Shortsihaaste

Nyt ei ole kyllä mitään kummoista raportoitavaa, aamut kuuraan taloa ja olen alkanut (vihdoin!) pestä talven villavaatteita, jotka on odottaneet arkistointia melkein koko kesän ajan...ja loppuaika kuluu töissä, vielä viimeinen rutistus ennen kuin enää ei tarvitse vaivautua.


Tässä päivän asu (vaaleudestaan huolimatta pysyi melkein puhtaana koko päivän!):

Sain eilen työkaverilta "shortsihaasteen", hän haastoi minut laittamaan lyhyet shortit päälle torjumaan laman ja kesälaitumien aiheuttamaa pienoista asiakaskatoa. Toimivuudesta tuloksia lähiaikoina.

Aamupala

Aamu alkoi oikein lupaavissa merkeissä nauttien aamupalaksi hedelmäsalaattia ja teetä auringonpaisteessa terassilla. Nykyään aamupalani on aina hedelmäsalaattia ja kyytipojaksi nautiskellaan jostain kivasta lehdestä!

Tässä toisessa kuvassa on vielä Suomen tuliainen Gloria, mutta tänä aamuna lueskelin ulkomaalaista lempilehteäni Glamour'ia. Mun on pakko ostaa tämä mainio lehti joka kuukausi ja niitä saa vain yhdestä tietystä kaupasta täältä (minun tietääkseni). Kerran mulla ei ollut tarpeeksi käteistä ja pankkikorttiraja oli 15e, joten latasin kasaan myös ranskalaisen ja amerikkalaisen version ja myyjä vaan totesi, että ottaisinko vielä saksalaisen ja italialaisenkin...Täytyisi vähän petrata kielitaitoa näitä varten.


Sitten päivän opetus: Kun sisälämpötila on 28,9°C, älä koskaan panikoi, vaikka tuuletin olisi kuinka päällä.

Olin pukemassa mekkoa päälle, kun sen sivulla sijaitseva vetoketju jumiutui tiukahkoon vyötärökohtaan, jossa vaihtuu kangaspalanen. Yritin sitä ensin riuhtoa vähän ja hiki alkoi virrata. Katsoin vahingossa kelloa ja tajusin, että nyt olen pian myöhässä. Vedin vetskaria hullun lailla, hiki virtasi valtoimenaan ja mekko tarttui ihoon kiinni. Lopulta sain sen kiskottua päältäni ja vaihdoin kiiren vilkkaa jotain vähemmän hankalaa puettavaa. Ja ehdin ajoissa töihin.

Tässä siis lopullinen päivän asu, ja tuolilla vieressä rötköttää nihkeä mekko. Siihen yritetään pukeutua sitten joskus toiste ihan ajan kanssa...

Panier

Viikonloppuna kävimme siis ravintolareissulla lempiaukiollani, mutta tällä kertaa vaihdettiin paikkaa.
Kortteeri on Marseillen "vanha" kaupunki, Panier, jonne sijoittuu muunmuassa tämä Suomessakin näkyvä Mistraalin Tuulet-sarja. Siellä on tosi paljon pieniä söpöjä kujia ja katuja ja portaita toisin sanoen epätoivoisen tuskallista ajaa ja parkata autoa.



Lähdettiin matkaan julkisella liikenteellä ja pysäkiltä piti kävellä hetken matkaa ravintolaan. Onneksi täytyi, sillä löysin aivan tuntemattoman kauniin aukion, jonka yksi seinä oli hauskan grafiitin peitossa, aivan niin kuin joku lapsi olisi sen piirtänyt.

Aperitiiviksi paikallista juomaa pastis'ta.

Sen jälkeen söin tosi hyvin, vuohenjuustosalaattia ja ihania tosi hyviä omatekoisia ranskanperunoita. Voisin varmaan syödä ranskalaisia joka päivä...

Kotiin lähdettiin vanhan sataman Vieux Port'n kautta, katselin vähän yötunnelmia. Tuntui, että tämä kaupunkihan on ihan kuin joku turistikeskus, niin paljon populaa vaelsi rantabulevardilla ja istuskeli sitä reunustavissa ravintoloissa. Uusin muoti-ilmiö näkyi olevan kirjavan väriset, välkkyvät "Star Trek"-tyyliset pötkylämiekat, joita myi kiinalaiset joka parin metrin välein. Vieressä poliisit norkoili maijansa kylkeen tupakkaa poltellen...


Satamasta näkyy kukkulalla vartioiva Notre Dame de la Garde-kirkko, jonka voi bongata missä tahansa onkaan koko Marseillen alueella.

Yksi väsynyt matkustaja (jonka jalkoja hiertää).

Pääkatu Canebiere'lla yritetään sivistää ihmisiä: jättimäinen kirahvi, joka on rakennettu pokkareista.

Finnair calling

Olin eilen vähän ruskettumassa ja nauttimassa kalojen seurasta. Kävelymatkalla rikkaiden yksityisrannalle näin muutaman hienomman auton, ohi vilahti täysin musta Lambourghini ikkunoita ynnä muuta myöten ja kuvaan sain jonkun antiikkiauton.


Itse en ollut ihan sonnustautunut näiden ajokkien seuraan vaan päällä oli luotettavat rantavaatteet: shortsit ja t-paita.


Päivän opetus: älä laita uusia korkkareita jalkaan päivää ennen suolaiseen meriveteen menoa. Hankautuneita varpaita kipristeli niin, että ei ollut enää niin väliä oliko vesi vähän viileää vai jopa kylmää!


Bonuksena vielä tämänkin päivän asu, sininen mekko. Työkaverini nimesi tästä lähtien maanantait sinisiksi, sillä tämä on jo toinen kerta peräkkäin kun saavun maanantaina töihin sinisessä mekossa. Muistutan tässä vähän jotain Finnairin lentoemäntää?

Jazz5Continents

Läheisessä Longchamps-puistossa järjestettiin tänä viikonloppuna jazz-festivaalit, jossa oli ilmeisesti jotain kuuluisiakin bändejä musisoimassa. Ainoastaan eilen illalla satuin kulkemaan siitä ohi ja hyvältä kuulosti.




Teemana oli, että musiikkia tuli kaikilta maanosilta, en nyt tiedä sitten pitikö ihan paikkaansa vai kerrottiinko paikalliseen tapaan "kalajuttuja".

Illalla palasimme ravintolasta jaloin, ratikassa oli tarkastajia eikä monsieur viitsinyt ostaa lippua. Tuli vähän sulateltua ja näimme sitten Palais Longchamp'n upeasti valaistuna ja aukio täynnä moottoripyöriä, joilla rikkaat ja sivistyneet marseillelaiset olivat kätevästi saapuneet paikalle kuuntelemaan jazz-konserttia.

Itsellä oli uuden kengät, jotka ostin täältä Zaran alesta, ei yhtään pakottanut korkkarit jalkoja vaikka aikamoisen lenkin vedin. No, lopusta alkoi vähän hinkata varvasta...

Himoshoppaajan omatunto

Tässä tulosta omien shoppailutottumusten syväluotaamisesta. Sijoitun ehkä jonnekin välimaastoon (voiko epätarkempi olla?!?), minulla ei ole pakottavaa tarvetta käydä kaupoilla joka päivä eikä edes joka viikko, kuukauden tauon jälkeen alkaa pieni himo naputtaa. Toisaalta työt ja muu elämä pitää niin kiireisenä toisinaan, ettei ajan kulumista ja "ostolakkoa" edes meinaa huomata.
Sisäinen shoppailija herää 1) Suomessa (aah aah niin paljon uutta ja erilaista) ja 2) alennusmyyntien aikaan (aah aah niin halpaa). En kyllä ole mikään heräteostostentekijä, jokaista tuotetta mietin aina että haluaisinko tätä oikeasti tai sitten päässä on liikkunut jo hetken aikaa pientä ideaa että mitä tarvisi...

Kaiken ei silti tarvitse aina olla uutta, todiste hyvästä ja pitkäkestoisesta laadusta ja klassisesta tyylistä...

Äidin vanhoja asusteita. Erityisesti vyö on kirjaimellisesti jokapäiväisessä käytössä, joskus on onnea olla vanhin lapsi...


Kenkiä on kyllä liikaa, täytyy itsekin tunnustaa, mutta lohduttaudun sillä että osa on kirpparilta ja näin siis annan vanhoille tuotteille uuden elämän. Kaiken lisäksi nämäkin kaikki kengät ovat irronneet vain muutamalla eurolla, harmaat 1e! Olihan ne nyt pakko ostaa...


Sitten on tämä musta mekko, jonka olen ostanut H&M:ltä ja jota muistan pitäneeni jo kesällä 2002. Väri nyt ei varmaan ole enää niin musta kun aikojen alussa, mutta silti tämä kuuluu aktiiviseen garderobiini.

Tässä tuli esiin kaikki positiiviset puoleni, mutta kyllä kaapissa pullistelee jotain yksilöitä, joita on käytetty vain kerran (okei, ei koskaan). Silti, kultainen keskitie?

Aix

En ole nyt alkuviikosta ehtinyt paljon bloggailla. Tänään saavuin kotiin 21.30 töistä, kun piti kouluttaa kesätyöläistä hommaan (sain melkein sydänkohtauksen, kun pomo ilmoitti tästä viattomasti ohimennen ja heti sen sanoi heipat...) ja rojahdin saman tien sohvalle. Ei ehtinyt edes mitään asukuvia ottaa ja kaiken lisäksi tahrasin uuden mekon heti aamukymmeneltä siivousoperaatiossa.

Tuli mieleen ettei minulla edes ole kuvia tästä kaupungista! Sen sijaan olen ollut turistina räpsimässä kuvia kauniista naapurikaupungistani Aix-en-Provence'sta ja tässä muutama.


Luin Buttermilk Bisquit'in blogista kirjoituksen kulutushysteriasta, joka sai ajattelemaan, ajattelin kirjoittaa siitä joskus kun ehtii, esim viikonloppuna...Huomenna edessä pitkä päivä, töissä viimeinen ilta/yövuoro ennen elokuista taukoa.