Joulun alusaika on kulunut aivan siivillä. Itsenäisyyspäivästä tuntuu olevan ikuisuus, mutta samalla ihan hetki vain, kun sen jälkeen on ollut koko ajan jotain tekemistä. Olen nyt ollut melkein viikon jo Suomessa ja viimeinen viikko Ranskassakin meni melkein kokonaan jossain muualla kuin kotona. Hyvä kun ehdin heittää kaikista lämpimimmät vaatteet matkalaukkuun viinipullojen suojaksi ja lähteä kentälle.
Paluumatkani Suomeen osui tietenkin Euroopan lumikaaoksen aikaan, vaikka lähdin matkaan perjantaina viideltä aamulla vielä viattoman tietämättömänä siitä minkalainen matka olisi edessä. Vaihdoin lentoa Amsterdamissa, jossa jouduin ensin odottelemaan "myöhästynyttä" Helsingin lentoa, sen jälkeen sitä odoteltiin pari tuntia koneen sisällä (itse nukuin koko ajan, joten olin edelleen ihan tietämätön pienen lumisateen aiheuttamasta kaaoksesta). Kunnes tuli käsky poistua ja ilmoitus, että lento oli peruttu. Totuus iski aika lailla tajuntaan, etten sitten pääsekään iltapäiväksi Helsinkiin ja siinä vaiheessa, kun tajusin että olin poistuneiden jonon ihan loppupäässä ja en siis mitä luultavammin mahtuisi seuraavallekaan lennolla, aloin vollottaa vallattomasti uuden lipun kirjoittaneen lentoemännän edessä niin, etten sanaa suustani saanut.
Kaaoksen aiheuttanut luminen kenttä...
Lopulta tokenin tilanteesta ja ruokapaikassa tapasin muutamia muita samalla lennolla olleita. Söimme yhdessä ja saimme kuulla että kenttä olisi kiinni ensin klo 16 asti, sitten klo 20 asti. Ryhmämme kanssa varroimme sydän kurkussa illan viimeistä lentoa yhdeksältä, kunnes kapteenilta tuli päätös, että tänään ei enää Suomeen lennetä.
Pääsyin viettämään iltaa kahden ulkomaalaisen pojan kanssa, joiden tarkoitus oli viettää viikonloppu Suomessa kaverinsa luona.
Iltaa vietettiin niin leppoisasti kuin mahdollista, juoma toisessa ja kännykkä toisessa kädessä, jolla yritettiin turhaan soittaa KLM:n palvelunumeroon buukataksemme lennot seuraavan aamun lennolle. Siirtymälento-tiskille oli valehtelematta ainakin kilometrin jonon. Eräs tyttö sanoi jonottaneensa 10 tuntia saadakseen lipun, toinen oli luovuttanut kuuden tunnin odottelun jälkeen.
Kiertelimme öistä Schipholia ja bongasimme muunmuassa ihmisiä nukkumassa joulukuusen äärellä...
Keskiyöllä yöpaikkaa etsiessä, päätimme vielä käydä katsomassa tyyny-ja peittojakelupisteen, jossa oli alkuillasta priorisoitu vanhuksia ja lapsia, ja tosiaan meitä onnisti. Saimme tyynyt, peiton ja pussin, jossa oli hammasharja ja tahnaa, saippuaa ja minä ainoana sain myös
partahöylän.
Meidät ohjattiin käytävään, jossa telttasänkyjä oli levitelty yhden terminaalin pituudelta ja aivan loppupäästä mekin löysimme vuoteet, johon oli hyvä kellahtaa muutamaksi tunniksi kunne kello herätti viideltä taas yhden lennon jonoon.
Onneksi kyseessä oli aamu ja ihmiset vähän unenpöpperöisiä, sillä siinä vaiheessa kun virkailija tiskin takaa ilmoitti, että ihmisiä otetaan koneeseen jonojärjestyksessä, alkoi tunteet hieman kuumentua. Turvavirkailijakin tuli heittämään kiekan ja hyväkäytöksiset suomalaiset jonottivat melkein kiltisti. Sydän tuhatta hakaten sain liput meille kaikille aamun koneeseen, joka lähti matkaan vielä parin tunnin myöhästymisen jälkeen. Pahinta oli katsoa kaikkia niitä, jotka jäivät kentälle taas odottamaan seuraavaa lentoa...
Seikkailu ei ihan loppunut tähän, sillä matkatavarat tietysti jäivät kyytistä. Kolme päivää soiteltuani minulla meni hermot laukuista huolehtineeseen Servisairiin, heidän puhelimeen ei ikinä vastattu vaikka sinne soitti koko päivän viiden minuutin välein. Maanantaina sain puhelun, jossa eräs tyttö ilmoitti, että hän oli vahingossa ottanut laukkuni ja oli kuskaamassa sitä takaisin Helsinkiin. Keskiviikkona en ollut edelleenkään saanut minkäänlaista tietoa itse yritykseltä laukkuni tilasta. Niinpä minun piti hoitaa kaikki itse ja ihanien sukulaisten avulla laukkuni päätyi eileen serkkuni seuraksi junaan ja lopulta iltapäivällä haltuuni.
Nyt on ihanaa, kun on omia vaatteita, tietokone ja joululahjat turvassa. Olen vihdoin voinut rentoutua ja unohtaa lentokentistä ja laukuista uniennäkemisen...
8 kommenttia:
apua. aivan kamala matka tuntuu olleen. Oon toisaalta ihan ilonen etta en paassy taalta lahtemaan Suomeen pain, koska oisin ollu yksin, ja meen tommosissa tilanteissa yleensa ihan paniikkiin.
Onneks paasitte perille ja voit nauttia joulusta suomessa! :)
Siis kauheeta!! Onneksi oot päässyt jo huokasemaan ja tavaratkin löysi perille, kääks! Tunnelmallista ja ihanaa joulua sinulle ja perheelle! :)
Sissus mikä seikkailu sullakin. Mutta, kuten sanotaan, loppu hyvin, kaikkia hyvin... ja hyvää joulunaikaa!
Sanni, olin mäkin paniikissa ensi alussa, mutta onneksi sieltä löytyi sitten seuraa koko päivälle ja yölle eikä tarvinnut yksin pohtia että mitä tapahtumaan tulee. Kun illan lento peruttiin myös, sanoin pojille että nyt rupean taas itkemään ja he ystävällisesti alkoivat kertoa vitsejä ym ja sanoivat, että nyt me piristetään sua.
Cherry, nyt matkaa voi jo muistella huumorilla, ihanaa kun olen päässyt kaikenlaisissa oikeissa olosuhteissa viettämään nyt joulua. Samoin toivottavasti teilläkin tulee olemaan tunnelmallinen ja hauska jouluviikonloppu!
Stazzy, pitihän munkin osallistua tähän lumiseikkailuun:). Myös moni kavereistani on jäänyt jumiin Pariisiin, mutta kämppikseni pääsi ilman ongelmia kotiinsa Saksaan. Omalla lennollanikaan en ollut pahimmasta päästä, meidän "ryhmässä" oli yksi suomalainen nainen joka oli matkustanut Washingtonista häihin Suomeen ja missasi häähumun parilla tunnilla kun se aamuinen kone lähti myöhässä...Siellä oli myös eräs äiti kahden lapsen kanssa tulossa Australiasta ja hekin olivat matkustaneet lopulta monta päivää. Mutta nyt voikin aloittaa joulun vieton!
voi elämä miten rankka matka sulla on ollut!
mä vaihdoin mun lennon lauantaihin (18.12) tiistain (21.12) sijaan. ja hyvällä sattumalla pääsin kotiin ainoastaan tunnin myöhässä..
hyvä että pääsit koettelemusten jälkeen joulun viettoon suomeen. :)
halit!
voi jeesus mikä matka suomeen! Onneksi pääsit 'vain' yhden yön viivästyksellä, kun niitä Amsterdamin juttuja luki ja kuuli ... meilläkin jäi laukku Amsterdamiin koko suomireissun ajaksi, mutta se ei haitannut koska oltiin onnellisia että itse päästiin viivästyksettä Suomeen asti...
Linda, katselin lentoja pitkään ja hartaasti ennen kuin ostin ja päätin sitten mennä mieluummin Amsterdamin kuin Pariisin kautta, ettei sinne vaan jää laukku, mutta taisikin käydä toisinpäin.
MaaMaa, Olin minäkin tosi onnellinen aluksi kun pääsin vain kotiin ja sattumalta oli piilarinesteet sun muut käsimatkatavarassa, mutta muutaman päivän ja vaateriidan jälkeen aloin haikailla omaakin laukkuani. Vielä kun sain tietää, että siellä se Helsingissä rauhassa kököttää jo monta päivää, päätin itse toimia ja saada sen matkaan pohjoista kohden sukulaisten avustamana. Tuli joululahjatkin sitten ajoissa.
Lähetä kommentti