Lepo

Viikko on mennyt ohitse aivan uskomattoman äkkiä! Taas kerran on käynyt niin että olen ehtinyt käydä kotona vain kääntymässä  ja päiväunilla, jos sitäkään. Perjantaina saapui eräs koulukaverini Bordeauxiin ja hänen kanssaan on tullut vietettyä aikaa. Ensi viikolla on edessä myös kouluvuoden ja opiskelijaelämän viimeinen etappi, nimittäin gradun esittäminen koululla. Turha varmaan tunnustaa, että en todellakaan ole panostanut esitelmän tekemiseen vielä ollenkaan...Tämä tilaisuus kerää siis useita muualle lähteneitä kavereitani yhteen joten ensi viikosta on tulossa ihan yhtä kiireinen kuin tästä edellisestäkin.

Tänään on kuitenkin ollut lepopäivä ja sitä noudattaen olen ollut ihan rauhassa kotona ja hommaillut kaikkea enemmän tai vähemmän turhaa kuten...

Syönyt kotoa saapunutta Fazerin sinistä ja kämppiksen äidin tuomia viikunoita...

 

Yrittänyttä pidätellä vielä vähän kesää ja siitä muistuttavaa rusketusta...

 

Pessyt villavaatteita, jotka ovat odottaneet kesäpakkaamista, no, koko kesän. Ehkä näin syyskuun määrittelemän syksyn alkamisen kynnyksellä olisi ihan aika ne saada vihdoin pestyä ja järjestettyä.

Elän edelleen ihan kesäajassa enkä meinaa millään uskoa että kesä olisi nyt tässä ja ohi. Epätavallisesti kesä on ollut erittäin surkea ja sateinen tällä seudulla joten tuntuu, että sitä kuumuusaaltoa on odotte koko kesä eikä sitä ole edes koskaan oikein tullut. Syksyn tulo lisää paniikkiani siitä, että nyt pitäisi yrittää saada elämä vähän järjestykseen ja alkaa toteuttaa uusia projekteja ensi vuodelle. Miten ihmeessä kaikki tämä pelottaa niin paljon, että mieluummin menisi takaisin sänkyyn ja painaisi pään tyynyn alle?

 

Rakkaan kämppiksen jättämä viesti meidän oveen. Huomenna aloitan kaiken järkevän suunnittelun.