maanantai 10. tammikuuta 2011

puoliksi täynnä

Luin juuri uusimmasta Trendistä kuinka joku toimittaja oli päättänyt ryhtyä tänä vuonna positiivisemmaksi. Ihan hyvä päätös, vaikka saattakin olla joskus aika vaikeaa. Niinpä tässä tulee vähän positiivista juttua, sillä eilen oli tosi kiva päivä.Välillä on hyvä leijua yläilmoissa niin että sitten näin maanantaina voi taas pohtia kaikkia niitä vähemmän mielenkiintoisia juttuja, jotka eivät edisty yhtään sinne suuntaan jonne pitäisi.

Lauantai-iltana käytiin vähän hummailemassa ja siinä illan tuoksinnassa joku sai idean, että mennään sunnuntaiaamulla syömään ostereita markkinoille. Seuraavana aamuna kaikki eivät olleetkaan enää niin innostuneita, mutta parin tunnin tapaamisen myöhästämisen jälkeen paikalle ilmaantuivat minä ja yksi tyttökaverini. Saatiin sitten viettää tyttöjen kanssa laatuaikaa ja juoruilla.

 Markkinat ovat auki suunnilleen kolmeen asti iltapäivällä, me tulimme aika myöhään, mutta onneksi...

 ...niitä ostereitakin oli vielä jäljellä!

 Sää oli aivan mahtava, joka osaltaan auttoi että ylipäätään jaksettiin ryömiä peiton alla. Aikaisemmin aamulla nimittäin vihmoi vielä tuuli harmaalla taivaalla.

 Osterilautasiamme odotellessa katseltiin kuinka miehet availivat näppärästi monen monta kotaa.

 Ja syömään! Tämä oli kolmas kertani, kun syön ostereita. Ekalla en pahemmin tykännyt (söin salottisipuli-vineigretten kanssa), toisella enemmän ja kolmannella à la foli, hullusti! Eihän ne oikeasti maistu oikein millekään, tähän asti olen aina ajatellut, että tuollaisen elävän limaolion syöminen olisi tosi oksettavaa, mutta ne onkin niin hyviä. Itse tykkään eniten sitruunan kanssa, maistuu siis sitruunan ja suolaisen meriveden yhdistelmältä. Nam!


 Juomana oli tietysti valkoviiniä, oltiin varauduttu ja tuotiin kotoa, vaikka paikan päältäkin voi ostaa viiniä pulloittain tai laseittain.

Odotan jo, että päästäisiin syömään...

 Noista ostereista ei kuitenkaan ole kauheasti mitään syömistä, joten ostettiin myös grillattuja katkarapuja. Ja nämäkin oli tosi hyviä! Aivan kuola alkaa valua kun ajattelenkin...

 Markkinoilta löytyy kyllä muutakin ruokaa, jota voi viedä kotiin tai mutustella paikan päällä. Edes kaikki ranskalaiset eivät tykkää ostereista, vaikka itse olen niin luullutkin. Vähän yleistämistä...

Seuraavaan viikkoon jätin tällaisen mustekalapadan odottamaan, että jaksaisi taas maistaa jotain uutta ja mielenkiintoista...Sitä voi hakea vaikka kotiin, jos sää sattumalta onkin tosi surkea!

3 kommenttia:

Cherry kirjoitti...

Oi, ootpa rohkea :D Mun tarvis kyllä pari kertaa varmaan kerätä rohkeutta, että uskaltaisin ostereita syömään ;) Mut toisaalta esim. etanat menee jossain ihanassa kastikkeessa, joten ei kai se ole sen pahempi :) Ja uskon, että kaikesta tulee hyvää, jos osaa kokata :)

Mut yhtä juttua en vaan voi käsittää, siis ei yhtään lunta :D Hieman outoa katsella näitä kuvia, heh.

Essie kirjoitti...

Joo, no nyt ainakin näkyy, että osterit ja simpukat on WAY different things. Ojjoi, itsekin tekis mieli maistaa (erityisesti tuota mustekalapataa) ;)

Ella B kirjoitti...

Cherry, olin kyllä itsekin alussa Ranskaan tullessa ihan varma että kaikki jotka syö ostereita on ihan hulluja...Ja näissä onkin se hyvä ettei tarvi kokata, kunhan (joku) avaa vaan simpukoiden kannet.

Haha, aika keväiseltä kyllä näyttää, olen jo päässyt eroon lumidepressiostani, olen aina ihan pettynyt kun saavun takaisin eikä täällä ole edes lunta! Eikö ne ranskalaiset mitään osaa;).

Essie, joo osterit onkin raakoja.. Ei ne nyt siinä lautasella mihinkään päin hypi tai pyristele, vaikka joskus olen luullut, kiltisti lilluvat kodassaan ja odottavat että ne nakataan parempiin suihin. Mustekalapataa ehkä ensi sunnuntaina...