Vieraita Lyonista

Viikonloppu hurahti vieraita kestitessä siinä työn ohella. Kaikkea hauskaa tehtiin ja syötiin hyvin kuten asiaan kuuluu.

Sunnuntaina lähdimme vähän kaukaisemmalle rannalle, jonne täytyy vähän kävellä, sillä näin kesäaikaan autolla ei pääse alas pikkukylään asti (turistiruuhkien välttämiseksi).


Kannatti ihan kävellä, ranta oli tosi kiva ja saatiin olla rauhassa. Vesi oli lämmintä ja näkyi kaloja ja kalliomuodostelmat moudostivat meren pohjassa hauskoja "tunneleita", sinne kun sukelsi tunsi itsensä aivan joksikin Nemo-kalaksi. Oltiin tuossa vasemmalla olevassa kuvassa, oikealla kuvaa pikkurannasta, jossa oli jo aika paljon populaa.


Illalla tehtiin yhteisvoimin Aiolia, valkosipulimajoneesia, joka tarjoillaan keitettyjen vihanneksien ja kalan kanssa. Juomana tietysti oman alueen rosé-viiniä, jota kaverit olivat käyneet hakemassa tilalta.


Minä tein jälkiruoaksi suklaakakkua, josta tuli vähän kuohkeampaa ja vähemmän coulant kuin piti...No, maistui silti. Digestiivinä hammastahnaa, jota joskus markkinoidaan nimellä GET 27. Siitä huolimatta seuraavana aamuna oli suussa hienoinen valkosipulin aromi.


Postista on saapunut sellaista kirjettä, joka saa ajattelemaan, että pitäisi oikeasti ryhtyä suunnittelemaan syksyä...

Karkkihyllyn löytö

Siivosin vähän karkkihyllyä ja löysin yhdestä purkista Turkin Pippureita! Olin aivan unohtanut, että olin ostanut näitä Suomessa ollessani. Joskus on vaan tosi kiva saada jotain sellaista, mitä ei voi lähikaupasta saada.

Pandan lakuja ostin ensin toukokuussa Malagan lentokentältä, en edes tiennyt että näitä voi saada Espanjasta. Oli tosi hyviä, ja niinpä ostin puolen kilon taxfee-pussin Helsinki-Vantaalta muunmuassa.

Nyt on hyvä herkutella...

Moules Frites

Tulipa vihdoin testattua yksi Ranskan kulinaarisista erikoisuuksista: Simpukat. Tällä kertaa liemenä oli currymausteinen kastike, ja perinteisten ranskalaisten sijaan söin uuniperunaa. Lopputuloksena voin sanoa, että tykkään ihan näistä simpukoista. Oikeastaan voisin alkaa melkein rakastamaan niitä. Nyt täytyy käydä vielä testaamassa oikein ranskalaisten kera...

Sitten hikisen päivän jälkeen lähdin vielä tarkastamaan kaverin upouutta vauvaa. Oli se vaan söpö. Nukkui menemään, vaikka sitä kuinka paijailin ja huokailin ihastuksesta. Ja sitten kun se rupesi huutamaan nälkäänsä, oli kiva huutaa äiti paikalle.

Hikimekko

Tänään paistoi taas aurinko ja kun oli aikaakin niin päätin vihdoin kokeilla Mangon mekkoa, joka viime kerralla tarttui liiaksi hikiseen ihooni kiinni.


Nämä olkaimet on vaan jotenkin kummasti liian sivussa ja koko ajan tippumaisillaan...Sitten vielä vetskarin vetonyppylä lähti irti. Siis ei hyvä ostos, onneksi oli reilussa alessa (joulun aikaan), ei tästä olisi missään nimessä kannattanut maksaa sitä 80 euroa mitä Ranskan Mangossa pyydettiin!

Kirjakesä

Kesäkuussa kävin tyhjentämässä koto-Suomesta muutamat pokkarit, sillä erityisesti luen kesällä (auringossa maaten, muutenhan siihen makaamiseen aivan tylsistyy). Tässä kuukauden aikana olen lukenut seuraavat kirjat tai olen juuri lukemaisillaan:


Kotini on linnani- Anneli Vainio: Luin tästä kirjasta joskus keväällä Iltasanomista ja sitten ihana äitini oli minulle ostanut kirjan! Suomalainen nainen ostaa linnan Cevenneiltä Etelä-Ranskasta miehensä kanssa ja tämä on kertomus ranskalaisesta elämästä suomalaisesta näkökulmasta.

Saaren varjoissa- Mari Jugstedt: Ruotsalainen dekkari, joka tapahtuu Gotlannin kesäisellä saarella. Olen lukenut kaikki tämän kirjailijan kirjat, aivan parasta kesälukemista, tämän ahmii muutamassa päivässä.

Acheter son vin- Piti lukea jotain asiakirjallisuuttakin. Ostin viime jouluna itselle lahjaksi "pienen viinikirjaston", jossa on kuusi ohutta kirjasta, jotka kertoo viinistä.

Piedrajoen rannalla istuin ja itkin- Paolo Coelho: Koska varmaan koko maaima tietää, että Coelhon teksti on parasta elämänopetusta.

Haluan Harry Winstonin- Lauren Weisberger: Parasta kesähömppää, tuli nopeasti luettua. Onneksi tässä ei ollut niin paljon merkkien kuvailua, kuin esikoisessa Prada-kirjassa.

Plan B- Emily Barr: Tykkään kovasti tämän kirjailijan kerronnasta. Luen kirjat englanniksi, jotka saan kaverilta. Tänä aamuna heräsin kahdeksalta yli tuntia aikaisemmin kuin olisi tarvis, että ehtisin jatkaa lukemista...

Tahitin kukka- Célestine Vaite: Tahitilaista elämänmenoa naisten näkökulmasta, jossa ihmissuhteet ovat pääosassa. Olen jo lukenut ekan osan, jossa Materena kertoilee kuinka jälkikasvunsa kasvaa aikuiseksi ja mitä opetuksia tyttärelle täytyy opettaa ennen naiseksi tuloa. Odotan innolla mitä tässä jatkokertomuksessa tapahtuu.

Nyt palaan sen Plan B:n pariin, ennen kuin malttaa nukahtaa...

Kummallinen sääilmiö

Heräsin aamulla klo 8, kun sade alkoi piiskata ikkunoita. Sitten muistin, että pyykit on parvekkeella kuivumassa ja hyppäsin sängystä juuri parahiksi katsomaan rankkasadetta ja ukkosta. En kyllä muista edes koska on viimeksi satanut, tällä alueella pitäisi olla yli 300 aurinkopäivää vuodessa.

Hetken päästä taivas alkoi seljetä...

Ja pian paistoi taas aurinko ja söin jopa aamupalaa auringossa parvekkeella.

Sateella nautitaan lämmikkeeksi teetä...

Ja tein vihdoin Fondant au chocolat, suklaakakkua, kun keittiössä ei ollut mahdottoman kuuma.
Kiva päivä.

Maxi

Lähdin tänään pienelle kaupunkiretkelle ja tutustumaan etelä-kortteereiden maisemiin, kun työ lähetti minut ketjumme toiseen liikkeeseen, joka sijaitsee kortteerissa nimeltä Mazargues. Se on melkein kuin pieni kylä, jossa on vain paljon asutusta (mieluiten vanhassa pienessä kerrostalossa tai jopa omakotitalossa). Piti vaihtaa metroa ja bussia, ennen kuin pääsin perille melkein tunnin matkustamisen jälkeen. Alueen tunnusmerkki on Obelisque, joku tuollainen torni.

kuva
Tämän obeliskin mahtavuudesta huolimatta sitä bussia sai venata aivan liian kauan...

Päivä kului melkein ilman taukoja iltayhdeksään asti ja saavuin liian myöhään kotiin, että olisi voinut ottaa enää kuvia parvekkeella. Apua, onko tämä kesä jo lopuillaan?!? Ja aurinko alkaa laskeutua entistä aikaisemmin, ja sitten tulee pimeämpää aikaisemmin! Siis en ole yhtään valmistautunut tähän vielä, vielä pitäisi vaikka kuinka monta kesäjuttua ja grilli-iltaa järkätä, ennen kuin on liian myöhäistä. Tässä alkaa pian panikoida!

Joka tapauksessa päällä oli maxi-mekko (täytyy yrittää joissain asioissa seurata muotia). Tämä on nätti, mutta eniten menee hermo siihen, että helma on liian ahdas ja pitää ottaa kauhean pieniä askeleita eikä pääse viuhtomaan kovaa vauhtia eteenpäin. Äitikin sanoi, että sun perässähän oikein pysyykin...