Aamulla heräsin hemmetin aikaisin ja pohdin kuinka tulen saamaan kaikki kamani raahattua paikan päälle yksin. Monta pussia lopulta tuli tavaraa kasaan ja valitettavasti ihan kaikki tuli takaisinkin, ainoastaan vähän tyhjempänä.
Klo 7 kun raahasin viimeisiä kamoja, oli paikalla jo kova kuhina.
Sitten alkoi ropista. Toivoin ihan hartaasti, että olisi vaan ihan pientä tihkua ja ihan pieni kuuro vain, mutta siinä samassa taivas jyrähteli ja pisarat alkoi iskeytyä vielä kovempaa.
Oma pöytäni ei juurikaan näyttänyt vakuuttavalta siinä vaiheessa kun hätäisesti yritin suojella vaatteita sun muita.
Toiset vaan jatkoi kauppaa ja suojasivat tavaransa pressuilla ja jäivät urheasti odottelemaan sateen loppumista.
Siinä puoli tuntia sateessa seistessä läpimärkänä minun oli pakko soittaa Monsieur apuun tavaroiden roudauksessa ja palata kotiin. Itsellänikään ei ollut sateenvarjoa mukana, olin märkä ihan viimeistä t-paitaa myöten ja tietysti kaikki kauppakamatkin siinä vaiheessa enemmän tai vähemmän kosteita. Nyt harmittaa älyttömästi, kun piti lähteä juuri kun kaupankäynti alkoi luistaa mahtavasti ja vielä enemmän se, että parin tunnin päästä aurinko porotti kauniisti ja ikkunasta katselin kateellisena ihmispaljoudessa vellovaa aukiota (no ehkä vähän liioittelen, mutta näkyi siellä silti porukkaa olevan!).
Ensi viikolla olisi uudemman kerran, mutta en ole just sinä viikonloppuna kotona ja lisäksi meille tulee vieraitakin. En tiedä mitä nyt tekisin noille asunnon peittäville märille rievuille, josko pitäisi ensi sunnuntaina uudestaan? Silloin ei olisi kyllä Monsieurin apua tarjolla (eikä se enää lainaisi minulle pöytäänsä...) eikä ehkä ketään pitämässä minulla vessataukoja ja muuta. Pitää vielä harkita. Ja tarkistaa sää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti