Nyt kun olen tässä lomailun ja työttömyyden oudossa välitilassa miettien mitä sitä tulevaisuudella tekisikään, on välillä kiva muistella minkälaista koulussani tänä vuonna olikaan. Yhdellä sanalla kuvailisin, että hauskaa oli. Viimeinen kouluvuosi meni menojaan tosi nopeasti ja suurimmaksi osaksi tuntui siltä, että olin ihan tuuliajolla enkä suhtautunut opiskeluihin tarpeeksi vakavasti. Tunneilla en kirjoittanut muistiinpanoja tietokoneelle ja lähdin joksus kotiin ruokatunnin jälkeen enkä mennyt tunnille iltapäivällä. Välillä tuli nautittua ihan liian myöhään venyneitä aperoja kavereiden kanssa ja nukuttua liian vähän. Vuoden opiskeluiden tulokset tuli sähköpostiin eilen ja voin ylpeänä todeta, että en ikinä ennen ole ollut yhtä hyvä oppilas jos arvosanoja katsotaan!
Tässä eräs oppitunti viimeiseltä kouluviikoltani:
Meillä oli nimittäin shamppanjan oppitunti. Shamppanjat eivät kuuluu omaan erikoisalaani, mutta olihan niitä kiva opiskella...
Meillä oli "opettajana" joku kommunikaatiojohtaja Veuve Clicquot-shamppanja merkiltä, joka oli erittäin mukava ja piti oppilaiden mielenkiinnon yllä. Puhuttiin muunmuassa shamppanjan ja ruoan yhdistelemisestä ja tähänhän vastauksena tuli, että shamppanja käy ihan kaiken kanssa!
Osaksi mielenkiintoa piti varmaan yllä se, että tuntiin kuului shamppanjan maistelua...Luokka oli kyllä aika levoton, taisi yhdellä jos toisella olla takana tapahtumarikas yö ja minäkin sain kaivaa luokan pojille parit särkylääkkeet päänsärkyyn.
Veuve Clicquot'in merkkiin kuuluu aika monta eri variaatiota.
Mutta kaikkien korkissa komeilee alkuperäinen keltainen leski, Madame Clicquot (omaa sukua Ponsardin), joka ensimmäisenä naisena otti haltuun tämän shamppanjatalon hänen miehensä kuollessaan madamen ollessa vain 27-vuotias vuonna 1805. Hän kehitti muunmuassa menetelmän, jolla saadaan kuplat luonnollisesti shamppanjaan (ja siten ensimmäisen shamppanjan) ja tekniikan, jolla shamppanjapulloja pyöritellään niin että sakka laskeutuu korkkiin ja se voidaan jäädyttämällä poistaa pullosta kuplia menettämättä.
Saatiin maisteltavaksi tätä vuosikerrallista shamppanjaa vuodelta 2002, joka on merkattu pullon etikettiin "vintage"-merkinnällä. Yleensä shamppanjoiden etiketissä ei vuosilukua näy toisin kuin muiden viinien, sillä shamppanjat ovat sekoituksia shamppanjatalon eri vuosikerroista.
Toisekis maistoin myös rosé-shamppanjaa, joka olikin minulle ensimmäinen kerta. No, omasta mielestäni tämä oli kaikista vähiten minun makuuni. Vaaleanpunainen väri tulee siitä, että punaisen rypäleen kuorien annetaan vaikuttaa rypälemehussa hetken niin, että se värjäytyy. Shamppanjaa valmistetaan kolmesta eri rypäleestä: Pinot Meunier, Pinot Noir ja Chardonnay. Näistä kaksi ensimmäistä ovat punaisia rypäleitä ja Chardonnay vaalea (josta yksin valmistettuna valmistuu Blanc des blancs-shamppanja).
Onnellinen joskin hieman väsähtänyt maistelija. Kaverini oli juuri tällä viimeisellä viikolla vierailulla luonani, joten aika oli hieman kortilla.
Ja taas kuohuu auki yksi pullo...
Maistelussa oli siis "peruskeltainen" Veuve Clicquot, vaaleanpunainen versio, vuosikerrallinen ja La Grand Dame eli joku speciaali versio, joka näyttää olevan vuodelta 1998. Kun itse en useimmiten nauti shamppanjaa, mielestäni eroja oli aika hankala huomata. Lisäksi minua kuplat haittaavat maistelemasta, jonka takia en pahemmin pidä shamppanjasta vaikka voihan tuota juoda jos sattuu...Omaksi voittajaksi julistan vuosikerrallisen 2002. Ihan vielä sitä ei kuitenkaan ole tullut ostettua.
Lopuksi jäätiin hieman jutustelemaan opettajan kanssa, joka kansalaisuuden kuultuani tunnisti heti meidän oman Master of Wine:n Essi Avellanin, joka on erikoistunut shamppanjoihin. On kuulemma suomalaisilla naisilla peräänantamaton ja rohkea luonne...
