Takaisin

Nyt on loma vaan vääjäämättömästi ohi ja ollaan takaisin kotona ja työn ääressä. En ole odottanut tätä hetkeä yhtään. Tuntuu myös todella masentavalta olla takaisin Marseillessa, huomaan aina ulkomailta tullessa kuinka en tykkää tästä kaupungista ja sen huonot puolet iskee heti vastaan lentokentällä. Ensimmäiseksi huomasin ajattelevani, että onneksi jäljellä on enää kolme viikkoa. Toisaalta tämä on samalla lähtölaskenta siihen kun edessä on maantieteellinen ero Monsieur'stä...

Lomalaisen onnellinen hymy.

Toinen masentava, mutta samalla jännittävä asia on syksyn tulo. Kreetalle lähtiessä kesä oli vielä täällä. Helle, aurinko, lomat ja rennot ihmiset. Nyt yhtäkkiä viikossa, uudet syksyiset tuulet ovat alkaneet puhaltaa. Ihmiset pukeutuvat aivan erilailla, ilmassa on syksyistä koleutta, vaikka ilmat ovat vielä lämpimät. Koulut ja tarhat ovat alkaneet, parkkipaikoista on taas kova kilpailu, teillä on enemmän autoja ja ihmisten helteinen ja rentoutunut höperötila on vaihtunut rutiineihin ja arkiseen ja vakavaan aherrukseen.
Onhan tämä myös jännittävää, sillä syksy on useimmiten uusien alkujen aikaa. Koulu alkaa taas pian, luokka on paljolti vaihtunut kokoonpanossaan ja alan melkein jo nyt jännittää uusien ihmisten tapaamista, tulenko löytämään kavereita ja miten kaikesta selviää. Kyseessä on silti tuttu kaupunki, tuttu koulu ja jopa tuttu asunto. Täytyy vaan pakata Twingo täyteen ja jatkaa reippaasti kohti uusia seikkailuja...

Tämän päivän asu. Saavuttiin vasta keskiyöllä eilen ja laitoin ensimmäiset löytämäni vaatteet tänä aamuna. Työtahti on vähän helpottanut, kun olen luopunut toisesta työpaikasta, mutta silti ei tosiaankaan ehtinyt ikävystyä. Asiakkaat ovat la rentréen, eli koulujen alkamisen, myötä palanneet ja kolmen päivän päästä loppuu Ramadan. Kuvittelen jo mielessä kuinka moni on tämän paaston aikana huijannut. Nyt suunnittelemaan huomisen asua, vielä vähän aikaa voi laittaa hametta päälle!