lauantai 28. tammikuuta 2012

Onnellisuus

Onnellisuus on kai jotain sellaista johon kaikki yrittää pyrkiä. Usein tulee ajatelleeksi, että jos mulla olisi se ja se tai saisin sen ja sen niin voisin olla onnellinen. Eihän se kuitenkaan oikeasti ihan näin mene. Itse olen aika peruspositiivinen, tai no, ainakin yritän olla. Omaa elämää, niitä huonoja ja hyviäkin puolia tulee kyllä jaariteltua pitkät pätkät esimerkiksi työpaikan keittiön pojille. Heille on helppo lörpötellä, koska tyttöjen kanssa tulee aivan liiaksi analysoitua jotain pieniäkin juttuja ja totuuden nimissä on sanottava, että tiedän että he kuuntelevat juttujani vain toisella korvalla. Ja loppuun tulee aina joku vitsi. Jo se saa hekottelemaan ja maailma näyttää taas paremmalta. Esimerkki:
"- Kuunteletteko te mua?
- No, joo totta kai." Ja kun käänsin selkäni...
" - Mitä se sanoikaan?"

Mielestäni jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan ja juuri sen takia se niin hankalaa onkin. Onnellisuuden pitäisi olla tässä ja nyt. Luin vähän aikaa sitten hyvän artikkelin siitä mitä ihmiset katuvat eniten kuolinvuoteellaan. Josta siis tällaiset syvälliset pohdinnat...



1. I wish I’d had the courage to live a life true to myself, not the life others expected of me.

Yritän joka päivä tehdä asioita, joita oikeasti haluan, vaikka ne ei aina menisikään niin yhteen muiden odotusten kanssa. Ehkä tämän takia olen aina esimerkiksi viihtynyt tosi hyvin työpaikoissani, vaikka ne eivät aina vastaa ihan alaani tai joidenkin mielestä sovi koulutukseeni.

Ystävien kanssa naurua

2. I wish I didn’t work so hard.
Olen kyllä aika kova työmyyrä. Minusta on välillä vaikeaa "vain olla" eikä tehdä mitään. Töitä on ilmeisesti kiva tehdä ja mikäs siinä. Paitsi jos se työnteko vie liikaa aikaa toisilta tärkeiltä asioilta elämässä kuten läheisiltä. Silloin kantsisi ehkä tehdä asialle jotain.

3. I wish I’d had the courage to express my feelings.
Suomalaisena on oppinut olemaan aika tönkkö eikä kadulla usein näe ketään huutamassa, itkemässä tai nauramassa kovaan ääneen. Ranskassa olen oppinut vieroittumaan tästä tavasta. Minua kuvaillaan usein epädiplomaattiseksi, sillä ilmeisesti minulla on tapana sanoa asiat suoraan niin kuin ne on ja sitten niistä voi keskustella. Pari vuotta sitten eräs ystäväni suuttui pahasti jostain jota sanoin, en edes itse huomannut mitä, mutta keskustelulla saatiin taas homma hanskaan ja pidetään edelleen yhteyttä.



4. I wish I had stayed in touch with my friends.
Näitä onkin kertynyt, ystäviä nimittäin! Ja vaikka kuinka yritän, usein käy niin että näin moderninakin aikana mailit eivät enää lennä niin usein eikä puhelimella muka ehdi soittaa tai skypeä jaksa laittaa päälle. Silti joka hetki jossain aivojeni sopukassa, tiedostan sen kuinka paljon paremmaksi ystävät tekevät elämäni. Ja kuinka onnelliseksi he minut saavat tuntemaan.

Tee kavereiden kanssa jotain hullua kuten yritä kuljettaa reppuselässä kaksimetristä kaveria

5. I wish that I had let myself be happier.
Tähän yritän pyrkiä joka päivä. Olen joskus lukenut tämän Lucy Liun mietelauseen: "I try to believe like I believed when I was five, when your heart tells you everything you need to know. "


Ja kuten artikkelissa todetaan, että monet eivät tajunneet vielä eläessään, että onnellisuus on valinta.

2 kommenttia:

RagDoll kirjoitti...

Nauroin ihan vääränä tuota kuvaa! Mies näyttää jättimäiseltä siroon sinuun verrattuna. =D

Ella B kirjoitti...

RagDoll, no joo hän onkin jättimäinen, yli kaksimetriä ja sata kg, mutta leikitellen mentiin vaikka mulla näyttääkin olevan aika päättäväinen ilme tuossa kuvassa...