Perjantaiaioli

Viime viikolla on vielä voinut laittaa päälle jotakin niinkin kevyttä kuin shortsit. Toisaalta välillä pohdin että mitä väliä sillä on mitä laitan päälle, kun omat vaatteet on käytössä vain sen puolen tunnin ratikkamatkan ajan ja sen jälkeen pitää vaihtaa työasuun.

Tämä yhdistelmä tuntuu mielestäni itselläni liian tummalta. En tajua miten jotkut voivat pukeutua kokomustaan ja näyttää tosi hyvaltä. Itsestä tuntuu että vaatekaappini pullistelee vain värikkäitä asuja luonnonvaaleasta kirkkaanpunaiseen ja vihreään.

Sunnuntaipitsa on vaihtunut lähiaikoina perjantaiaioliin, jota Monsieur kiltisti kävi meille hakemassa perjantai-illaksi. Täälläpäin aiolia eli valkosipulimajoneesia ja höyrystettyjä kasviksia sekä jotain valkoista kalaa (en tiedä mikä olisi suomeksi) tarjotaan yleensä ravintoloissa perjantailounaalla. Onneksi tätä voi ostaa myös muunmuassa lihakaupasta ja vielä enemmän onnekseni Monsieur menee sinne, sillä itseä oksettaa liikaa lihakaupat. En ole ikinä astunut sisälle.

Minulla on tapana syödä melkein enemmän majoneesia kuin kasviksia ja seuraavana päivänä töissä selitin kuinka sitä oli vieläkin hankala sulattaa. Työkaverini, joka on vähän aikaa sitten saapunut pohjoisesta katsoi vaan silmät suurina että: "Mitäs se aioli on?" . Mietin, että olenko se minä joka on tosi paljon (etelä)ranskalaistunut, vai onko Pohjois- ja Etelä-Ranskassa näinkin paljon eroja?

Viikonloppu on ollut oikein leivonnallinen. Minun oli pakko mennä keittiöön rauhoittumaan, kun idioottiakin idiootimmat asiakkaat saavat hermot kireälle vielä kotonakin. Tein siis sipulipiirakkaa, josta ensi kerran puhuin jo joulukuussa. Silloin MaaMaa kyseli reseptiä ja tässä tulee:

- Paista viipaloituja sipuleita voissa tai oliiviöljyssä pannulla keskilämmöllä niin että ne kuullottuu, mutta ei paistu tai pala. Tässä välissä ehdittiin ottaa päivän asu-kuva.
- Levitä pohja (itse ostan aina kaupasta valmiina) vuokaan, pistele haarukalla ja esipaista hetki.
- Sekoita puolipurkkia ranskankermaa (crème fraîche) eli n. 2,5dl ja kolme munaa. Lisää suolaa ja pippuria.
- Kaada pohjalle sipulit ja kermaseos, sekoittele vähän jos ei muuten meinaa sekoittua.
- Laita päälle Reblochon-juustoa tai joku muukin käy, mutta tuo vähemmän makua piirakkaan.
- Paista n.200-220°C n.puoli tuntia tai kunnes juusto on grillaantunut ja täyte hyytynyt.

Tarkempaa ohjetta en osaa antaa sillä ihan itse sekoittelin piirakan menemään ja meidän kaasu-uuni on niin surkea, että sen lämpötiloista ei ikinä varmasti tiedä.

Ja tässä valmis. Pyöreä vuoka oli jo suklaakakun peittämä, kun vanhentuneet munat piti käyttää johonkin, joten piti laittaa sipulipiirakka tällaiseen neliskanttiseen vuokaan. Siihen taikina oli vähän epäsopiva, joten taittelin ylisuuret reunat päälle. En oikein tykkää, sillä pidän enemmän täytteestä kuin taikinasta. Lisäksi paistoin väähän liian vähän sipuleita, joten sisälmys on aika lailla kerma-munaseosta...Eli sipuleja kannattaa pilkkoa kunnolla, ne kuitenkin kutistuu pannulla.

Pohjaa kannattaa myös esipaistaa ainakin hetken, en tehnyt tällä kertaa ja tuntuu että pohja on vähän "raa'an" laista, ei ole ainakaan ehtinyt rapeutua uunissa. Tai sitten vika on itse uunissa eikä pohjassa.

Syysilta

Tänään se tuli ensimmäistä kertaa: herätessä aamulla ei ikkunasta paistanut kirkas ja vastaanottava aurinko vaan edessä oli harmahtava ja pilvinen taivas. Eilen illalla töistä tullessa jopa hieman sataa tiputteli. Niinpä laitoin ensimmäistä kertaa taas housut jalkaan koko kesän jälkeen. Olinhan sitä jo vähän odotellutkin ja sillä silmällä mallaillut housuja josko mahtuisivat vielä jalkaan. Aloitin silti toisista omistamistani farkkuleggareista, jotka sain siskolta kesällä. Ja mahtui vielä jalkaan. Oikeita farkkuja en ole uskaltanut kokeilla.

Tässä näkyy muuten päivän asua paitsi että jalassa on uudet housut Zarasta. Syksy toi mieleen muistutuksen siitä että minulla on vain yhdet mustat housut joissa on jo reikä. Niinpä kävin töiden jälkeen pikaisella kaupunkikierroksella ja löysin heti istuvat mustat housut, ei ihan farkkuleggarit mutta ei paksut ja kankeat farkutkaan vaan jotain siltä väliltä. Tällaisia on hankala löytää, tuntuu että useimmat mustat housut on joko liian businessmäisiä taitteineen tai liian farkkumallisia. No, nyt olen valmis ottamaan syksyn vastaan onnellisena ja housuilla varustettuna.


Illalla korkattiin eräs ostamani viinipullo viinimessuilta. Ostin tämän ihan sattumalta lähi-Monoprix'sta ja enimmäkseen peruisteilla että se oli edullinen (n.4€), hyvältä alueelta ja luomua. Oli hyvä ostos ja olen jo valmistellut Monsieurin hyödyntämään huomenna, viimeisenä päivänä, "osta 2, 3. ilmaiseksi"-tarjousta.
Viini on erittäin pehmeää, melkein kuplivaa ja makeaa, tummien marjojen ja vähän katajanmarjan marjan makua. He, jotka tuntevat, tämä muistuttaa mielestäni paljonkin La Brillanen nimikkoviiniä, mutta on vähemmän hapokasta.

Taas oli viikonloppu

Lauantaina pääsin vihdoin saarelle jonne olen halunnut koko kesän. En muista saaren nimeä, mutta se sijaitsee ihan Seyne-sur-Mer'n edustalla.

Itseasiassa saareen pääsy ei ole mitenkään vaikeaa vaan sinne johtaa vankka silta. Vieressä sijaitsee toinen saari jonne pääsee vain laivalla. Kerran ensimmäinen saari oli suljettu festivaalin takia, joten kahlattiin veden poikki toiselle saarelle. Välillä vesi nousi rinnan korkeudelle ja reput piti nostaa pään päälle. Mutta lopulta päästiin kivalle rannan poukamalle ja näin vedessä jopa mustekalan. Olin aivan innoissani.

Saaren keskiosa on metsäistä ja...

...ja rannikot täynnä pieniä rantapoukamia, jonne voi laskostaa pyyhkeensä jos sattuu löytämään vapaan paikan.

Meille kävi pian ilmi, että saaren rannikko oli täynnä meduusoita. Virrat huuhtoi kaikki nämä limanuljakkeet rantaa kohden ja yhtäkkiä vyötärönkorkuisessa vedessä huomasin kuinka niitä lillui ympärilläni. Onneksi äkkäsin ne ennen kuin lähdin uimaan ja vierellä sijaitsi vielä kivikkoa jota pitkin pääsin turvallisesti rantaan. Vaihdettiin sitten eräälle toiselle hiekkarannalle jossa vesi oli kivan raikasta ja hiekasta muovautui mukava alusta kirjan lukemiselle.

Vaikka aurinko vielä lämmitti, ilma on jo kovasti viilennyt. Tässä rantaeleganssiani, pyyhe repun ja koko komeuden päällä.

Illalla käytiin syömässä lenpiravintolani terassilla. Pian on kesä ohi joten piti vielä käydä kokemassa ulkoterassin tunnelma ja hyvä ruoka.

Itseasiassa ruokalistaa oli vähän ruukattu parempaan suuntaan ja ihanaksi yllätyksekseni tarjolla oli supions frits eli pikkumustekaloja friteerattuna persiljassa ja valkosipulissa. Seuraavana aamuna heräsin pieneen valkosipulin makuun suussa...

Päälle halusin laittaa ehdottomasti kesän alussa ostetut korkkarit. Muu iltalook syntyi 1O minuutista rannalta tultua. Tukka ponnarille, ripsaria ja kengät jalkaan! Kuvatessa Monsieur neuvoi, että "yritä olla sillai että sulla olisi vähemmän kylmä"...

Sunnuntai alkoi leppoisissa merkeissä kirjan ja aamupalan parissa...


...ja jatkui monella pulahduksella viilentävään meriveteen.

Illalla ostin vielä pitsanpaloja ja naureskeltiin kuinka yksi pala näyttää rekan vitriinissä niin pieneltä, mutta kotona ihan jättimäiseltä! Kuten päätäni isommalta.

Ja niin oli taas yksi viikonloppu takana ja työviikko edessä. Niitäkään ei ole enää paljoa jäljellä, sen jälkeen vasta uudet kuviot alkaakin!

Kirjasyksy

Toin taas kesällä Suomesta muutamia pokkareita ja olen tässä kesällä saanut luetuksi muutaman mielenkiintoisen kirjan. Osa on ollut hyllyssä odottamassa ja osa on uusia. Lukeminen on ihanaa, kun siihen on aikaa ja on tarina johon jää niin koukkuun, että siihen haluaa koko ajan uppoutua.

1. Huumaa- kirjan ostin suomesta. Näin itseasiassa sen englanninkielisen version jo keväällä pomon kirjastossa, mutta en viitsinyt lainata, kun silloin oli jo monta muuta kirjaa kesken. Tämän luin juuri viime viikolla alle viikossa. Lyhyesti kuvaillen aivan kuin Gossip girl, jonka tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1889. Luin tästä myös Adored ever since-blogista, ja jatkoa on (onneksi!) luvassa!

2. Erojuhlat Manhattanilla. Mukava rikkauksien ja muodin kyllästämä tyttöjen kirja. Kirjoittaja on Plum Sykes, mutta näissä Manhattanille sijoittuvissa hömppäkirjoissa menee välillä sekaisin ja kirjoittaja voisi ihan hyvin olla sama kuin Paholainen pukeutuu Pradaan-kirjan.

3. Lapsi muiden joukossa. Torey Haydenin kirjat ovat ihan parhaita. Hän osaa kirjoittaa samalla vakavasti ja humoristisesti rankoistakin aiheista. Tämäkään ei pettänyt. Harmi, että hänen tosikokemuksiin perustuvia kirjojaan on vain rajallinen määrä ja olen pian kaikki lukenut...

4. Saarnaaja. Ruotsalainen dekkari. En ole yleensäkään mitenkään kauhukertomusten ystävä, mutta tämä tempaantui mukaan pokkaripassin täytteeksi. Oli tosi hyvä. Alan vasta nyt lämmetä ruotsalaisille murhakertomuksille, sillä olen huomannut että niissä keskitytään enemmän henkilöhahmoihin eikä rikoksia kuvailla raa'an yksityiskohtaisesti vaan lukija voi vaan kuvitella mielessään mitä on tapahtunut.

5. After you'd gone. Olen lukenut ennenkin muita Maggie O'Farrellin kirjoja ja unenomainen ja romanttinen tunnelma pysyy aina tarinan matkassa. Silti mukana on aina joku koukuttava salaisuus henkilöiden elämässä jonka takia kirjaa ei halua päästää otteestaan.

6.Precious-Harlemilaistytön tarina. Sain siskolta lainaan. Tästä on tehty elokuvakin. Kirja kuvaa karusti köyhän ja molempien vanhempien pahoinpidellyn tytön koulutaivalta. Voi kuvitella, että lopulta asiat alkavat järjestyä hänellekin.

7. Last night at Chateau Marmont. Ostin tämän lentokentältä matkalla Kreetalle. Ja luin tosi nopeasti. Kevyttä hömppää Paholainen pukeutuu Pradaan-kirjan kirjoittajalta. Olen lukenut kaikki muutkin hänen kirjansa ja ovat aina mukavia ja niin "luettavia". Kirjassa on rakkausjuoni, jonka loppua odottaessa täytyy vain kiihdyttää lukemistahtia. Ilmeisesti tämä on aika uusi, julkaisuvuodeksi oli merkitty 2010!

Ja nyt jatketaan jo seuraavien parissa...

Täydellinen päivä

Minulla oli jostain tuntemattomasta syystä hyvää onnea ja pomo oli laittanut minut kolmenpäivän viikonlopulle, joka on tosi harvinaista kun meidän liike on auki 6 päivää viikossa. Viikonloppu hurahti ohi ja tänään, epätavallisena maanantaina olikin aivan täydellinen päivä. Laiskottelin aamulla, otin vähän aurinkoa parvekkeella ja lähdin kaupungille. Tapasin kauppojen kiertelyn lomassa sattumalta entisen lempityökaverin, jota en ole nähnyt vuoteen. Istuttiin tunniksi juttelemaan ja eräs toinen kaveri löysi meidät ihan yhtä sattumalta. Täydellistä.


Päällä syksyisen ruskeaa. Näitä ballerinoja en ole usein käyttänyt, sillä ne ovat halpatuotantoa ja sen kyllä huomaa. Kengät ovat siis suoraan sanoen muovia ja sen takia jalat alkavat äkkiä hiostua epämukavasti ja haista. Viime syksynä sain jonkun hairahduksen ja ajttelin, että miksi aina ostan kalliimpia kenkiä jos kerta samanlaisia saa halvemmallakin. No, juurikin tämän takia. Tämän tapauksen jälkeen halpa massakulutus joutui uudelleen rojukoppaan ja olen palannut kaidalle polulle ja ympäristöystävällisempään kuluttamiseen (ja sen välttämiseen).

Nautin lounaaksi jotain syntisen hyvää: reissumiestä, ketsuppia, tomaattia ja paljon juustoa.


Kokeilin ihania mekkoja ja päätin, että sitten kun olen rikas bisnesnainen pukeudun ainoastaan hameisiin ja mekkoihin. Ja joskus farkkuihin. Ja joskus huppareihin.


Ostin vähän lehtiä ajan kuluksi. Pian alkaa kaupoissa vuosittaiset viinimarkkinat eli Foires aux vins, joista ajattelin lukaista pieniä vinkkejä ennen kuin voisin sijoittaa muutamat pennit johonkin (toivottavasti) hyvään viiniin.


Löysin Mangosta ihanan villapaidan. Rusetti on tosi kaunis, mutta en paita on aika ohut. Ehkä melkein liikaakin. Pitää vielä pohdiskella.

Löysin muotiliitteestä jotakin joka miellyttää itseäni kovasti tällä kaudella: viitta. Olen ollut hulluna viittoihin jo monta vuotta, ensimmäisen viittamaisen takin ostin jo syksyllä 2006 Gapista. Nyt sitä voi taas käyttää ja bongata ehkä uudenkin...

Laiskuri

En edes tiedä missä olen ollut niin menossa, että en ole ehtinyt blogiakaan päivitellä kovin useaan. No, enimmäkseen olen ihan nauttinut syksyn viimeisistä auringonsäiteistä ulkosalla ja ajatellut että koneen ääreen ehtii sitten myöhemminkin. Olen vain äkkiseltään käynyt tsekkailemassa muiden blogeja ja sitten onkin ollut jo nukkumaanmenoaika. Tämän takia olen myös lykännyt ja lykännyt kaikkien mailien ja jopa spykessa pyörimiseen tarkoitettua aikaa. Yhtenä syynä on ollut myös erittäin mielenkiintoinen kirja jonka sain luettua loppuun tänään, alle viikossa. Kirjoitan siitä enemmän huomenna.

Perjantaina oli päällä ekaa kertaa koko kesänä maksimekko. Tuntuu, että kesä on hurahtanut ohi niin äkkiä etten ole edes ehtinyt käyttää kaikkia kesävaatteitani. Mitäs tämä nyt meinaa??

Kreetalta toin tuliasiksi kaiken muun ohella tietysti viiniä. Maistelin melkein joka ravintolassa viiniä, mutta useimmiten listalla oli vain yksi tai kaksi pulloa ja kun meitä oli vain kaksi, se tuntui useimmiten aika paljolta. Niinpä otettiin aina talon viiniä puoli litraa, joita myös tarjoilijat suosittelivat vuolaasti. Aina ei olisi ollut niin varaa sillä talon viinin (kokeiltiin ainoastaan valkoista) laatu vaihteli aika rajusti. Huonoimmissa paikoissa sitä oli ilmiselvästi jatkettu vedellä ja toisessa maistui melkein viinietikka. Suurimmaksi osaksi talon valkoinen oli ihan virkistävää ruokajuomaa.

Minun suurena haavena oli päästä käymään Kreetalaisella viinitilalla ja löydettiin ihan Heraklionin lähellä sijaitseva Winery Stilianou. Sinne oli todella kattavat ohjeistukset Knossokselta, joten seurattiin reittiä ja voin vaan todeta, että onneksi löydettiin perille. Meitä oli nimittäin vastassa erittäin ystävällinen perhe vaarista lapsenlapsiin ja äiti selitti laajasti tämän luomuviinitilan toiminnasta ja laittoi meidät maistelemaan kaikkia tilan viinejä.

Korkkasin perjantaina tuon valkoviinin ja se meni jo viikonlopun aikana. Erittäin raikasta, sitruunaa ja sitrushedelmiä (kuten useimmiten kreetalaisissa valkoviineissä), vähän paahteisuutta ja persikkaa. Sopii tosi hyvin virkistäväksi kesäjuomaksi hyvin jäähdytettynä. Ei ollut yhtään hapantaa tai liian kuivakkaa, piirteitä joista en valkoviineissä erityisemmin pidä. Hinta taisi olla 9€. Harmi, että laukuissa oli painorajoituksia...

Kanarianlintu

En voi uskoa että olen vielä suunnittelemassa jotain rantareissua viikonlopuksi, kun täällä alkaa olla jo niin kylmä. TV:n säätiedotuskin osaa kertoa joka päivä kuinka lämpötilat on "kauteen nähden liian alhaisia" ja myrskyvaroituksia on jaettu melkein koko tämän eteläisen Ranskan alueella. Näin uutisista kuinka entisen kotikaupungin lähistöllä sijaitsevassa kylässä tulvat olivat nousseet polven korkuiseksi ja siellä ihmiset kahlasi kuin Venetsian St. Markuksen torilla konsanaan.

Niinpä kokeilin tänään H&M:n kirkkaan keltaista pikkutakkia, jota en ole ikinä ennen osannut enkä uskaltanut laittaa päälle. No, onneksi laitoin, sillä erittäin kirkas väri sai kommenttia ihan jokaiselta kollegalta. Ensimmäinen: "C'est quoi cette veste?!?" "Mikä takki tuo on?!?". Nauroin ihan vääränä, mutta niinpä kanarianlintu (kuten Monsieur takin nimesi) toi auringonpaistetta päivään.

Olen yrittänyt lajitella Kreetan kuvia, mutta niitä on odotetusti taas kerran monta sataa eikä tietokoneeni ohjelma toimi oikein täydellisesti eli kuvia voidaan odotella vielä hetken.