Blogivaihto

Hei vaan kaikille!

Tiedän, että joskus on ärsyttävää/ vaivalloista vaihtaa seuraamansa blogin osoitetta tai sitä ei ehdi hokata pitkiin aikoihin, mutta näistä kaikista huolimatta olen nyt saanut pystyyn uuden blogin näille Kiina-jutuille.

Uusi osoite on: ELLA BELLA HONG KONGISSA (ellabellahongkongissa.blogspot.hk)

Kirjoittelen sinne nyt tästä lähtien ja palaan sitten joskus tänne Ranskan puolelle jos on tarvista. Just nyt tuo uusi blogi on vähän remppavaiheessa, en ole hyvä tietokoneiden kanssa ja siispä senkin blogin ulkonäöstä ei meinaa millään tulla sellainen kuin haluaisin tai siis edes sinne päinkään. Koettakaa kestää alkuhuuhailuni.

Tervetuloa vaan uudet ja vanhat lukijat tsekkaamaan kuulumisiani!

Perillä

Hei kaikille! Olen päässyt hyvin perille, loppumatkalla tuli jopa mietittyä että tässäkö tämä nyt oli, vielä olisin voinut lukea lehteä hetken vaikka takapuoli alkoikin hieman puutua. Mulla oli matkassa ihan hirveästi kamaa, mutta ei se mitään, kukaan ei sanonut missään yhtään mitään vaikka olin unohtanut tulostaa matkalipun, paluulippua ei ollut ja ylimääräistä oli yli viisi kiloa.

Matkakenkinä entiset työkengät, ensimmäiset converseni

 

Matka tapahtui myös ilman kommelluksia vaikka sisko ehkä on muuta pelännyt. Tällä kertaa en myöhästynyt lennolta, telonut nilkkaani, unohtanut puhelinta kotiin, lentokenttäbussi ei hajonnut kesken matkan, en jättänyt avointa kynäpenaalia penkille jarrutuksen aikana, moottori ei syttynyt tuleen enkä jäänyt jumiin minnekään lumimyrskyn takia, kaikkea tällaista pientä mitä minulle on jo ehtinyt sattua. No, olin sentään unohtanut pikkusakset käsimatkatavaraan.

 

Töissä olen ollut heti seuraavan päivän aamusta ja tässä on nyt uusi toimistoni. Viikonloput ovat kuulemma kiireisempiä, mutta ei täällä nyt mikään ihmispaljous ole vieraillut. Kiinalaisia on niin paljon (normaalia) ja tunnen itseni eksoottiseksi linnuksi, paljon enemmän tietty kuin Ranskassa. Saan nukuttua niin mainiosti kuin se vain on mahdollista lentokoneessa enkä ole koskaan kärsinyt jetlagista joten olen päivässä päässyt jo oikein hyvin kiinni rytmiin. Vähän oudolta silti tuntuu kun katselen facebookissa kuinka kaikki vaan jatkaa elämää tavalliseen tahtiin Ranskassa ja minä vaan olen täällä. Onneksi on sentään viiniä ja juustoa ja netti toimii. Kippis sille!

Laatikoita

Havahduin ehkä eilen siihen että nyt tulisi pistää vähän vipinää kinttuihin tai siis toisin sanoen pakkaamiseen. Vielä viime viikolla mietin, että onpas mulla tässä aikaa ihan tylsistyä ennen lähtöä, mutta eipä ole enää! Viikko starttasi oikein vauhdikkaasti asioita hoidellessa ja kavereita tavatessa. Tosi positiivisena luulin, että ehtisin heitellä parit jutut vielä laatikkoon kunnes tajusin että olen jo vartin myöhässä kaveritapaamisesta. Juotiin tuopilliset, sitten kotiin kämppänäyttöön ja sitten suunnattiinkin jo kämppisillalliselle josta vielä viinibaariin. Yhtäkkiä olin huppelissa ja kello yli puolen yön.

 Tavarat eivät siis hypi ihan yksistään sinne laatikoihin. Minulla lojuu hirveästi kamaa kaikkialla, jotka olen järkännyt mielessäni kategoriaan "tämän otan sitten mukaan". Nyt niitä alkaa vaan olla niin kauheasti, että suurimmankin sumupilveni takaa alan ymmärtää ettei ne millään mahdu laukkuun saati 23 kilon rajoitukseen. Miten paljon sitä on ehtinyt kerätä tavaraa melkein kymmenen vuoden aikana eikä ikinä järjestellä niitä?

Tänä aamuna herätyskello soi jo kasin aikaan ja olen jo ehtinyt käydä töissä hakemassa vielä vähän lisää tyhjiä laatikoita, ostoksilla, roikkua netissä, ihailla Bordeaux'n maisemia, syödä ja juoda monta kuppia kahvia. Nyt palaan taas toiveikkaan järkkäilyn pariin sillä muuttoapu saapunee paikalle noin tunnin päästä. Lähtö on huomeniltapäivällä ja minulla on vielä hammaslääkäri aamulla (esimerkiksi). Luulen että tulen nuukahtamaan koneessa aika äkkiä.

Seuraavaksi luultavammin uutisia sitten pallon toiselta puolelta! Voi jestas en meinaa edes itse uskoa... 

Uusia tuulia

Tulipas tosi kekseliäästi nimetty otsikko. Mutta koska tilanne nyt olisi siis tämä niin olkoon. Minulle on siis puhaltamassa uusia tuulia! Toisin sanoen muuttoa edessä ja lähtö jo ensi viikolla. Yritän hirveästi pakata/sulloa/änkeä/pää pyörien miettiä minne, minne ihmeeseen saan kaikki nämä kamat laitettua ja muuttaa Hong Kongiin viikon päästä. Pitäisi melkein muuttaa blogin nimikin.

Taustoitan hieman, kun syksy ja talvi on ollut kirjoittamattomuuden kulta-aikaa. Työpaikassani vaihtui omistaja viime syksynä, jonka takia syksy sujui aina melkein jouluun asti kivasti päivisin rempaten ja iltaisin kylällä riehumassa kavereiden kanssa. Meillä oli myös kuukauden päivät kaksi (miespuolista!) asukkia meidän tyttöjen valtakunnassa joten iltaisin oli aina jotain ohjelmaa.

 

Kämppikseni viesti kylppärissä pojille

Rempassa siis meidän ravintolan konsepti muutti suuntaa aikalailla 180-astetta enkä itse tykännyt tästä vaihdoksesta yhtään. Melkein ehjänä pysyneen, kivan työporukan ansiosta jaksoin kuiteskin duunata vielä muutaman kuukauden kunnes päätin että nyt riittää ja minä nyt lopettaisin työt. Vähän sain vääntää tästä pomon kanssa, joka ei halunnut että lähden kunnes saatiin asiat selväksi. Samaan aikaan hyväksyin vihdoin viimein kaverini houkuttelupyynnön viinialan töihin Hong Kongiin, olen häntä jo autellut (lue ollut mukana maistelutilaisuuksissa) muutamaan otteeseen sitten koulun päättymisen.

Olisin suoraan sanoen halunnut mieluummin jäädä Eurooppaan, mutta kun täällä ei just nyt ole mitään mielenkiintoista meneillään, niin matkaan sitten vaan, kerranhan tässä eletään. Nyt inboxissa menolippu Hong Kongiin, nurkissa hirveästi kamaa muutettavana, loppuviikon illat täynnä ektranhommia jotka lupauduin vielä hoitamaan, sisko enemmän innoissaan kuin minä ja itsellä vähän sydän kurkussa. Sieltä tullaan sitten takaisin joskus, ehkä.

Syön mitä vaan

Selailin vähän vanhoja kuva-arkistoja ja edelliseen kyselypostaukseen liittyen tuli taas mieleen ruoka. Minähän en pahemmin nirsoile, syön kaikkea muuta paitsi lihaa (paitsi tulinen chorizo on kyllä alkanut maistua) ja ravintolassa löydän ruokalistalta aina jotain joka miellyttää, kunhan on vain laadukasta. Tässä olisi yksi ruokamuisto Hong Kongista. Siellä vähän niin kuin arvasi etukäteen, että voisi eteen tulla jotain outoa syömistä.

 Pitkän päivän ja vähän lyhyemmän oluttauon jälkeen suunnattiin markkinoille, jotka loppuvat kuulemma "joskus yöllä". Sieltä löytyi niin syömistä kuin paljon krääsää ostettavaakin. 

 Pysähdyttiin kojulle, jossa myytiin käärmeruokia. Siellä ne odottavat hyllyllä purkissa soppaan laittamista. Ja kello näyttää olevan jo kivasti ylli puolen yön!

 Hetken päästä sain eteeni siis käärmekeittoa tai jotain sen tapaista.

 Ella lisää joukkoon vähän tulista kastiketta ja miettii, että mitähän mä nyt oikeen tulin luvanneeksi.

Ja syö sitten hyvällä ruokahalulla. Niin kuin sanotaan, se maistui ihan kanalle. Toisin sanoen ei oikein miltään ennen tulisen kastikkeen lisäämistä. Söin kaiken ja olin ihan onnellinen. Voisin jopa kuvitella hullaantuvani tähän temppuun uudelleenkin.

Minusta tuli maisteri

Mun koulujutuista on kyselty aina välillä. Olen siis suorittanut kaikki lukion jälkeiset opinnot Ranskassa ja viime keväänä sain käteen kirjaimellisesti maisterin tutkinnon ja opinnot päätökseen. Bordeaux'een saavuin aikoinaan suorittamaan juurikin tätä maisterin tutkintoa, alemman kaupallisen alan perustutkinnon tein Montpellierin yliopistolla.

 

Opiskelin INSEEC Business Schooliin kuuluvassa hienosti nimetyssä Bordeaux International Wine Institute-koulussa. Siellä voi tehdä myös Bachelor-tutkinnon, mutta itse suoritin kaksivuotisen Master/MBA-tutkinnon. Ihan kivaahan meillä oli...

 

Koulu sijaitsee joen rannalla ja parvekkeelta on kivat näkymät kaupunkiin. 

Eka vuosi oli kokonaan ranskaksi ja suurin osa tunneista yleistä kauppatietoutta joten tunnitkin oli järkätty yhdessä monen muun erikoistumisalan kanssa. Oltiin yhdessä ainakin markkinointi-, luksus-, kansainvälisen kaupan opiskelijoiden kanssa. Välillä oli sitten oman erikoistumisalan tunteja, meillä siis kaikkia viinijuttuja.

 

Päätösjuhlassa toiset oli paremmin pukeutuneita kuin toiset ja diplomikin vielä tahrattomana kädessä...

Toinen vuosi oli kokonaan englanniksi ja luokka vaihtui sillai että yli puolet olikin muita ulkomaalaisia, ja minun piti luovuttaa eksoottinen ulkomaanlintuasemani. Tunnit oli kokonaan omistettu viini-ja viinajutuille. Kun tässä lähimailla ollaan käytiin viinitilakierroksilla muutaman kerran ja Cognacin alueella katsastamassa konjakin valmistumista.   

 

Kilisteltiin kiitettävästi diplomin kunniaksi.

Toinen vuosi oli mielestäni helpompi ja paljon kivempi kuin ensimmäinen. Tunnit oli mielenkiintoisia ja englanti itselle helpompi työkieli. Erimaalaisten näkemykset ryhmätöissä (joita oli tosi paljon) toivat uuden ulottuvuuden myös omaan pohdintaan. Meillä oli tosi hyvä kaveriporukka, kolme tyttöä ja kasa poikia, joiden kanssa biletettiin hurjasti (tai siis maisteltiin viinejä!), käytiin retkillä, jaksettiin yhdessä raahautua kouluun (tytöt enemmän kuin pojat) ja järkättiin tuhannet kerrat illallisia sun muita.  

 Vakkaripaikassa pistämässä jalalla koreasti vielä kerran melkein täysinäisen porukan kanssa. Minulla mahtava ilme taas kerran.

 INSEEC on yksityiskoulu, joten se maksaa ihan helvetisti. Melkein-ilmaisen yliopiston jälkeen odotin siltä vähän liikoja sillä ranskalaiset jaksaa järkätä asioita aina yhtä huolettomasti oli kyseessä sitten julkinen tai yksityinen koulu. Parasta mitä koulusta jäi käteen oli siellä syntyneet tuttavuudet, sekä businessmielisesti että ihan oikeat ystävyydetkin. Ekalta vuodelta olen pitänyt yllä tuttavuuksia vähän kaikilta erikoistumisaloilta, jotka on tullut tarpeen esimerkiksi rahoituksesta puhuttaessa omaa yritystä perustaessa. Viinialan tuttavuudet taas ovat auttaneet kaikessa muussa.

Ranskassa työelämä toimii aikalailla suhteilla, ehkä enemmän kuin Suomessa, olen itsekin huomannut. Täällä pitää muistaa poskisuukotella monta kertaa kaikki tärkeät henkilöt ja jauhaa niiden kanssa vaikka säästä tai niiden tenavista, että kauppa tulisi allekirjoitettua. Lounaalla saatetaan ottaa yksi jos toinen lasillinen viiniä ja mitä paremmissa väleissä ollaan, sitä parempaa diiliä voi yrittää myös neuvotella. Tämä suomalaiselle aika outo, small talk-keskustelu on kyllä joskus tosi hermoa raastavaa kun on huonolla päällä ja haluaisi vain palata peiton alle eikä hymyillä nätisti ja heittää huulta. 

Tässä pikakuvaus omakohtaisesta Ranska-opiskelusta ja vähän työelämästäkin. Ehkä kaikkialla ei ole asiat näin, mutta kaikkea tällaista on itselleni sattunut!

Tässä loppuun videomateriaalia diplomien jaosta ja apua, minäkin siellä vilahdan muutaman kerran. Salissa ei millään meinannut malttaa istua paikalla kun piti höpötellä kaikkien kanssa...

Jos et vielä tiennyt

Essie-sisko heitti mulle tämän "kerro mulle susta"-haasteen joskus aika kauan aikaa sitten. Ihan kivoja nämä niin ei tarvi itse keksiä mistä sitä nyt voisi kirjoittaa. Myöhemmin sama tuli myös Kuwaitin Kaunottarelta, joten tässä olisi nyt tuplasti tietoa!

 

1. Mitä kaikkia mahdollisia lempinimiä sulle ollaan annettu?

Ella. Chantal. Ikea. Kaverini viinibaarissa ja ravintolassa meidän lasku on aina merkitty pöydälle Ikea.

 Jos käytte Bordeaux'ssa, kantsii testata Le Rince Doigt'n "buffet- à volonté" 20€ joka ilta paitsi maanantaisin.

2. Mikä on sun onnen numero? 

Just eilen myöhään luin joltain horoskooppisivulta, että täksi vuodeksi olisi 4. Sivu lupasi vuodeksi kaikkea muutakin mukavaa ja mielenkiintoista niin pakko sitä on kai uskoa.

3. Kuinka monta facebook-kaveria sulla on?

Jotain 300 tai ehkä vähän yli.

4.  Jos olisin eläin olisin..?

Ehkä tämä söpö onnellinen eläin!

 

Kuva

5. Lempi kukka?

Tykkään enemmän kasveista, kaktuksista ja sen sellaisista muista ruohoista. 

6. Lempi alkoholijuoma?

No viini kai tähän on pakko laittaa! 

7. Baariin housut vai hame?

Hame. Aina yleensä muutenkin.

 Hong Kong viime kesäkuu. Olipas mulla pitkä tukka!

8. 5 ominaisuutta jotka unelmien mies/nainen tulee omata?

 Saa mut nauramaan, kunnianhimoinen, suukottelee paljon, iloitsee elämästä, osaa tehdä mulle lättyjä ja riisivanukasta.

  

9. Jos saisin olla joku julkkis olisin..?

Jessica Alba: nätti ja unelmakroppa, oma luomuyritys, lyömätön tyyli, söpöt tenavat ja kuuma mies!

Kuva Google

10. Typerin/huonoin lookkisi ikinä?

 Siitä ei ole ainakaan kuvamateriaalia. Eiköhän sitä nuorenampana tullut seurattua yhtä jo toista muotivillitystä. Just pohdittiin kämppiksen kanssa kuinka ennen käytettiin aina leveälahkeisia farkkuja ja muisteltiin kuinka kauhistuneina otettiin vastaan pillifarkut, mutta nyt ei muuta voisikaan käyttää!

11. Paras elämänohje, joka sulle ollaan annettu?

 En muista mitä on annettu, mutta luen näitä itse ihan tarpeeksi esimerkiksi positiivarien kalenterista. Kun on rankka päivä, hoen itselleni tätä: 

  Kuva Google

Sitten olisi nämä Kaunottaren kysymykset, pitikin miettiä hetki jos toinen:

  

1. Mika toivoisit olevasi "isona" eli haaveammattisi?

Haluaisin perustaa viinibaareja, ennen Suomeen, nyt en enää tiedäkään minne.

 Kaverini viinikauppa Gold Coast, Hong Kong.

2. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Nykyään elämän pienet, jokapäiväiset ilot: työkavereiden kanssa vitsailu, Fazerin sininen ja salmiakki, viinilasillinen hyvässä seurassa, ihanan kenkäparin löytäminen, parsakaali, puhtaat lakanat, halailu, uusi Glamour-lehti.
Kerran työpaikan pojat sanoivat, että "olen huumaantunut elämästä, défoncée de la vie" . Itseasiassa tykkään aika lailla tästä sanonnasta.

3. Mita et tekisi mistaan hinnasta?

Hmmm, tsekkaa seuraava kysymys...

4. Oletko yllytyshullu? Jos olet, kerropa esimerkki mita teit viimeksi kavereittesi yllytyksesta?

 Joo no, olen. Kerran päädyin jopa treffeille tällaisen yllytyksen seurauksena! Vähän aikaa sitten kämppikseni värjäsi latvansa sinisellä, sitten violetilla, sitten vaaleanpunaisella, itse olisin halunnut laittaa vaaleanpunaiset latvat, mutta väriä ei ollut tarpeeksi.

1. Kärry, joka täytyy viedä takaisin parkkihalliin lainasta & Ella.  2. Kärry, joka on lähtenyt luisuun alamäkeen Ella kyytissä ja kaatunut osuessaan vesirailoon. Onneksi sentään leipä pelastui.

5. Mika on ollut onnellisin hetki elamassasi (ja please, jotain muuta kuin lasten saanti tms.)?

Helmikuu, kerrankin lunta Bordeaux'ssa, sunnuntai-ilta, kaupunki tyhjänä ja hiljaisena, matka rakkaan luo, lasillinen punaviiniä ja juustoa, vähän remppaa ja paljon halailua.

6. Mika on intohimosi?

Nauraminen ja tabasco.

7. Onko jotain mitä haluaisit muuttaa elämässäsi? Jos on, kertoisitko mikä se olisi...?

En oikeastaan muuta kuin saada perheen lähelleni ja kaikki kaverit samaan paikkaan. Ja löytää sen ylhäällä kuvatun unelmien miehen. Ja ostaa mieluummin kunnon sängyn kuin tuhlata ne rahat heti ihaniin kenkiin. Päästä liiasta rojusta eroon ja lähteä matkalle ainakin Havannaan, Ushuaiaan ja Skotlantiin.

 Ushuaia

 

8. Unelmoitko mistaan? Uskaltaisitko jakaa sen myos meidan lukijoiden kanssa?

Joka päivä tulee unelmoitua jostain: että herätyskellon soiton jälkeen saisi loikoilla vielä ainakin puoli tuntia, löytäisi kaupasta ruisleipää, olisi kahvijäätelöa just nyt käden ulottuvilla, että se joku tärkeä vastaisi, että olisin Suomen täydellisessä kesässä mansikoita syömässä. Suurempia unelmia on kaikki ylhäällä mainitut, matkustelu ja oman yrityksen kasaansaaminen, oma perhe.

 Kuva Google

 

9. Onko sinulla jotain erikoistaitoja? Erikoistaidoiksi lasken ihan mm. neulomisen yms. 

Tykkään syödä ihan melkein mitä vaan, myös kaikkea sellaista mistä muut ei usein tykkää kuten pinaatti, kaali ja punajuuri.  

10. Miten viettaisit itseksesi Omaa-Aikaa-Itselleni iltana?

Olen just tässä harrastellut hieman tätä eli teetä, lehtien lukua, kämpän ja papereiden järjestelyä, kakun leipomista, jäätelöä, pölyjen pyyhkimistä, blogien ja muun tärkeän lukemista netistä kuten:

Otters hold hands while sleeping so they don't float apart.

11. Miten toivoisit itseasi hemmoteltavan?

Hierontaa ja hyvää kahvia.