Se tuli

Eilinen meni sitten yleisessä jännitystilassa ja tämän koripallotiimin lisäksi aamulla tuli vielä toinen iso pöytävaraus ja kohta huomattiinkin, että ravintola on ihan täynnä! Kaikki juoksivat joka paikkaan ja me tytöt koikkelehdittiin koroilla kunnes sisään alkoi tulvia isoja mustia miehiä. Oli siinä vissiin jotain muitakin tunnettuja pelaajia kuten Steve Nash ja Ronny Turiaf, joista en tietenkään ole ikinä kuullutkaan. Googletettiin Steve Nash edellisiltana, että tiedettäisiin miltä tämä kuuluisuus näyttäisi.

Yllätys oli, että itseasiassa Tony Parker ei olekaan niin iso vaan melkein minun kokoinen kun minulla on korot jalassa. Toinen ylläri oli se kuinka myrtyneen näköisenä hän jutteli muiden paitsi seurueensa kanssa, hyvä kun edes pientä hymynpoikaista irtosi kuvaa varten. Niinpä me valittiinkin joukkueesta aivat toiset suosikit.


 Lopusta ravintola alkoi tyhjentyä ja Tony odotteli jälkkäriään lopettelevia kavereitaan, kun pyysin häntä kuvaan meidän tyttöjen kanssa. Kaikki muut oli vaan, että eihän sitä kehtaa...hih niinpä minä menin, niin kuin häntä nyt näkisi kovin usein jokapäiväisessä elämässä! Boris Diaw on ravintolan tuttu ja tosi mukava tyyppi, joten otettiin hänetkin kuvaan. Kivaa vaihtelua tavalliseen työpäivään.

Kun lopulta saatiin ravintola siivottua, päätettiin lähteä katsomaan heidän hyväntekeväisyysmatsia ja olikin oikein hyvä idea! Meillä oli tosi hauskaa ja illalla kun vihdoin pääsin kotiin, tie kävi kyllä pastalautasen kautta sänkyyn. Matsista kuvia myöhemmin, nyt pitää alkaa lähteä töihin.