Sateenkaari

Lueskelen aika usein muista suomalaisista blogeista sisustusaiheisia juttuja ja tuntuu, että valkoinen on ihan se sisustuksen hittiväri. Siihen sitten voi yhdistää mustaa ja joskus muutamia väripilkkuja tai puun ja harmaan neutraaleja värejä. Meilläpä ei ole mitään sinnepäinkään! Täältä löytyy valkoisen sisustajan painajainen, kaaosta ja värikkäitä väripilkkuja löytyy ympäri taloa.

 

Ulko-ovessa roikkuu liitutaulu johon voidaan kirjoitella viestejä ja elämän suuria totuuksia. Sen vieressä 

viinikaupan tarra: " Grape excpectations", "merci".

 Kengät, jotka yrittää olla kiltisti rivissä eteisessä ja eteisen hyllyssä.

Kämppis: "Miks sun kengät on aina joka paikassa lattialla vaikka mä hommasin sulle tuon hyllyn ihan niitä varten?"

Minä: " Kun ei ne kaikki mahdu siihen..."

Kavereiden jättämiä viestejä tussitaululla ja eri huoneiden nimet, jotka on merkattu vaaleanpunaiselle paperille ja kaikki ovet on tietysti maalattu ihanan vihreäksi.

 

Vierailevalle äitille jätetty viesti mistä menee valot päälle.

 

Kirpparilta hommattu Orangina-peili, joka edelleen etsii paikkaansa ja sen vuoksi hengailee valkoisen (löytyyhän sitäkin!) lampun seurana olohuoneessa.

Tuhottomat kasat lehtiä, joita kukaan ei jaksa/ ehdi/ uskalla laittaa pois siinä pelossa, että siinä menee sitten joku sellainen lehti jota kaikki eivät ole lukeneet tai pahimmassa tapauksessa joku kallisarvoinen suomalainen lehti! Päällä kököttää viime vuotinen St Patrikin päivän oluthattu. Pysyi päässä muuten ihan loppuun asti vaikka kierrettiin viidessä eri pubissa.

 

Muutamat entisten ja nykyisten kämppisten valmistamat kollaasit, jotka tietty on kaikki ripustettu johonkin kohtaan seinälle. Takan päällä keikkuu minun ja entisen kämppikseni tekemä kollaasi. Sieltä taitaa osuvasti pilkistää korkokenkiä, rannekoruja ja shamppanjaa omasta osiostani.

Jopa verhot on jostain syystä mieltä piristävää (joskus) pinkkiä.

Olohuoneen pöytäliina on samaa pinkki-sarjaa ja sen ääressä voi hautautua katselemaan tv:tä ja syömään Fazerin suklaata kultaiselle lepotuolille.

Keittiössä sama linja jatkuu, eikä suurin osa ruokailuastioista mätsää yhtään. Pari valkoista kippoa löytyy, mutta jopa juomalasit on punaisia tai kotiin roudattuja oluttuoppeja ja lautaset löytyy sateenkaaren väreissä. Uusin lisäys keittokirjakokoelmaamme on tosi kätsy Jamie Oliverin "30 minutes chrono"-kirja, jonka reseptit pitäisi voida tehdä puolessa tunnissa. Ostettiin tämä kämppikselle synttärilahjaksi ja olenkin jo päässyt maistelemaan hänen maukkaita kokkailujaan tästä kirjasta.

 

Suomesta olen tuonut söpöt espresso-kahvikupit, johon tosin meidän koneella tulee kahvi ihan piripintaan. Olen nimittäin hävittänyt espressosuuttimen, voisi harkita uuden ostamista, näistä kupeista kun tulee hymy huulille. 

 

Muutkin kirjat ovat suloisessa sekasotkussa hyllyssä, kun niitä on liikaa eikä muka ehdi tarpeeksi lukemaan.

 

Kylppärin puteleiden määrän voi arvata kun talossa asuu kolme tyttöä...

Oudot sisustusaiheiset viestit, jotka ovat olleet täällä jo ennen saapumistani, jatkuvat sisäpuhelimessa...

 

...ja tiskialtaan reunalla. Huomaa erittäin modernisti teipattu pistoke, jota omistaja ei ole ikinä suostunut korjauttamaan.

Päivän C-vitamiiniruiske löytyy visuaalisesti ja kirjaimellisesti kopastamme espanjalaisia appelsiineja...

...ja muuten mielen rauhoittaa suomalaiset herkut!

P.s. Joulun ehdoton suosikkituliainen Suomesta oli muuten Doris-keksit, jotka ovat menneet kuin kuumille kiville, hyvä kun olen itse ehtinyt pari napata suuhuni!

Kun piti vain katsella

Ranskassa alkoi tänään alennusmyynnit, ainakin täällä meilläpäin. Olin vielä kaiken lisäksi sopivasti vapaalla joten lähdin "piipahtamaan" siellä kaupungilla. Olin jo kuullut aleista hulluja huhuja, sillä kämppikseni on töissä isossa vaateketjussa. Täällä saa palauttaa myös aletuotteet, joten joskus ihmiset (ööhm, kuten minä) hamstraavat järjettömiä määriä vaatteita ja kun eivät jaksa jonottaa sovittamaan, ostavat kaiken ja vievät sitten loput takaisin kauppaan jotka ei sovikaan. Näin jopa kerran erään keski-ikäisen naisen riisuutuvan rintaliiveihin asti keskellä H&M:ää jotain toppia sovittaakseen. 

No, niinhän siinä sitten kävi, että jotain löytyi kuitenkin vaikka mitään ei pitänytkään ostaa. 

Nimittäin tällaiset viininpunaiset ballerinat, taitaa olla vielä kaiken lisäksi kauden hittiväriä. Väri on tässä kuvassa kaikista aidoin.

 Nämä ovat tosi mukavat jalassa, on tullut testattua, sillä pomolla on samaiset mustana. Niinpä näitä piti lähteä kiikuttamaan töihin näytille (ja juorumaan eilisillasta tyttöjen kanssa), josta lähdin McDonald'sille pomon pienen tyttären kanssa, jonka jälkeen ehdin juuri sopivasti vielä äänestämäänkin Suomen konsulaattiin. Ja kaikki tämä nenä valuen ja ennen klo kahta!

Sain muuten tietää konsulaatin neidolta, että täällä Bordeaux'n alueella pitäisi olla n. 50 (!) muutakin suomalaista. Kummasti ei ole tosin näkynyt vaikka kuinka muka olen etsinyt. Neiti laski sitten papereistaan, että jo 13 oli käynyt ainoastaan aamun aikana äänestämässä, joskin osa taitaa olla vähän vanhempaa porukkaa ja asuvat jossain (lähi)alueen kylissä. No, oli ainakin kiva oikeasti puhua suomea kerrankin.

Epiphanie eli Loppiainen

Niin meni uuden vuoden juhlinnat ja perjantaina olikin jo loppiainen! Tämä pääsi itseasiassa ihan unohtumaan itseltäni kunnes näin pomon saapuvan aamulla töihin kruunu päässä. Siitähän se lähti, sain oman kruununi päähän ja iltapäivästä kilisteltiin jo maljoja vakioasiakkaiden kanssa. Iltapäivän tavalliset päikkärit sai nyt jäädä ja ne vaihtuivat hullutteluun kämppisten kanssa.

Kotimatkalla poikkesin leipomon ja kaupan kautta kotiin ja varmistin, että saatiin tarpeeksi kruunuja kaikille meidän kämpän prinsessoille. Kilisteltiin sitten menemään se pari tuntia, jotka mulla oli taukoa ennen töihin paluuta ja syötiin perinteistä mantelimassalla vuorattua torttua Galette des rois à la frangipane. Tämä olisi periaatteessa tosi helppoa tehdä itsekin, kahden voitaikinalevyn väliin läntätään vain mantelimassaa ja joku esine ja uuniin. Yleensä tämän pikkuesineen saaja saa sitten olla päivän kuningas tai kuningatar, mutta me ei haluttu mitään mustasukkaisuuskohtauksia, joten varmistin, että kaikilla tytöillä olisi ihan oma kruunu. Omani pysyi päässä koko päivän, ja joku tervehti kaupassakin, että "Bonjour la reine- päivää kuningatar"!

 

Tästä spontaanista ideasta lähteneestä loppiaisesta tulikin oikein hauska, kun iltatöiden jälkeen mentiin kavereiden ravintolaan kippistämään ("Meillä on täällä teille shamppanjat jääkaapissa odottamassa, pakko tulla!"), jonka jälkeen jatkoin vielä toisten kavereiden luo jatkoille. Kruunu pysyi päässä aina aamukuuteen asti, jolloin väsynyt prinsessa kellahti petiin kauneusunille.

Paljetteja, naamioita ja shamppanjaa

...tai kuinka vastanottaa uusi vuosi 2012! Loma Suomessa loppui jo ennen vuodenvaihdetta ja vuoden viimeisenä päivänä olin yllätys, yllätys töissä. Meillä oli silti tosi hauskaa ja kaikki olivat pistäneet parastaan saadakseen illasta oikein ikimuistoisen.

 Ravintolan pöydät oli koristeltu paljeteilla, joita löytyy edelleenkin joka paikasta, vaikka kuinka imuroisi. Koko paikka oli jo täyteen buukattu ennen itse päivää ja noita hienoja paljettiliinoja saikin vaihdella, kun ekat asiakkaat teki tilaa uusille. Maanantaiaamuna näky oli aika vaikuttava ja siivoiltiin shamppanjalaseja jopa vessasta asti.

 

Ikkunat on jo ennen joulua koristeltu juhlien teemalla, paljeteilla ja hopeisilla naamioilla. Alunperin ideana taisi olla, että meillä tytöillä olisi tuo naamiot pään päällä keikkumassa, mutta ne saavuttivat niin suuren suosion yleisön joukossa, että jäivät sille tielle. Ranskalaiseen tapaan illan suosikkijuoma oli shamppanja, jota oltiin laitettu ennätysmäärä kylmään ja melkein kaikki meni.  

 

Iltaa varten valmisteltiin kiihkeästi meikkaamalla ja pohtimalla, että minkä mekon sitä laittaisikaan päälle. Itsellä oli pari mukana, kun en oikein osannut valita minkä laittaisi, mutta löytyi sitä lopulta jotain tosi mukavaa päälle...

 

...nimittäin se uusi alesta ostettu jakku. Siinä olikin sopivasti kimallusta iltaa varten. Noin yhden aikoihin menon hieman rauhoittuessa (toisin sanoen kun suurimmalla osalla asiakkaista oli tarvittavat juomat jo pöydällä) mekin kohotimme maljoja. Lähdin toisen työkaverin kanssa juhlimaan meidän kavereidemme ravintolaan ja sitä ennen pomo vielä sipaisi hieman paljetteja naamaani. 

Minä: " Laita sillai ihan vähän vaan kimalletta mun silmäluomille".
Pomo: " Joo, oota mä laitan myös pari tähteä tähän poskelle". Taisi niitä pari tulla joo...

 

Tässä vaiheessa vaihtui mekko hienoon vaaleanpunaiseen paljettiluomukseen, joka kuin ihmeen kaupalla säästyi kaikilta tahroilta koko iltana. Tästä jatkettiin vielä yhteen toiseen paikkaan jatkoille, jossa riemua riitti pitkälle aamun tunneille asti. Täytyy tunnustaa ettei ikinä päästy liittymään kavereidemme seuraan Atlantin rannalle seuraavana päivänä, jonne he olivat saapuneet jo aikaisemmin viettämään uutta vuotta...

Nyt toivottavasti vuosi 2012 lupaa ikimuistoisia ja onneikkaita hetkiä ja paljetein koristeltuja arkipyhiä! 

Vampyyrin purema

Suomessa ollessa ehdin käydä myös piiiiitkästä aikaa teatterissa katsomassa...

En tosiaankaan ole näin normaalisti mikään teatterin ystävä, mutta tämä Dance of the Vampires olikin tosi mielenkiintoinen ja viihdyttävä! Alku lähti liikkelle mielestäni vähän kankeasti, mutta siitä tahti sitten parani ja näyttelijät tuntuivat viihtyvän paremmin kuin hyvin rooleissaan.

Mielestäni pääosan esittäjät lauloivat tosi hyvin, erityisesti tyttö ja itselle tuli yllätyksenä, että esimerkiksi Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heart on alunperin tehty tätä musikaalia varten.

Kun kaikki muut oli pukeutuneet mustiin, laitoin itse valkoisen mekon. Eikä tuosta huolimatta tullut edes lunta maahan!

 

Näytöksen jälkeen oli hyvä kippistellä kotona ja syödä viimeisen illan kunniaksi jouluruoan tähteitä ja juoda lasillisen Bordeaux'n punaviiniä. Alkosta ostin tosiaan joulun ajaksi muun maalaisia viinejä ja viimeiseksi avattiin sitten bordealaista. Se tuntuikin olevan parasta kaikkien mielestä joten oikealla alueella kai sitä ollaan...

Seuraavana aamuna oli aikaisin lähtö junalle ja koko päivän mittainen matkustus takaisin Ranskaan. Onneksi ehdin ottaa tirsat koneessa sillä parin tunnin päästä siitä kun laskeuduin Bordeaux'n lentokentälle olin jo kippistelemässä ja jakamassa tuliaislahjoja kavereiden kanssa ennen seuraavaa työpäivää.

Alehuumaa

Suomessa ollessa yksi kivoista jutuista on käydä eksoottisissa kaupoissa, joita ei täältä löydy. Yhtäkkiä Kappahl ja Lindex nousevat aivan arvoon uuteen, josta saattaa löytää vaikka mitä hienoa. Ja Suomessahan tietty alet alkaa heti joulun jälkeen eli sopivasti silloin kuin olen paikan päällä, niin vielä mukavampaa, että näitä kuteita sun muuta saa vieläkin halvemmalla! Mitä sitä sitten tarttuikaan mukaan....

 

Löysin tällaisen "aikuismaisen" sihteeripaidan, olisko jotain ikäkriisiä meneillään vai. Myös talvenmenoihin ostin tuon täydellisen lyhyen mustan villahameen, on ollut jo kovassa käytössä sekä töissä että vapaalla.

 Siis yksiäkään kenkiä ei pitänyt ostaa. (Tilasinhan jo ne Zaran koristeelliset huimat korkkarit). No, löysin kuitenkin jotain -40% ja ne sitten lähti mukaan. Että tällaiset kivat retro-henkiset korkkarit, jotka tietty on tosi tarpeelliset talvisäähän.

Ja minkä takia ne kaikista rumimmat sukkahousut aina kestää vaan ja kaikista kauniimmat menee samana päivänä rikki, kun ne laittaa ekaa kertaa?!!??

Kuvailin itseäni ja kivaa tavallista valkoista kauluspaitaa vähän peilin kautta. Kauluspaidat ei yleensä yhtään ole mun juttu, mutta tuon paidan materiaali on niin kivan silkkistä ja laskeutuvaa, että ostin senkin.

 

Tukkaan hommasin tuollaiset hiuskammat. Itsellä tuota hiusta vaan on vähän vähemmän, joten nuo kammat toimii paremmin nutturaa kiinnittäessä kuin tuolla lailla puoliavonaisena.

 

Tämä jakku taas olisi vintage stories-mallistoa Kappahlista. Ihanasti näissä kaikissa vaatekappaleissa oli jotain helyä ja kimalletta ja käytin muuten tätä paitaa/jakkua myös uutena vuotena osassa yksi eli vielä työskennellessä. Se ehkä aukeaa vähän oudosti tuossa viimeisessä kuvassa, mutta on livenä paljon nätimpi.

 

Ja tietty sitä suomenkielistä luettavaa! Mari Jungstedt on ikisuosikki Gotlanti-dekkareillaan ja Camilla Läckberg uusi suosikki. Oikeasti en ole mikään dekkarien ystävä alkuunkaan, mutta nämä molempien kirjoittajien kirjat on tosi helppolukuisia, mutta samalla pitää otteessaan niin ettei kirjaa tee mieli laskea kädestä. Siis juuri täydellinen pari villasukille kylmiin talvi-iltoihin...

Joulu oli, tuli ja meni

Suomen loma oli odotetusti kauan haikailtu ja meni ohi ihan liian nopeasti. Kyllähän siinä ajassa(kin) ehti viettää aikaa perheen kanssa, tapailla sukulaisia, noudattaa iloiten joulun perinteitä, tavata kavereita, löhöillä sohvalla tv:tä tuijottaen ja sipsejä syöden ja kierrellä jopa alennusmyynneissä. Ehdin jopa harrastaa liikuntaa ja harrastaa kulttuuria. Tässä hieman materiaalia meidän rennosta joulunvietosta.

Aamulenkkini jälkeen katettiin riisipuuroa ja luumukeittoa aamiaspöytään.

 Manteli meni taas tänäkin vuonna samalle siskolle kuten yleensä ja me muut jäimme vaan nuolemaan puurolusikkaamme.

Sitten koristeltiin kuusi. Meillä ei ole tapana laittaa mitään teemavärejä vaikka onhan sekin kaunista vaan...

 ...kuusi ladataan kaikilla lapsuuden aikana kerätyillä muistoilla kuten koulussa tekemälläni Suomen lippu-sarjalla tai kolmannella luokalla lahjaksi saamallani jouluoravalla.

 

Kuten suurella osaa suomalaisista sitten saunotaan, katsotaan lumiukkoa ja odotetaan, että Turku julistaa joulurauhan. Sen jälkeen äidin mukaan ei enää saisi riidellä, mutta onhan noita raakojakin riitoja tullut huudettua vielä iltapäivänkin puolella.

Lopulta meidän kuusi näyttää aivan täyteen tupatulta, mutta juuri sellaiselta kun itse tykkään.

 Joulupöytään katetaan perinteiset herkut, itse tykkään eniten lanttu- ja porkkanalaatikoista. Itseasiassa laatikot meni parempiin suihin niin nopeaan, että niitä pitä käydä vielä hakemassa lisää kaupasta valmiiksitehtyinä. Tänä vuonna kokeiltiin myös rosollivihanneksia uunissa, joista erityisesti punajuuret oli suosikkeja.

 

Itse valmistan ruusukaaleja, mutta viimevuotinen resepti oli päässyt hukkumaan eikä kukaan muistanut, miten niitä tarjoiltiin. Kokeilin siis reseptiä, jossa kaalet makasivat pinaattivalkokastikkeessa ja päällä grillaantui vuohenjuustoa. Oli tosi hyvää näinkin.

Sisko oli tuonut Luxembourgista valkoviiniä ja punaviinit ostettiin Alkosta. Toin kyllä tuliasiksi hieman Bordeaux'n viinejä, mutta ne jäivät kotiin odottelemaan toista maistelutilaisuutta.

 Nykyisin kaikilla on niin kiire, että jopa piparien paistaminen jää yleensä aattoon. Ja mikäs sen parempaa kuin sulatella iltapäivä ja alkuilta ruokaa pipareita paistellen. Sain sentään taikinan tehtyä edellisenä iltana! 

 Ja eikun piparitehdas pystyyn siskojen kanssa! Kaikilla on omat roolinsa, minä toimin taikinankaulijana leikkaan niistä sitten kuvioita ja muut paistaa.

 Oltiin oltu kaikki kilttejäkin ja sain lahjaksi kaikkea ihanaa mitä olin toivonutkin, kuten kasan sukkahousuja, joista uskomattomasti on mennyt jo rikki 3(!) paria kerran käytön jälkeen. En edes tiedä mistä sukkapaot on johtunut, mutta yhtäkkiä sääreen on vain ilmaantunut reikä eikähän sille nyt sitten enää mitään voi. 

 

Keskiyöllä käytiin vielä vesperissä kuuntelemassa Jumalan sanaa ja muistelemassa joulun alkuperää. Ja no, tsekkaamassa näkyisikö tuttuja ja miten he ovat vuosien saatossa muuttuneet.

Suomessa hautausmaat ovat mielestäni uskomattoman rauhallisia ja tunnelmallisia kylpiessään kynttilämeressä. Varsinkin näin lumettoman joulun keskellä lukuisat kynttilät loivat erittäin kauniin valon pimeän yön keskelle.

Loma tuli kyllä erittäin tarpeeseen ja oli aika ihanaa vaan löhöllä ennen takaisin töihin paluuta ja railakasta uuden vuoden viettoa.