R niin kuin Rosé

Ei se viikonloppu lopulta ihan kokonaan töissä mennytkään. Eilen jo aamupäivästä alkoi näyttää siltä että vierailijoita ei tule ollenkaan, niin lounaan jälkeen lähdin sitten ihan oikealle rannalle. Ensimmäistä kertaa täällä Marseillen suunnalla koko kesänä! Olen kyllä ihan jäljessä normaalista, ajankausikalenterista.
Lauantaina muuten tapahtui eräs tosi kiva juttu, nimittäin viinitilalle tuli yksi ranskalainen nainen suomalaisen ystävänsä kera. Olin aivan ällikällä lyöty (hyvässä mielessä ja erittäin innoissani), siis suomalaisiahan alkaa löytyy joka nurkilta. No, kaiken lisäksi tämä tyttö oli Alkon sisäänostaja joten eipä olisi paremmin voinut käydä.


Lauantaiaamuna järjestettiin myös Roséeviini-maistelutilaisuus sillä uusien omistajien myötä La Brillanen tilakin taipuu valmistamaan tätä provencelaista kesäjuomaa. Itse tilaisuudesta unohdin ottaa kuvia, mutta vein muutamat näytteet illalla kotiin. Nämä eivät kyllä olleet parhaimmistoa. Paras näistä oli toinen vasemmalta Chateau de Beaupré. Aika hedelmäinen, mutta silti pehmeän karkin makuinen.
Me ollaan päätetty tehdä tosi hailakkaa roséeta tilalla, joka on minunkin suosikkia. Nuo täyteläisemmän väriset tuppaa olemaan enemmän hedelmällisen ja makeamman makuisia, mutta itse tykkään enemmän karkin, mansikan ja vadelman makuisista mineraalisista roséista.


Tästä tulikin mieleen, että kaikki nuo "kuvailevat" adjektiivit on ihan minun omaa keksintöä, vaikka viiniasiantuntijoilla on varmaan ihan omaa sanastoaan. Niinpä haastan kaikki lukijani esittelemään jonkun maistamansa viinin ja kuvailemaan sitä ihan omin sanoin. Jos jaksatte, laittakaa linkki tähän kommenttilootaan, että en vahingossakaan missaa yhtään juttua. Ja haastakaa joku muu!
Ja te, joilla ei ole blogia, voitte kertoa viinistä kommenttiloodassa, muistakaa laittaa myös viinin nimi.

Tässä vielä päivän asu. Heräsin aamulla tosi myöhään ja valmistauduin ennätysajassa (30min). En paljon katsonut mitä päälleni vedin, mutta kukapa siellä peltojen keskellä sellaisesta välittää!

Sain myös (muistaakseni) ekaa kertaa tunnustuksen koko bloggailuni aikana. Jihuu, tätä voisikin juhlia vaikka viinipullollisella...Kiitos Bisquitsille, olen aivan innoissani!
Luovutan tämän edelleen sekalaiselle seurakunnalle blogeja, joita tykkään lukea just nyt, eli muutamalle ranskalaiselle ulkosuomalaiselle ja parille muulle, joiden blogeihin olen vain huomaamatta koukuttunut: Mikri , Laura de Lille, Katz, Kersti ja Cherry. Ja Piretta: Tervetuloa Ranskaan!

Mtp in my mind

Lopulta kuvia Montpellieristä tulikin napsittua muutamat sadat, joten tässä seuraa matkailukuvia monen päivän edestä. En voi olla hehkuttamasta kaupunkia, vaikka olenkin siellä asunut pari vuotta. Edelleen olin kuin paraskin turisti ja napsin kuvia muistiin.

Matkaseurana Montpellier-vuosien aikana löytyneet parhaat ystävät Kanadasta ja Saksasta.


Isäntämme, joka sai mielestään jopa liikaa girlpoweria poikamieskämppäänsä.

Käytiin kaupunkikierroksella.


Ja huomasin, että vähän boheemimmassa osassa järjestetään piakkoin koko kadun levyinen kirppari. Harmittaa, kun en pääse mukaan...Muutenkin tällä kertaa jäi tsekkaamatta samaisella Rue de l'Université'llä sijaitsevat vakituisetkin vintage-kaupat sillä oltiin liikenteessä sunnuntaina.

Söpöjä ravintoloita...


...ja villimpää menoa. Mukaan tarttui yksi uusi tatuointi, mutta ei minulle tällä kertaa.


Yhden päivän asu. Voitteko kuvitella että koko reissun ajan käytin ainoastaan noita yksiä ja samoja ballerinoja?


Parc de Perou, joka silloin ennen vanhaa oli nuorison iltainen kokoontumispaikka. Kaupunginjohtaja on ilmeisesti saanut tarpeekseen rikotuista pulloista ja kovaäänisistä nuorista, sillä nykyään puisto suljetaan joka ilta yöajaksi.


Tykkään kovasti graffiteista, mutta valitettavan usein ne on rumia seiniä vieläkin rumentavia töherröksiä. Montpellieristä bongasin taas monta tosi nättiä rautaverhon koristetta.

Tämä on mielestäni taidetta.


Välillä piti testata pikkumopoa.


Meidän miehet oli töissä Sushishopissa. Olen kokeillut paria muutakin paikkaa, mutta voin sanoa että Sushishopista saa Ranskan parasta sushia! Putiikkeja löytyy aika lailla ympäri Ranskaa, ja niitä voi tilata jopa netin kautta tästä osoitteesta. Olen kokeillut kerran ja hyvin toimii. Ja nytkin saatiin illalla pari kertaa vähän maistiaisia. Ne katosi äkkiä parempiin suihin.


Käytiin myös juhlistamassa kokoontumistamme perinteisten vodka caramel'n voimalla.


Ja pakko oli päästä myös kiertelemään kauppoja. Ostin ainoastaan yhdet kengät. Ne on aivan ihanat. Meinaan ottaa niistä pian kuvia.


Ja tässä kaikessa sykkeessä pidettiin huolta että oltiin hyvässä ruoassa ja hyvässä juomassa, kun kerran oltiin hyvässä seurassakin.

Viimeisenä iltana käytiin syömässä ravintolassa Bara 20, joka on ranskalaisille nimileikki Bar à vin. Languedocin viinit olivat hyvin edustettuna ja maistui aterian kera.

Kyllä aika menikin äkkiä. Voi kun voitaisiin taas pian tavata uudelleen, à Montpellier...

Maalainen

Lepoa ei ole paljon tiedossa tällekään viikonlopulle, sillä joudun taas töihin viinitilalle. Osallistutaan tällaiseen Luomumaatila-projektiin, Les Fermes Ouvertes Bio, jossa kaikki luomumaanviljelijät pitää oviaan auki vierailijoille. Tämä projekti on käynnissä koko PACA-alueella, joten monia eri tuottajia tosiaan löytyy.


Olin vähän toivonut, että pääsisin itsekin kiertelemään muiden tiloilla ja maistelemaan ainakin luomuviinejä, mutta uskon, että joudun vartomaan tilalla koko päivän, ellei meille tule olemaan aivan kuollutta.

Luomutilojen listoilta bongasin yhden tilan Malemort du Comtat'ssa, jossa voi poimia omat kirsikkansa puista. Yllä sivuilta napattu kuva kukissa olevista kirsikkapuista. Tämä houkuttaisi, mutta en edes tiedä missä kyseinen paikka sijaitsee...

Kaikille ranskalaisille tiedoksi, että projektiin osallistuvat tilat löytyy sivulta: www.bio-provence.org, ja siellä ne on listattu departimentettäin. Ollaan muuten sijalla 13, toivottavasti se ei tuo mitään huonoa onnea.

Montpellier Replay

Olin viikonloppun Montpellierissä vanhoissa kotimaisemissa ja palasin kotiin vasta eilen, aika väsyneenä. Tarvisi ehkä pari vapaapäivää ihan tuosta viikonlopusta selviämiseen...Mutta tosi hauskaa oli, ja aika lensi aivan uskomattoman nopeasti. Tapasin kavereita, jotka asuvat muuten kaukana ja asuttiin erään tosi kivan kaverin luona, joka sai luoksensa pienen haaremin.

Suunnitelmien mukaan käytiin kiertelemässä kaupungin (uudistuneessa) yöelämässä ja nautittiin lämpimistä illoista ulkona ja terassilla. Montpellierissä on tosiaan paljon nuoria ja opiskelijoita, bongasin jopa ryhmän suomalaisia!

Paikallinen keskuspaikka, Place de la Comedie. Jos tuntee vähänkään ihmisiä, tällä paikalle tulee yleensä törmänneeksi ainakin yhteen tuttuun.

Ehdittiin huonommalla säällä kiertää vähän kaupunkiakin. Tässä kreikkalaista arkkitehtuuria imitoiva uudempi Antigone-kortteeri. Useat ei yhtään tykkää tästä tyylistä, mutta mielestäni se on aika erikoista eikä ainakaan muualla näy samanlaista.

Keskustan pieniä kujia. Kaupunki on oikeastaan aika pieni, tai siltä ainakin tuntuu Marseillen jälkeen, mutta niin ihana. Kaikkialla on nättiä, siistiä ja keskusta on täynnä suloisia kujia ja katuja ja ravintoloita ja kahviloita. Tuli tosiaan ihan hyvin syötyä.

Ja tietysti käytiin rannalla! Ainoastaan parina päivänä oli tarpeeksi hyvä ilma. Kävin vihdoin heittämässä talviturkin. Onneksi vesi ei ollut kauhean kylmää.

Yksi päivän asu. Tässä maassakaan ei voi enää luottaa siihen, että olisi kesäkuussa lämmintä. Eilen illalla riehui Marseillessa kamala, oikein syysmyrky ja tänään on edelleen kamalan tuulista (= ei voi lehteä lukea ulkona, kun sivut vaan heiluu tuulessa).

Nyt pitäisi taas jatkaa töitä, mutta yhtään hyvänsuuntaista, tilausta koskevaa mailia ei ole vieläkään tipahtanut postilaatikkooni. Juuri nyt tuntuu, ettei ole enää mitään ideoita näiden viinien myyntien kehittämiseksi. Eikä kukaan osta. Enkä tiedä oikein, että mitä sitä tekisi, kun pomotkin vaan seilaa maailmalla. Ja uudet omistajat on vielä aivan pihalla kaikesta viinintuotannosta niin ei ne tiedä itsekään mitä ne haluaa omalta viinitilaltaan, ja minä siis vaan istun ja odotan, että ohjeita ropisisi. Toisaalta tässä vaiheessa voisi yrittää saada aikaiseksi sen koulun lopputyön. Eikä seikkailla koko ajan blogimaailmassa.

Haalari

Olen lopulta aivan hullaantunut näistä haalareista! En oikein osaa päättää tulisiko tällaiselle käyttöä (ja missä??) vai onko tämä ilmiö vaan joku muotijuttu. Ja toisaalta, että vaikka se näyttää hyvältä muiden päällä, miltä se näyttäisi minun päällä. Ja miten sillä voi mennä vessaan?

Päädyin lopulta Asoksen sivuilla taas katselemaan myös heidän valikoimaansa. Ja siellähän niitä olikin! Ensiksi bongailin ihan näitä klassisempia malleja ja värejä...

Joista päädyin aina vaan hurjimpiin kuviohin. Erityisesti tykkäisin tuollaisesta lyhyestä, mutta niitä en ole nähnyt oikein missään. Siitä tämä villitys on oikeastaan lähtöisin, kun jo maaliskuussa näin (englantilaisella) kaverilla tällaisen ihanan lyhyen haalarin.

No, nyt löysin jotain oikein miellyttävää Zarasta! Nimittäin punaisen kukallisen haalarin. Tämä kuulosta aika rajulta ihan omaankin korvaan, mutta tykkään siitä hirveästi. Monsieurin mielestä se näyttää ihan pyjamalta. Valitettavasti puntin sauma on rikki, jota en kaupassa huomannut, ja kun yritin käydä vaihtamassa, ei niitä enää ollutkaan. Eli nyt pitää tehdä pieni Zara-rundi tai alkaa neulomaan ihan itse.

Kesälaitumille

Olen tänään jo viikonlopun vietossa. Tämä on välillä kaikista parasta työharjoittelussani, että välillä saa olla monta päivää lomalla tai "kotona töissä". No, koskaan en ole hirveästi saanut aikaan kotona, joten raahaudun silti yleensä työpaikalle.
Lähden tästä pian tapaamaan vanhoja ystäviä ja palaan kotiin vasta keskiviikkona, joten jutut taitaa sillä välin jäädä väliin. Ehkä ehdittäisiin tyttöjen kanssa käydä katsomassa se uusi Sex and the City-leffakin! Viikonloppuun on tiedossa ainakin rantailua, aperoita, shoppailua ja paljon tyttöjen juttuja.


Eilen oli päällä oli hame ja toppi. Kuvien ottaminen oli vähän haasteellista, sillä illalla olin jo onnistunut sotkemaan valkoisen yläosan punaviiniin ja suklaaseen. Monsieur kommentoi, että kuinkas muutenkaan...


Sain myös ennen aikaisen viikonloppulahjan, punaviiniä tilalta Domaine de Beates, joka sijaitsee aika lähellä omaani, tzisi olla Lambesc'ssa. Viini oli valmistettu aika samalla lailla, etiketin mukaan, myös kuin omani, nimittäin käytetty vain osaksi puutynnyreissä.
Maku oli pehmeä, tasapainoinen, ihan vähän hedelmäinen, mutta ei jäänyt pitkään suuhun. Aluksi oikein miellyttävä kun maku ei ollut yhtään agressiivinen, mutta sitten jäi miettimään, että eihän tämä maistu oikein miltään. Saisi olla vähän lisää hedelmällisyyttä ja hapokkuutta omaan makuuni. Maku kyllä aukeni enemmän, kun sen oli hetken antanut olla ja sitä oli huljuteltu lasissa. Ostaisin kyllä uudestaankin, sillä tämä oli luomu-tuotantoa ja hintaa kuulemma n. 7e.

Kaukonäkö

Piilarit olen siis voinut nyt hylätä hetkeksi ja odottaa että silmien punoitus loppuisi. Samalla yritän kovasti vääntää vapaa-ajallani koulun lopputyötä, joka pitäisi palauttaa heinäkuun lopussa. Tällä kertaa olen vannonut etten ole viimeisenä viikkona tietokoneen ääressä sitä kirjoittamassa päivin öin. Lisäksi olen saanut varattua kesän lomamatkat ja pääsen heinäkuun alussa Suomeen! Tämä jaksaa kyllä motivoida vielä hetkisen...

Tässä eilisen päivän asua. Kävin hammaslääkärissä iltapäivällä ja olin nukahtaa siihen tuoliin...Nyt voisi yrittää levätä enemmän, vai mikä merkki tämä muuten on? Viikonlopuksi on taas paljon toimintaa luvassa, kun lähden tapaamaan entisiä kavereita, joista yhtä en ole nähnyt pariin vuoteen! Sitä ennen onkin vielä pari juttua hoitamatta, joten takaisin töiden pariin...