Suomen loma oli odotetusti kauan haikailtu ja meni ohi ihan liian nopeasti. Kyllähän siinä ajassa(kin) ehti viettää aikaa perheen kanssa, tapailla sukulaisia, noudattaa iloiten joulun perinteitä, tavata kavereita, löhöillä sohvalla tv:tä tuijottaen ja sipsejä syöden ja kierrellä jopa alennusmyynneissä. Ehdin jopa harrastaa liikuntaa ja harrastaa kulttuuria. Tässä hieman materiaalia meidän rennosta joulunvietosta.
Aamulenkkini jälkeen katettiin riisipuuroa ja luumukeittoa aamiaspöytään.
Manteli meni taas tänäkin vuonna samalle siskolle kuten yleensä ja me muut jäimme vaan nuolemaan puurolusikkaamme.
Sitten koristeltiin kuusi. Meillä ei ole tapana laittaa mitään teemavärejä vaikka onhan sekin kaunista vaan...
...kuusi ladataan kaikilla lapsuuden aikana kerätyillä muistoilla kuten koulussa tekemälläni Suomen lippu-sarjalla tai kolmannella luokalla lahjaksi saamallani jouluoravalla.
Kuten suurella osaa suomalaisista sitten saunotaan, katsotaan lumiukkoa ja odotetaan, että Turku julistaa joulurauhan. Sen jälkeen äidin mukaan ei enää saisi riidellä, mutta onhan noita raakojakin riitoja tullut huudettua vielä iltapäivänkin puolella.
Lopulta meidän kuusi näyttää aivan täyteen tupatulta, mutta juuri sellaiselta kun itse tykkään.
Joulupöytään katetaan perinteiset herkut, itse tykkään eniten lanttu- ja porkkanalaatikoista. Itseasiassa laatikot meni parempiin suihin niin nopeaan, että niitä pitä käydä vielä hakemassa lisää kaupasta valmiiksitehtyinä. Tänä vuonna kokeiltiin myös rosollivihanneksia uunissa, joista erityisesti punajuuret oli suosikkeja.
Itse valmistan ruusukaaleja, mutta viimevuotinen resepti oli päässyt hukkumaan eikä kukaan muistanut, miten niitä tarjoiltiin. Kokeilin siis reseptiä, jossa kaalet makasivat pinaattivalkokastikkeessa ja päällä grillaantui vuohenjuustoa. Oli tosi hyvää näinkin.
Sisko oli tuonut Luxembourgista valkoviiniä ja punaviinit ostettiin Alkosta. Toin kyllä tuliasiksi hieman Bordeaux'n viinejä, mutta ne jäivät kotiin odottelemaan toista maistelutilaisuutta.
Nykyisin kaikilla on niin kiire, että jopa piparien paistaminen jää yleensä aattoon. Ja mikäs sen parempaa kuin sulatella iltapäivä ja alkuilta ruokaa pipareita paistellen. Sain sentään taikinan tehtyä edellisenä iltana!
Ja eikun piparitehdas pystyyn siskojen kanssa! Kaikilla on omat roolinsa, minä toimin taikinankaulijana leikkaan niistä sitten kuvioita ja muut paistaa.
Oltiin oltu kaikki kilttejäkin ja sain lahjaksi kaikkea ihanaa mitä olin toivonutkin, kuten kasan sukkahousuja, joista uskomattomasti on mennyt jo rikki 3(!) paria kerran käytön jälkeen. En edes tiedä mistä sukkapaot on johtunut, mutta yhtäkkiä sääreen on vain ilmaantunut reikä eikähän sille nyt sitten enää mitään voi.
Keskiyöllä käytiin vielä vesperissä kuuntelemassa Jumalan sanaa ja muistelemassa joulun alkuperää. Ja no, tsekkaamassa näkyisikö tuttuja ja miten he ovat vuosien saatossa muuttuneet.
Suomessa hautausmaat ovat mielestäni uskomattoman rauhallisia ja tunnelmallisia kylpiessään kynttilämeressä. Varsinkin näin lumettoman joulun keskellä lukuisat kynttilät loivat erittäin kauniin valon pimeän yön keskelle.
Loma tuli kyllä erittäin tarpeeseen ja oli aika ihanaa vaan löhöllä ennen takaisin töihin paluuta ja railakasta uuden vuoden viettoa.
