Itseasiassa saareen pääsy ei ole mitenkään vaikeaa vaan sinne johtaa vankka silta. Vieressä sijaitsee toinen saari jonne pääsee vain laivalla. Kerran ensimmäinen saari oli suljettu festivaalin takia, joten kahlattiin veden poikki toiselle saarelle. Välillä vesi nousi rinnan korkeudelle ja reput piti nostaa pään päälle. Mutta lopulta päästiin kivalle rannan poukamalle ja näin vedessä jopa mustekalan. Olin aivan innoissani.
Saaren keskiosa on metsäistä ja...
...ja rannikot täynnä pieniä rantapoukamia, jonne voi laskostaa pyyhkeensä jos sattuu löytämään vapaan paikan.
Meille kävi pian ilmi, että saaren rannikko oli täynnä meduusoita. Virrat huuhtoi kaikki nämä limanuljakkeet rantaa kohden ja yhtäkkiä vyötärönkorkuisessa vedessä huomasin kuinka niitä lillui ympärilläni. Onneksi äkkäsin ne ennen kuin lähdin uimaan ja vierellä sijaitsi vielä kivikkoa jota pitkin pääsin turvallisesti rantaan. Vaihdettiin sitten eräälle toiselle hiekkarannalle jossa vesi oli kivan raikasta ja hiekasta muovautui mukava alusta kirjan lukemiselle.
Vaikka aurinko vielä lämmitti, ilma on jo kovasti viilennyt. Tässä rantaeleganssiani, pyyhe repun ja koko komeuden päällä.
Illalla käytiin syömässä lenpiravintolani terassilla. Pian on kesä ohi joten piti vielä käydä kokemassa ulkoterassin tunnelma ja hyvä ruoka.
Itseasiassa ruokalistaa oli vähän ruukattu parempaan suuntaan ja ihanaksi yllätyksekseni tarjolla oli supions frits eli pikkumustekaloja friteerattuna persiljassa ja valkosipulissa. Seuraavana aamuna heräsin pieneen valkosipulin makuun suussa...
Päälle halusin laittaa ehdottomasti kesän alussa ostetut korkkarit. Muu iltalook syntyi 1O minuutista rannalta tultua. Tukka ponnarille, ripsaria ja kengät jalkaan! Kuvatessa Monsieur neuvoi, että "yritä olla sillai että sulla olisi vähemmän kylmä"...
Sunnuntai alkoi leppoisissa merkeissä kirjan ja aamupalan parissa...
...ja jatkui monella pulahduksella viilentävään meriveteen.
Illalla ostin vielä pitsanpaloja ja naureskeltiin kuinka yksi pala näyttää rekan vitriinissä niin pieneltä, mutta kotona ihan jättimäiseltä! Kuten päätäni isommalta.
...ja jatkui monella pulahduksella viilentävään meriveteen.
Illalla ostin vielä pitsanpaloja ja naureskeltiin kuinka yksi pala näyttää rekan vitriinissä niin pieneltä, mutta kotona ihan jättimäiseltä! Kuten päätäni isommalta.Ja niin oli taas yksi viikonloppu takana ja työviikko edessä. Niitäkään ei ole enää paljoa jäljellä, sen jälkeen vasta uudet kuviot alkaakin!
3 kommenttia:
hei! olinpa onnekas kun loysin blogisi - tykkaan kovasti. vaate- ja ruokamakumme kohtaavat ainakin. Kun saisinkin nyt istuskella noissa maisemissa NYT ja nautiskella minimustekaloja..
Vaikka ei Tanskassakaan mitaan vikaa ole :-)
Ihanan kuuloinen saari, vaikka meduusat ei ole kivoja - eikai ne euroopassa ole sellaisia polttavia? suomessa muistan pienenä että me aina pyydystettiin meduusoita paljain käsin ämpäri kaupalla ja leikittiin serkkutyttöjen kanssa että ne on lättyjä ;D
Uimaan ja rannalle oisi vielä ihana päästä, ennenkuin syksy kokonaan vie mukanaan -- mutta enpä taida ehtiä. Toivottavasti talvella päästään vielä rantalomalle, perinteisesti :)
Terkkuja!!
Anonyymi, kiva kun löysit tänne! Mustekalat on kyllä herkkua ja eipä tuosta auringostakaan haittaa ole:)
MaaMaa, kyllä ne täälläpäin ainakin polttaa. Vähän aikaa sitten joku "vähemmän vaarallinen" meduusa heitti huitulansa sillai että poltti Monsieur'n säärtä. Se oli punainen ja kutisi pari viikkoa.
Suomessa ollessa luulin meduusoiden olevan jotain eksoottisia, kaukaisia meren asukkeja enkä tiedä olenko niitä koskaan ennen edes tavannut livenä. Ehkä niitä on montaa eri laijia niin etä osa kelpaa lätyksikin:)
Lähetä kommentti