Silloin kun ei mennä rannalle

 ...vie tie kirpparille. Eilen päätettiin yrittää päästä eroon osasta meidän pieniä huoneita valloittavasta vaatemassasta. Sää oli oikein mukava, vähän liikaakin, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Urheasti herättiin aamulla klo 6 parin tunnin yöunien ja yksien synttäribileiden jälkeen roudaamaan kamat autoon ja auton nokka kohti kirpparialuetta.
 

Meiän pöytätila täyttyi nopeasti kaikensortin vaatteista. Kuinka sitä kasaantuukin niin paljon turhaa vaatetta kaapin perukoille, joita ei enää käytä?

Oltiin valittu aika hiljainen kirpparitapahtuma, suurinosa alueella pyörivistä ihmisistä ei ihan vastannut meidän kohderyhmää eikä populaa ollut edes liikenteessä ihan mahdottomasti. Tähän syynä saattoi olla joko hyvä (ranta)sää tai täksi päiväksi osunut Ranskan äitienpäivä. 

Niinpä välillä potentiaalisia asiakkaita odotellessa ehti torkkua varjossa silloin kuin tee-ja kahvitermarit eivät enää meinanneet pitää hereillä.

Jaoin pöytätilani kaverin kanssa, jonka etuna oli se että hänen kasastaan sain muutaman kivan kappaleen täydentämään (jo täyttä) vaatekaappiani. Pöydän alta pilkistää myös kuuman päivän mieluisin paussi: kylmä McFlurry ja kokis. Kyllä maistui mieluisen viileältä hien kostuttaessa jo hiusrajaa.

 Päätettiin käyttää päivä myös hyödyksi sillai että otettaisiin ainakin aurinkoa vaikka ei saataisikaan kaikkea kamaa myydyksi. Niinpä asuna toimi kesän lempimekko, siskolta peritty, josta ei jää olkaimien rajoja. Välillä oli kyllä pakko istua varjossakin ettei ihan sulanut olemattomiin, niin kuuma oli.

Tulos: muutama hassu euro, paljon hikeä, lihaskunnon kohotusta kamoja rappusissa raahaten, tinkimisen harjoittelua ja muutama vatsalihaksia harjoittava naurukohtaus. Suihku ei ole usein tuntunut yhtä ihanalta kuin eilen illalla!