Tylsää

Täällä on nyt tullut vettä taivaan täydeltä niin kauan kun jaksan muistaa eikä loppua näy. Tuntuu, että kaikki odottaa kevättä, mutta mitään ei tapahdu. Just nyt en enää millään jaksaisi raahautua töihin joka päivä taistellen vaatekerrosten ja sateenvarjon kanssa, olisi vaan niiiin paljon kivempaa kaivautua peiton alle ja syödä koko päivä suklaata.

 Onneksi sentään ensi viikolla on tiedossa pari lomapäivää! Viime sunnuntaina oli pientä taukoa sateesta ja lähdettiin vakkaripubiin juhlimaan yhden kaverin synttäreitä. Haikeudella muisteltiin kuinka viime vuonna tähän aikaan juhlistettiin merkkipäivää piknikillä ja meillä tytöillä oli vaan minihameet ja t-paidat päällä.

 

Synttärisankarin tyttöystävä toi myös pikkuruisen kakun, että päästiin kunnolla tunnelmaan.

Me tarjottiin vaan itsemme lahjaruusukkeeseen käärittynä :).

 

Joka päätyi lopulta sankarin lasin koristajaksi, kun sillä oli ensin tarpeeksi leikitty.

Loppuilta sujui leppoisasti jutellessa ja pelatessa, ja vaaleista keskustellessa. Viime sunnuntai oli ranskalaisten äänestyspäivä, joten he jotka olivat hoitaneet kansallisvelvollisuutensa saapuivat paikalle hieman myöhemmin. Itse en ole hirveän tarkasti tätä vaalikeskustelua seurannut, mutta lähdin kuitenkin loppuillasta vaalin valvojaisiin erään toisen kaverin luo. Täytyy kyllä tunnustaa että siellä minulle tärkeämpää oli ruoka, josta kuvia tulossa pian...

Oliko pääsiäinen

 Pääsiäsviikonlopusta on nyt kulunut jo viikko, mutta tässä tulisi hieman kuvia!

Täällä ei mielestäni juhlita pääsiästä ollenkaan samassa kaavassa kuin Suomessa. Meillä oli lomaa vain maanantaina ja vielä pitkänä perjantaina oli tosi hankala muistaa, että nyt olis niin kun pääsiäinen. Minä lähdin sunnuntaina viettämään meidän kokin synttäreitä jonnekin maaseudulle.

Itse kun istuin vain autoon ja jutskasin koko matkan paikan päälle. Kokin tyttöystävän perheellä on tällainen söpö talo jossain ranskalaisen metsän keskellä ja sinne sitten mentiin. Puita tosin löytyy tosi paljon harvemmassa kuin Suomessa, sauna puuttuu, mutta...

 ..."järvi" sentään löytyi! Mua huvitti kun kaikki puhui tästä järvenä ja itse olisin sanonut mieluummin, että joku lampi. Jos olisin tiennyt miten lampi sanotaan ranskaksi.

 Menossa mukana oli sekalainen porukka, josta osaa en tuntenut ennestään, mutta kivaa oli silti.

 Pojat pystyttivät ensi töikseen soundsystemin. Kyllä tuo rekka lähettikin sitten ääntä pitkälle yöhön. Mukana oli tietty oma dj. Tällä kertaa mua ei päästetty miksaajan paikalle.

 

Päivän asu. Sellaista hienoa mökkipukeutumista.

Lähdettäessä ihmeteltiin minkä takia meidän takaluukusta löytyi monta rullaa kelmua, ja pian syy siihen selvisikin. Soundsystemin viereen pystytettiin kaksi graffittilinjaa.

 

 Ja pitihän munkin sitten kokeilla. Ekaksi ei oikein meinannut onnistua, kun ei ollut tekniikka ihan hallussa...

 

Mutta sitten alkoi syntyä tekstiä ja kirjailtiin kaverini kanssa meidän nimet tosi omaperäisesti.

Minä suihkaisin menemään myös erään kaverin viinibaarin nimen, L'Oenolimit. Niille, jotka joskus pyörähtävät Bordeaux'n suunnalla, kantsii käydä juomassa lasillinen tuolla!

 

Mukana oli tietty kontillinen ruokaa ja juomaa ja tuntui, että oltiin melkein koko ajan syömässä. Suklaamunat jäi uskomatonta, mutta totta ostamatta. Kaverini äiti lähetti hänen mukanaan sitten pussillisen pieniä suklaamunia ja eräs toinen kaverini toi minulle ruokatukusta kilon vaahtokarkkeja. Kaikki meni.

 

Illan grillailuja. Kasvissyöjille kuten minä ei ollut pahemmin tarjolla kasvisvartaita tai muuta...Onneksi sain ihan oman lautasen ja mahan täyteen.

Illalla alkoi onneksi aurinkokin hieman paistaa eikä säätiedotuksesta huolimatta vettä tiputellut lainkaan.

Siinä ilta kuluikin sitten tanssiessa ja laulaessa, vaikka musiikki ei ihan koko ajna ollut minun makuun, höpötellessä...

 

...hörppiessä ja kärrynpyöriä heitellessä. 

 

Illan valossa meidän valmis graffittilinjakin näytti nätiltä.

 

Seuraavana päivänä oli tiedossa tietty taas syömistä, tällä kertaa paistettiin possua (côte de porc) ja tehtiin lihatartaria. Tämän viikonloppufiestan jälkeen oli ihan mukava syödä taas salaattia ja kasviksia. Aurinkokin suosi seuraavana päivänä ja illasta alettiin ajelemaan kotiin päin.

Oli tosi kiva pääsiäinen suklaan puutteesta huolimatta ja erityisesti tosi kiva kun pääsi hetkeksi pois kaupungin vilskeestä! Viikko lähti sitten käyntiin tosi vauhdikkaasti, kun päädyin bilettämään heti tiistaina ja on jatkunut vähän samaa vauhtia. Tänä aamuna oli ihanaa herätä omassa sängyssä ja ihan niin myöhään kuin halusi! Nyt pitää alkaa valmistautua töihin, se olisi menoa taas.

Ansoitettu

Viime viikolla sain juuri töiden päätyttyä puhelun eräältä kaveriltani: "Me oltais tässä viereisessä baarissa, tuu moikkaamaan." Hieman kummastellen hipsin heitä tapaamaan ihmetellen samalla miten baari on auki jo klo 15 iltapäivällä. Kyseessä oli Bordeaux'n tunnetuin latinobaari Calle Ocho, joka kuulemma on koko Euroopan suurin yksittäinen rommin ostaja. Sen voisi helposti ihan uskoakin sillä Calle Ocho on auki joka päivä paitsi sunnuntaisin ja aina aivan tupaten täynnä väkeä.

Eräs kavereistani on siellä töissä ja niin minutkin jekutettiin ansaan ja poseeraamaan Callen promootiokuviin. Siinä kului lopulta ihan mukavasti pari tuntia iltapäivästäni, kuvattiin hieman sisällä ja paljon ulkona. En ollut yhtään valmistautunut tähän, paikalle saapuessa minut vaan ohjattiin vaaterekin luo: "Pistä tuosta jotain päälle."

Onneksi suurin osa porukasta oli meidän kaveriporukkaa, joten aika kului jutellessa ja hauskutellessa.

Iltapäivällä mojitojen juominenkin kävi melkein työstä.

 

Sitten päätettiin yrittää pyramidin tekemistä, kun kerran kaikilla oli päällä tuollaiset jenkkityyliset takit.

  

Ekaksi kaksi kerrosta...

 

...ja lopulta saatiin se kolmaskin hoippumaan tuonne yläilmoihin.

 " Ota meistä kaverikuva." Sisällä lämpimässä oli helpompi poseerata.

 Ja sitten koko porukka yhdessä.

 

- "Voitais yrittää tällastä romanttista prinssi ja prinsessa-kuvaa..."

- "Mutta kuitenkin sillai että tää logokin näkyy..."

Kaikki kuvat tästä promootiosessiosta löytyy Calle Ochon viralliselta fanisivulta Facebookista, josta siis nämäkin kuvat ovat peräisin. Oli lopulta tosi hauskaa ja vielä kaiken lisäksi saimme pitää päällä olevat vaatteet, joten nyt vaatekaappiani koristaa tuollainen kivan värikäs jenkkitakki. Onneksi mulla on kivoja kavereita.

Haloo kuuluuko

Olen aina ollut vannoutunut Nokia-fani ja näin ulkomailla sitä jaksaa aina myös toitottaa kuinka se on suomalainen vielä kaiken lisäksi. No, nyt siihen tuli vaihtelua! Melkein kaikilla kavereillani on viimeistä huutoa olevat iphonet tai blackberryt ja olen jo aika pitkään katsellut kateellisena kun he näpyttelevät menemään facebookissa tai selavaat uutisia ja sähköpostejaan ihan noin vain, kun minun pitää ensiksi raahautua kotiin ja avata tietokone. Vanha perusNokia on kyllä palvellut minua kaikin tavoin hyvin, vielä kun se on joutunut häviön teillekin pariin kertaan niin ei ole ollut kallista ostaa uutta tilalle.

 

Mutta tänään kotiin saapui postissa jotain, jonka ostin ebaystä vähän aikaa sitten...

...nimittäin vaaleanpunainen Blackberry! Tämä mallihan on nyt auttamattomasti jo tosi vanhentunut, mutta itselle tuo väri oli tärkein. Näitä värikkäitä puhelimia on ilmeisesti kaupoilla vaan Englannista, joten sieltä tämäkin tuli hankittua. Yksi kaveri naureskeli jo, että nyt minäkin vastaan viesteihin vähän nopeampaa kun ei tarvi eritellen näpytellä jokaista kirjainta...

Lähden nyt opettelemaan miten tuo toimii. Tunnen itseni niiiiin vanhaksi ja teknologiasta jäljessä olevaksi haha.

Se olisi melkein täällä

Kesä nimittäin! No, ainakin kevät tai sinne päin oltaisiin suuntaamassa. Ollaan täälläpäin saatu nauttia nyt vähän yli viikon ajan aivan uskomattoman lämpimistä ja aurinkoisista säistä ja tänään vapaapäivänä sitä tulikin sitten vain löhöiltyä mukavasti kotona.

Kaivoin tuulettimen esiin ja pesin sen ja sen jälkeen olinkin valmis asettumaan meidän omakutoiseen auringonottosalonkiin miniterassillemme.

 

Meidän koko kämppä oli hieman koomaisessa tilassa viikonlopun työ- ja bileputken seurauksena. Itse nautin vapaapäivästä jäätelön ja kirjan parissa.

 

Ja tankkasin myös hieman vitamiineja, tämä aika kun on niin otollista tulla flunssaiseksi. Ja ostin just viime viikon lopulla ensimmäiset kotimaiset mansikat!

Nyt pitäisi taas jaksaa yksi uusi viikko. Tällä viikolla olen innostunut tulevasta lomasta ja suunnitellut mihin huvittaisi matkustaa viikonloppulomalle, nähnyt erään tosi-tv:n tähtöset yökerhossa, uskaltanut mennä pelkällä hameella ilman sukkahousuja, viettänyt hauskaa aikaa kavereiden kanssa ja yrittänyt selvitellä väärinymmärryksiä erään toisen kanssa. Olen myös shoppaillut hieman kesämekkoja ja tietty istunut terassilla nauttimassa ihanasta auringosta!

Käännetään kelloa

Viime lauantai-ilta oli hieman rankka. Töissä meni pitkään ja kotiin tultua kävi ilmi, että meillä oli meneillään pienimuotoinen tyttöjen ilta ja mitäs siinä muuta voi kuin sekaan vaan. Sitten kävi ilmi, että olin täysin unohtanut että nyt siirrytään kesäaikaan ja kellon siirron jälkeen siis pääsin lopulta sänkyyn vasta melkein aamusta. Seuraavan päivän kirpparireissu sai jäädä, kun kumpikaan meistä osallistujista ei herännyt. Sen sijaan lähdettiin rannalle tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kuvia ei kuitenkaan tullut kun kaikessa hötäkässä jäi kamera kotiin.

 

Sen sijaan ruvettiin muistelemaan kämppiksen kanssa mitä tehtiinkään viime vuonna. Olin silloinkin rannalla ja oli melkein yhtä lämmintä kuin tänä vuonna.

Viime vuonna sain perjantai-iltana viestin kämppikseltä "osta junalippu Biarritz'iin". Lähdin kuitenkin bilettämään ja juhlien loputtua ostin joskus klo 7 aamulla sen junalipun enempiä kyselemättä.

Koko lyhyen junamatkan tietty kuorsasin menemään ja niin saavuin sopivasti iltapäiväksi Biarritz'iin.

 Käytiin rannalla ja lämpimät ilmat olivat jo kaikkien riemuksi alkaneet. Kokeeni olivat juuri loppuneet ja "loma" alkanut.

Osa meni jo paljain jaloin, itse pidin vielä kengät jalassa. Merivettä oli kuitenkin kokeiltava eikä se niin kylmää ollutkaan.

 

Käytiin ihailemassa myös Biarritzin keskustaa ja merimaisemaa, vaikka meidän majapaikka ei ihan siellä sijainnutkaan.

  

Poseerasin kuuluisassa kohdassa, josta saattaa ilmeisesti hetkittäin iskeä jumalaton aalto selkään ja kastella pahaa aavistamattoman turistin läpikotaisin.

 

Silloin oli vielä näköjään vanha laukkukin menossa eikä sitä aaltoakaan tullut. Ehkä parempi niin.

 

Illalla käytiin paikallisessa ravintolassa, Bodega Bidarte, syömässä. Ruokatarjonta oli jo aika erilaista kuin Bordeaux'ssa ja tietty enemmän baski-ja espanjalaispainotteista, lähempänä rajaa kun oltiin.

 

Alkupalaksi, eka tapas, söin grillattuja katkarapuja ja "pääruoaksi", toinen tapas, otin tällaisia pikku mustekaloja. Suomalainen nimi on itselleni ihan tuntematon, näitä kun ei usein Suomessa tule syötyä!

 

Sen jälkeen käytiin lasillisella ennen takaisin kämpälle suunnistusta. Yö meni nopeasti ohi oluen ja parin shotin voimin, siinä jaksettiin hoilata karaokea yhä uudestaan ja uudestaan ja pelata vähän korttiakin, kunnes yhtäkkiä havahduttiin siihen, että aurinko nousi taas uudelleen ja kelloa piti siirtää kuutosen kohdalta seitsemään.

 "Me otamme huomioon pizzamme kuten suurin osa miehistä ottaa huomioon oman autonsa!" Sori vaan kaikille ranskantaitoisille nämä kauheat käännökseni, olen tosi surkea kääntäjä...

Siinä me tytöt sitten kellahdettiin sohvalle muutaman tunnin unille ennen kuin herättiin päivällä hakemaan tätä pizzaa lounaaksi. Yleisen hörskötyksen ja pahimman väsymyksen mentyä ohi, jaksettiin taas ajella takaisin Bordeaux'ta ja kotia kohti ja olla seuraavana aamuna muka skarppina työnhaussa. 

Nyt on kiva muistella, että löytyi sitä jonkinmoista työtä kuitenkin vaikka kävinkin viikonloppuvierailulla Biarritzissa. Sen jälkeen nimittäin en ole palannut!