja miehet todella olivat hieman enemmän maksumiehinä. Onneksi mun poikkiksella on näitä samoja kohteliaita tapoja, joten pääsen niistä aina välillä nauttimaan. :) Vaikka aika tasa-arvoinen suhde meillä kyllä on, enkä vaadi mitään erikoiskohtelua. :)

Ella B kirjoitti...

Stazzy, olen kyllä aika onnekas unenlahjojeni kanssa.

Sini, tuo kilijuttu on aika kiva sulle! Kuulen (vieläkin) toisinaan että tervetuloa Ranskaan, en tiedä johtuuko ihmisten ajattelemattomuudesta vai minusta...

Lula, niinpä! Villeinä öinä tulee kyllä nähtyä kauheasti kaikenmaailman unia mutta nukkumaan pystyn aina jos olen väsynyt.

Avelina, hämmästelen itsekin että olen pysynyt samoissa mitoissa kun paljon kuulee juttua että ulkomailla on aika tavallista vähän lihoa.

Joo ehkä täällä on tottunut tuollaiseen (miehiseen) kohteliaisuuteen, joka Suomessa välillä tuntuu olevan katoavaista. Pidän ihan itsekin vaikka ovea auki henkilölle joka tulee takanani enkä leväytä sitä kiinni suoraan toisen nenän edestä (tapahtunut monta kertaa Helsingin rautatieasemalla). Myös junassa ollaan niin kuin ei huomattaisi että joku taistelee laukkunsa kanssa eikä kukaan ainakaan tarjoa apua, hyvä kun edes silloin jos pyytää. Ehkä täälläpäin miehet on vielä enemmän herrasmiehiä jota kaipaisin kyllä Suomeenkin, vaikka naiset ja miehet muuten ovatkin mielestäni tasa-arvoisia. Ei se kuitenkaan ole pois tasa-arvosta, jos naiset vähän naisellisemminkin pukeutuvat joskus ja miehet ottavat "miehenpaikan".