(Pikku)jouluihanuuksia

Paineen alla minäkin aloin hieman surffailla netissä ja katsoa että mitä sitä voisikaan toivoa joululahjaksi. En yleensä käy kauheasti nettikaupoissa, niistä kun tekee vaan sitten mieli tilata ihan kaikkea! Löysin yllättäen muutamia tosi minunlaisia juttuja ja myös jotain johon en olisi ikinä kuvitellut hurahtavani kuten...

 

...Tämä tekonahkahame! 25,99€ Pull&Bearista. Taidan ihan pikaisesti kipaista heidän kauppansa kautta ihan vaan katsomassa miltä tämä näyttäisi livenä.

Itsenäisyys

Olin jo pitkään miettinyt, että tänään se päivä on. Silti aamulla herätessä kesti monta tuntia ennen kuin tajusin, että tänäänhän on itsenäisyyspäivä! Äiti on jo vähän aikaa sitten lähettänyt perinteisen itsenäisyyspäivän kynttilän...

 

Ja viime vuotinenkin on kiltisti odotellut tätä hetkeä takan reunalla. Nämä laitan illalla palamaan, kun majoittaudun tietokoneen ruudun ääreen katsomaan linnan juhlia. Yhtenä vuonna Areenan lähetys ei toiminutkaan ja muiden suomalaisten ulkomaalla asuvien ystävieni kanssa läheteltiin paniikissa viestejä että mitä oikein tapahtuu.

Ulkomailla asuessa mielestäni oma suomalaisuus ja ylpeys siitä millaisesta maasta olen kotoisin on vain kasvanut. Kun on nähnyt missä kunnossa asiat on esimerkiksi Ranskassa, osaa arvostaa suomalaista tehokkuutta ja rehellisyyttä. Tietysri joka paikassa on omat hyvät ja huonot puolensa ja suomalaisetkin voisivat välillä petrata vaikka kohteliaisuuden tai auttavaisuuden kanssa. Silti kuulen usein kommenttia ihmisiltä, jotka ovat kohdanneet suomalaisia kuinka ystävällisiä, vahvoja ja onnellisenoloisia he ovat olleet. Silloin(kin) on ihanaa voivansa sanoa, että minä olen suomalainen. Pienet jutut arkipäivässä kuten Suomi leijona-kaulakoruni muistuttavat minua aina maastani, joka on kaukana silmistä, mutta aina sydäntä lähellä.

Sylvian joululaulun sanoin: "on armain ja kallein mull' ain Suomenmaa", viettäkää rauhaisaa itsenäisyyspäivää missäpäin olettekin!

Olipa kerran Berliini

Tässä tulisi hieman kuvapläjaystä Berliinin matkalta. Oli kyllä mahtava reissu ja pitkään viikonloppuun mahtui tyttöjen juttuja, suomeksi lörpöttelyä, bretzelin metsästystä, shoppailua, aivan liian vähän unta ja liikaa kahvia sekä vähän Fazerin suklaatakin. En osannut oikein odottaa mitään vaan lähdin matkaan aika sokkona varmana siitä, että paikan päällä olisi opas jonka kanssa kiertää. No, hyvinhän se näinkin meni ja tekisi mieli mennä uudemmankin kerran.

Arkkitehtuurista löytyi niin vanhempaa jugend-tyyliä kuin uutta ja modernia.

 

Hauskat liikennevalot, jotka ovat kuulemma peräisin itä-Berliinistä, ja joista siitemmin on tullut oikein suosittua retro- ja turistikamaa.

 

Käytiin syömässä siskon lempipaikassa Vapianossa, josta tuli omakin lemppari. Tämä ketju on ilmeisesti avannut myös yhden paikan Helsinkiin, joten taidankin piipahtaa siellä lounaalla, kun saavun Suomeen. Vielä kun löytäisi kivaa seuraa sinne.

 

Itse otin täysjyväpastaa, wannabe-ruista, ja katkarapuja kermaisessa pinaattikastikkeessa. Jaettiin lisäksi alkupalasalaatti rucolaa ja parmesaania, ja kaikki oli tosi hyvää.

 

" Ota nyt se kuva, että mä pääsen syömään"...

 

Konsepti toimii sillai, että jonotetaan pasta, pizza- tai antipastikassalle ja siitä sitten tilataan mitä halutaan syödä. Annos valmistetaan silmiesi edessä ja ladataan hinta sähköiselle kortille. Lopulta mennään kassan kautta, jossa maksetaan kaikki se mitä on tullut tilattua. Paikka on siis tuollainen puoliksi itsepalvelu, joka varmasti toimii hyvin Suomessa, ehkä vähän vähemmän Ranskassa. Täällä ihmiset tykkää usein, että niitä palvellaan oikein pöytään.

 

Pakko oli ottaa kuva, kun tajusin kuinka halpaa olut onkaan Saksassa...

 

Herkkuja löytyi vaikka mitä. Tykkään hirveästi Mozartin kuulista ja niitähän saa Suomestakin joulun aikaan. Voisin ostaa myös näitä niiden perinteisten Pandan ja Fazerin suklaiden lisäksi tänä vuonna.

 

Päivän asu kuvaa. Tuossa alla on kyllä vielä pari villapaitaa. Sää oli tosi aurinkoinen, mutta hieman kylmä. Tämä blondi kun lähti Ranskasta ihan t-paidassa, joten tuo vilpoisempi syysilma oli vähän yllätys vaikka muka säätiedoituksia katselinkin ennen lähtöä. 

Kierreltiin aika paljon kaupunkia, osaksi jaloin, osaksi metrolla. Minäkin nilkutin urheasti menemään, vaikka, tietysti, menomatkalla liukastuin Milanon lentokentällä jatkolentoani odotellessa ja nilkka alkoi turvota niin ettei ballerina meinannut enää koipeen mahtua. Kipu oli ihan päätähuimaava, mutta onneksi sisko hoiti kun saavuttiin kämpille. Tuli vaan kommenttia "etkä sä koskaan voi matkustaa niin kuin normaalit ihmiset?" :).

 

Tässä ollaan jonkun eduskuntatalon tai muun sellaisen ympärillä. Kaikki oli niin hyvin rakennettua ja tehokasta oikein saksalaiseen tapaan. Ihmisetkin tuntui olevan pukeutunut jotenkin tosi tehokkaaseen ja käytännölliseen tyyliin.

 

Kuten näkyy päälle laitettiin melkein koko vaatekerrasto ja onneksi sisko lainasi saappaatkin niin ettei yöllä tarvinnut palella balleriinoissa.

Berliinissä oli juuri silloin meneillään joku valoshowtapahtuma, jonka ansiosta osa kaupungin rakennuksista oli hienosti valaistuja. Tuossa kuvassa näkyy hieman vihreänä loistavaa tornia.

Kuvia on tietty aika runsaanlaisesti koneella, joten yritetän tehdä vielä toisenkin postauksen aiheesta, sen verran siellä tuli tehtyä ja nähtyä vaikka mitä.

Reissukuvia

Sain juuri kirjoitettua tosi pitkän postauksen Berliinin matkasta, kun painoin jostain väärästä napista ja uups, koko teksti ja kuvat hävisivät taivaan tuuliin. No, tässä olisi niin kuin esimakua, eli olin siellä ihan oikeasti silloin lokakuussa ja aivan mahtavaa tietty oli!

Seura oli mitä parhainta.

Ja tässä odotellessa meidän matkasta voi lukea siskon blogista.