Meren äärellä

Viime viikonloppuna tuli vähän paussia, niin että pääsin harrastamaan kotiseutumatkailua. Suuntana etelä ja meren ranta. Säät eivät ole tosiaankaan suosineet täällä suunnalla yli kahteen viikkoon, vettä tulee päivittäin, välillä on painostavampaa, välillä aurinko välistä pilkistelee, välillä tuulee kuin lokakuun viimoissa. Sääennusteesta huolimatta tuli jätettyä Bordeaux'n kuviot taakse ja suunnattua...

 

 

...rantamaisemiin pieneen surffikylään Hossegoriin.

 

Automatkan jälkeen minun oli niin kuuma, että olisin mieluusti suunnannut suoraan uimaan. No, eihän se nyt käynytkään ihan niin sillä Atlanin rannalla vyöryivät mitä isoimmat aallot niin, että voimassa oli punainen liputus ja totaalinen uintikielto. Jäi siis testaamatta merivesi tällä kertaa.

 Kylmästä viimasta huolimatta rannalla oleile ihan kiva joukko ihmisiä.

 

Kaupunkikierroksen aikana kävi ilmi kuinka surffipainotteinen tämä paikka on. Eri merkeillä oli toinen toistaan isompia liikkeitä kaupungin kaduilla. Turisteja oli silti liikenteessä suurin määrin ja Hossegor onkin aika kuollut talvisaikaan.

Kaduille ulottuvilla liikkeiden terasseillakin oli lautoja pinoittain esillä.

 

Käveltiin vieressä sijaitsevaan Capbretonin kaupunkiin asti ja nähtiin sen satama. Meno oli erittäin leppoisaa ja tuntui ihan että olen lomalla itsekin!

 

Minun oli jo pidemmän aikaa tehnyt mieli pizzaa eikä mikään pakastepizza ole saanut tuota himoa sammutettua. Niinpä illalla käytiin syömässä uudessa italialaisravintolassa, jossa sainkin aivan mainion hyvää merenelävillä kuorutettua pizzaa.

 

 

Pizzan kyytipoikana oli argentiinalaista Malbec-viiniä, joka olikin kevyttä ja sulavaa eikä kovin taniinista ja sopi oikein hyvin pizzan kanssa.

 Surffaus näkyi kyllä hauskasti ihan joka puolella kaupunkia. Tässä esimerkiksi kuvia eräästä baarista, jonka seinillä oli kuvia aallokoista, surffareista ja erikoisuutena lasikaappeihin esille laitetut ja nimmareilla varustetut surffilaudat.

 Myös baaritiskin takana näkyi surffivideoita koko illan ajan, samoin oli useissa muissa ruokapaikoissa ja baareissa.

 

Seuraavana päivänä pääsin katsastamaan surffikoulua sisältäpäin. Sieltä saa myös vuokrattua lautoja eri ajanjaksoille tai ilmoittauduttua surffitunneille. Normaalisti ulos hiekalle on levitettynä aurinkotuoleja ym tavaraa, mutta huonon sään takia koko systeemi oli kiinni. Käytiin kuitenkin kurkkaamassa sisään.

 Lautoja löytyikin ihan joka lähtöön josta kaltaiseni turisti ei tiedä yhtään mitään. No näyttihän ne ihan coolilta tuossa vierivieressä.

 

Nuo isot on kuulemma aloittelijoille, joilla minunkin pitäisi aloittaa tämä harrastus joskus. Huvittaisi kauheasti, mutta jo pelkän aallokon näkeminen alkoi kyllä hieman pelottaa...Isot laudat on aloittelijoille ja mitä pienempi on niin sitä vaikeampaa surffaus ilmeisesti on. Epäilen jo nyt erittäin paljon miten saisin ikinä kammettua itseni merellä tuollaisen laudan päälle...

Äkkiä meni tuo paripäiväinen ohi ja lähdön hetkellä ranta oli taas melkein autio ja aallot pauhasivat. Pian kuitenkin voin tulla takaisin ja toivottavasti sillä kertaa edes aurinko paistaisi, että saisi ne bikinitkin kaivaa laukusta!

Hyväntekeväisyys koris

Viime viikolla käytiin siis myös katsomassa tämä koripalloilijoiden hyväntekeväisyysmatsi, jonne ehdittiin suunnata sopivasti hyvissä ajoin työn loppumisen jälkeen. Tapahtuman järjestäjänä oli Boris Diaw, joka on kyseisen Babac'Ards- järjestön puheenjohtaja. Järjestö kerää varoja Senegaliin naisten koripallokoulutukseen.

 

Matkalla paikan päälle tunnustettiin molemmat kaverin kanssa ettei olla ikinä nähty yhtään korismatsia, edes tv:ssä...Molemmille oli siis ihan ylläri mitä tulemaan piti, mutta voi vaan sanoa että onneksi lähdettiin oli ihan huippukokemus!
 

 Joukkueet lämmittelemässä. Kuten kuvasta näkyy sali oli aika lailla ääriään myöten täynnä. Me oltiin saatu VIP-liput joten päästiin eturiviin, josta olikin hyvä leikkiä paparazzia!

Halli ei ehkä ihan kokonsa puolesta vetänyt vertoja joillekin Amerikan jättilavoille....

 Alkuesittelyn kohokohta oli kun Boris Diaw saapui viimeisenä tuollaisella oudolla kaksipyöräisellä "pyörällä" vaikka miksiköhän sitä voisi nimittää. Yleisö hurrasi ja tunnelma oli jo ennen matsin alkua katossa.

Niitä kuuluisia pelaajia zoomattuna pikkukamerallani: Boris, Steve Nash ja Tony Parker. Tony jakeli auliisti nimmareita lopuksi, mutta kuvissa ei kyllä pahemmin hymyä irronnut, edes silloin kun poseerasi lasten kanssa. Ehkä tähdetkin väsyy joskus? Pomo kyllä totesi, että ei se uusi missityttöystävä varmaan tee sitä yhtä onnelliseksi kuin Eva!

 Tauolla tiimi paiskasi kättä yhteen.

Ja välillä ehti jaella nimmareitakin pienille faneille.

 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tulokseksi taisi tulla joku tasapelin kaltainen ja lopuksi kaikki pelaajat poseerasivat vielä kuvaajille. 

Aika hurahti ohitse aivan uskomattoman äkkiä ja päivän jälkeen olin kyllä ihan piipussa. Hauskinta oli, että koko pelin aikana soitettiin hyvää musiikkia kuten Black Eyed Peasia, en tiennytkään että näin on tapana koripallomatseissa. Tunnelma oli oikein mukava ja riehakas ja tekivätpä palloilijat jopa showtempun kesken pelaamisen: yhtäkkiä laulussa kuului "Freeze" ja kesken pelin kaikki pelaajat jähmettyivät paikoille. Steeve Nash tuli palloilemaan vapaaksi jääneen pallon kanssa ja hetken kuluttua peli jatkui normaaliin tapaan. Lopputulos: oli oikein hauska päivä. 

Se tuli

Eilinen meni sitten yleisessä jännitystilassa ja tämän koripallotiimin lisäksi aamulla tuli vielä toinen iso pöytävaraus ja kohta huomattiinkin, että ravintola on ihan täynnä! Kaikki juoksivat joka paikkaan ja me tytöt koikkelehdittiin koroilla kunnes sisään alkoi tulvia isoja mustia miehiä. Oli siinä vissiin jotain muitakin tunnettuja pelaajia kuten Steve Nash ja Ronny Turiaf, joista en tietenkään ole ikinä kuullutkaan. Googletettiin Steve Nash edellisiltana, että tiedettäisiin miltä tämä kuuluisuus näyttäisi.

Yllätys oli, että itseasiassa Tony Parker ei olekaan niin iso vaan melkein minun kokoinen kun minulla on korot jalassa. Toinen ylläri oli se kuinka myrtyneen näköisenä hän jutteli muiden paitsi seurueensa kanssa, hyvä kun edes pientä hymynpoikaista irtosi kuvaa varten. Niinpä me valittiinkin joukkueesta aivat toiset suosikit.


 Lopusta ravintola alkoi tyhjentyä ja Tony odotteli jälkkäriään lopettelevia kavereitaan, kun pyysin häntä kuvaan meidän tyttöjen kanssa. Kaikki muut oli vaan, että eihän sitä kehtaa...hih niinpä minä menin, niin kuin häntä nyt näkisi kovin usein jokapäiväisessä elämässä! Boris Diaw on ravintolan tuttu ja tosi mukava tyyppi, joten otettiin hänetkin kuvaan. Kivaa vaihtelua tavalliseen työpäivään.

Kun lopulta saatiin ravintola siivottua, päätettiin lähteä katsomaan heidän hyväntekeväisyysmatsia ja olikin oikein hyvä idea! Meillä oli tosi hauskaa ja illalla kun vihdoin pääsin kotiin, tie kävi kyllä pastalautasen kautta sänkyyn. Matsista kuvia myöhemmin, nyt pitää alkaa lähteä töihin.

Vähän jännittää

Olin taas viikonlopun reissussa vaikka olisi ehkä ollut järkevämpää istua kotona kuuntelemassa erittäin talvista Bordeaux'n sadetta ja kirjoittaa kouluhommia. Sain kuitenkin jotain aikaiseksi ja reissultakin muutamia kuvia, vaikka ilmat ei ehkä ihan suosineetkaan. Viime viikolla tapasin myös yhtä kivaa vierasta, mutta näistä myöhemmin ja siirryn tästä tämän päivän uutisiin...Tulin illalla töihin, kun työkaveri julisti erittäin jännittävän uutisen koskien huomista...meille on tulossa syömään kuuluisia vieraita!

 Illan työvuoro meni siinä sitten täpinöissä ja miettiessä kuumeisesti, että mitä sitä laittaisi päälle. Käsky kävi, että pitää olla mahdollisimman kauniina. Kamerat on nyt latauksessa ja me kaikki tytöt odotetaan huomista kuin jouluaattoa. Vähän jännittää, että millaisia nuo pelaajat ovat...Ilmeisesti seurueeseen kuuluu jotain muitakin tunnettuja pelaajia, joita käytiin vähän tsekkaamassa netistä illan aikana.

Tässä esimakua huomisesta:

Ja toinen meidän kaveri. Toisivatkohan he meille myös muutamat buenot jälkkäriksi??? Nyt nukkumaan, että jaksan huomenna herätä aikaisin kokeilemaan eri mekkoja....

Graduilua

Tässä olen nyt ensimmäistä kertaa oikein kokopäivärytmillä yrittänyt kirjoitella graduani. Aika kun on vilistänyt niin äkkiä ja yhtäkkiä tuo palautusaika alkaa lähestyä ihan huumalla vauhdilla. Koko päivän olen etsinyt lisämateriaalia netistä ja onpa nuo otsikotkin jo valmiina. Pian pitäisi vaan niiden alle saada kirjoitettua jotain tekstiäkin. Niinpä tämän viikonlopun aion ottaa ihan iisisti kotioloissa, tietokoneen ruudun ääressä eikä tiedossa ole yhtään juhlaa.

Eilen viikonloppu tosin lähti käyntiin oikein leppoisissa ja hauskoissa merkeissä, kun tapasin iltapäivällä erästä toista suomalaistyttöä, joka sattuu myös asumaan Bordeaux'ssa. Oli tosi hauska taas puhua suomea ja huomata, että osaanhan minä vielä!

 

Mutta nyt takaisin kirjoitushommiin teen ja (nyt jo tyhjän) Fanipalapussin kera. Onko näiden nimi muuten joskus ollut Fasupala, sillä itse kutsun niitä aina sillä nimellä ja perheessäkin tiedetään mitä tarkoitan?

Tähän postaukseen saa myös jättää mielipiteitään alkoholin maahantuonnista ulkomailta. Suomessa asuville ilmeisesti suosituimmat kohteet on laivareissut ja Viron matkat. Harrastatteko te tätä, miksi, miten ja missä, kuinka paljon, tuleeko kaikki oikeasti omaan käyttöön ja mitä muuta tuleekaan mieleen. Näitä vastauksia voin sitten mahdollisesti käyttää gradussani, mutta henkilöt pysyvät anonyymeinä. Kiitos ja nyt takaisin työn touhuun!

Melonikausi

Lempihedelmäni melonit alkaa olla kypsiä! Olen jo ostanut muutaman ja eilen en malttanut olla korkkaamatta tätä, jonka varasin piknikille. Tänään kaikkien työvuorot muutaman kaverin kanssa sopivat joten kuten yhteen joten olemme päättäneet mennä nauttimaan auringosta iltapäiväksi. Pelaamaan pelejä, syömään melonia ja nauramaan yhdessä ennen kuin oma työvuoroni taas kutsuu.

  

Alkuviikosta käytiin näiden kyseessäolevien kavereiden kanssa yksillä oluilla ja meillähän oli niin hauskaa, että samassa rytinässä sovittiin sitten treffit piknikin merkeissä torstaille.

 Hiukseni olin kietaissut tuollaiselle kivalle lettikampaukselle, jonka "keksin" vähän aikaa sitten. Se on erittäin sovelias töihin, sillä se pitää hiukset kätevästi poissa kasvoilta, mutta näyttää huolitellulta. Ja on muuten tosi helppo tehdä!

Ulkoilmaravintolakatu

Sunnuntaina siis loppui muutaman viikon jatkunut ulkoilmaravintolafestari ihan Bordeaux'n keskustassa nimeltään Epicuriales. Pitkälle käytävälle oli levittäytynyt kaupungin eri ravintoloita ja baareja telttarivistöön. Olen jo ehtinyt käydä täällä muutaman kerran, mutta usein tosi myöhään, töiden jälkeen, jolloin ei ole ollut kauheasti aikaa ehtiä nauttia tunnelmasta.

 

Kämppikseni kaveri oli töissä Café Populaire-ravintolan teltassa koko tapahtuman ajan paitsi viimeisenä päivänä, joten liityimme heidän seuraansa, tällä kertaa melkein ajoissa.

 Minulla alkoi olla jo siinä vaiheessa nälkä ja niinpä vedin loppuun kaverini lohitartarin. Oli niin hyvää, että olisin ostanut ihan oman jos keittiö ei olisi mennyt jo kiinni.

 Loppuillasta ihmiset riehaantuivat niin, että osa tanssi baaritiskillä. Ehdin itsekin kiivetä sinne noin minuutiksi ennen kuin paikka meni kiinni ja sitten olinkin jo takaisin maan pinnalla. Telttojen täytyy sulkea "ovensa" kuten kuulutuksessa sanotaan klo 1, ja samaan aikaan loppuu myös musiikki. Sen jälkeen turvamiehet tulevat hätyyttelemään ihmisiä, jotka edelleen istuvat rauhassa lopettelemassa lasillisiaan.

 Tällä kertaa käytiin pienellä rundilla niin että ehdin ottaa kuviakin. Samalla kujalla törmää myös usein tuttuihin ja niin tälläkin kertaa.

 Azuli on keskustassa sijaitseva baari, joiden teltassa olenkin jo ehtinyt käydä. Festivaalien ajan he tekivät myös ruokaa, muunmuassa susheja jotka kuuleman mukaan olivat oikein maukkaita.

 Telttojen joukosta löytyi ruokaa ja juomaa ihan joka makuun, hinnat tosin olivat vähän korkeampia kuin itse ravintolassa. Useat olivat myös tehneet spesiaalin ruokalistan tai menuun vain Epicurialia varten.

 Sunnuntaina liikenteessä oli vähän vähemmän porukkaa, ilmeisesti koska seuraavana päivänä oli taas työpäivä. Minulle melkein joka päivä on töitä, mutta onneksi ei sentään tarvi herätä kovin aikaisin. Erityisesti loppuviikosta käytävät ovat olleet niin täynnä, että välillä on melkein mahdotonta liikkua eteenpäin.

Pääsin itsekin poseeraamaan kyltin viereen. En tosin tiedä, mikä ihme tukkaani vaivaa...Ilta oli oikein onnistunut, hauska ja lämmin. Itseasiassa niin lämmin, että kotona päälle pistämäni villatakki unohtui sitten kaikessa lähtötohinassa tuolin sarjalle enkä sitä enää onnistunut löytämään myöhemmin. Vähän harmittaa, mutta minkäs sille voi. Mikä tekosyy lähteä shoppailemaan.

Kesällä ei olla sisällä

 Mietin, että olisi taas kiva ikuistaa vähän päivän asuja. Niistä on hyvä esimerkiksi katsella seuraavana vuonna millaista säätä olikaan kulloinkin. Ongelmaksi on muodostunut nykyisessä kodissa ensiksikin hovikuvaajan puuttuminen ja toiseksi se, että meidän kämppä on roinaa täynnä. Siis sitä on niin iiiihan joka paikassa, että tyhjää seinän nurkkaa, johon tulisi valoakin on aika hankala löytää.

Tässä kuitenkin muutamia otoksia toissapäivältä:

Kämppiksen kirpparikasasta varastettu harsopaita, shortsit, sandaalit ja rusketusraidat. Hyvä kesäpäivän asu.

Koko loppuviikon olen ollut menossa niin etten ole ehtinyt edes pitää päivittäistä siestahetkeäni. Eilen kävin tauolla pitämässä shoppailuseuraa kaverille, sen jälkeen töihin ja töistä suoraan ulkoilmaan ravintolakäytävälle juhlimaan yksiä läksiäisiä.

Kavereiden valitsemassa teltassa vallitsi hieman psykedeelinen tunnelma.

 Menussa oli shamppanjaa ja valkoviiniä yön lämmössä...

 Tarjoiltuna oikein tyylillä...

 

Ja pullon pohjat kulautettiin yhtä tyylillä kurkusta alas, kun turvamiehet alkoivat tyhjentää aluetta sen mennessä kiinni. Väsyneenä, mutta hyvillä mielin kävelin sitten kotiin...ja tein vielä ruokaa!

Loppuhuipennukseksi taas yksi taidon näyte poseeraustaidoistani...Miksi joku aina ottaa kuvan juuri sillä hetkellä kun minun naama on ihan oudossa rypyssä?