Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivää tuli juhlistettua sillä riemulla ja juhlakkuudella jota yksi suomalainen ulkomailla vaan voi. Tuli mietittyä taas kerran kuinka ihanaa on olla suomalainen ja kuinka siitä voi olla ylpeä ulkomailla. Vaikka olen ollut jo aika pitkään ulkomailla, kertaakaan ei ole kotimaa päässyt unohtumaan ja kuten varmaan kaikilla ulkosuomalaisilla, tärkeys meidän kotimaasta ja sen ihanuus nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin silloin kun sinne pääsee niin harvoin. Kun on asunut muualla osaa myös arvostaa suomalaista sisua ja sitkeyttä, elämistä arktisissa olosuhteissa (kuten niin usein kuulen), rehellisyyttä ja maanläheisyyttä.
  

Jaksan aina selittää, että olen suomalainen eikä se ole sama asia kuin Ruotsi, eikä varsinkaan olla venäläisiä. Useat eivät tiedä mitään Suomesta, osa vähän ja suurin osa osaa sen sijoittaa kartalla. Tänä vuonna olen tavannut hassusti jo yhden ranskalaisen ja yhden kiinalaisen, jotka ovat tehneet kesäisen roadtripin Suomeen, yhden espanjalaisen ja yhden thaimaalaisen, jotka ovat olleet työnsä kautta tekemisissä Suomen kanssa. Heidän kokemuksensa vastaavat aika lailla sitä stereotypistä kuvaa suomalaisista, niin hyvistä kuin huonoista puolista.

Illalla katsoin tietysti netistä Linnan juhlat, joiden tärkeyttä kukaan muu ei tajua. Kämppikseni selitti ettei ymmärrä yhtään mitään ja koko lähetys näyttää erittäin tylsältä. Niinpä, vaan minä katsoin innoissani ja jopa Areenan suoralähetys toimi tällä kertaa. Viime vuonna sain vaan selailla netistä kuvia kun suora nettilähetys ei toiminut. Lähdettiin vielä Linnan Juhlien jälkeen juhlimaan pubiin ja osallistumaan tietovisaan, joka melkein voitettiin ja jossa oli jopa yksi kysymys Suomesta: ei kuitenkaan itsenäisyydestä vaan mikä on Suomen lipun ristin väri...

Kaverini lähetti minulle pienen viestin ja onnitteli Suomea sitkeydestä! 

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!