lauantai 22. tammikuuta 2011

Ravintolaviikonloppu

Viime viikonloppu kului herkutellen ravintoloissa ja nauttien siitä, että keittiöön ei kasaantunut tiskivuoria. Tämä kaikki oli itseasiassa ihan suunnittelemastonta ja kaikki lähti liikkeelle siitä, että kämppisten kanssa päätettiin järjestää meidän yhteinen ilta tällä kertaa ravintolassa eikä kotona kokkailemalla. Siinä vaiheessa tajuttiin, että mieleen ei tullut montaakaan hyvää paikkaa Bordeaux'ssa, josta saisi sekä lihaa että kalaa ja niin olisi sopiva kaikille. Tsekkailtiin vähän netistä ja bongattiin eräs paikka nimeltään Le Sept. Oli kyllä virhe...


 Sisältä ravintola vaikutti ihan mukavalta ja sali oli maan alla ikään kuin joku holvi. Oltiin koko illan ainoat asiakkaat ja musiikkina oli vanhaa, hempeää joulun ajan hoilotusta...

 Alkupalaksi otin jotain grillattua camembert-juustoa taikinakuoressa, jonka päällä oli pussillinen kuivattuja yrttejä tuon taikinan alla niin, että kuvasta ei näy. Sitä oli siis aivan liikaa ja lisäksi koko juusto oli ihan haaleaa ja sen päälle oli epämääräisesti heitetty vielä hunajaa.

Viiniksi otettiin tällainen pullo Bordeaux'n eteläpuolelta, joka ei ihan meitä vakuuttanut vaan oli liian hapanta eikä maku ollut mitenkään tasaantunut.

 Tässä vielä odottlen innoissani pääseväni valkosipulikastikkeeseen upotettujen gambojen eli joidenkin jättikatkarapujen kimppuun. Lopulta annos osoittautui ainoastaan erittäin raskaaksi ja rasvaiseksi huonolla tapaa eikä siinä maistunut mikään muu kuin valkosipuli. Kuvasta myös näkyy että rapujeni kaveriksi oli läntätty jostain syystä ei-minkään-makuista taglietellehöttöä.


Muiden liharuoat olivat ilmeisesti hieman parempia, vaikka olivat rapujen lailla upotettuina raskaaseen kastikkeeseen. Tänne kannattaa mennä, jos haluaa mahansa täyteen rasvaista, perinteistä kotitekoista ruokaa, mutta itse voin kyllä sanoa, että enää en palaa! Loppulasku oli aika kallis per henki, mutta onneksi omistaja tarjoili vielä digestiveksi maustettua rommia, sitä kyllä siinä vaiheessa tarvittiinkin...

 Lauantaina olinkin jo lähempänä merta ja nauttimassa auringosta Marseillessa. Hyvä sää sai minut nauttimaan lounasta terassilla auringonsäteistä nauttien ja onni oli suuri kun vielä lauantainakin tarjoiltiin perjantain herkkua...

...Aiolia! Tämä on siis välimerellinen perjantailounas, eli höyrytettyjä kasviksia, munaa ja kalaa tarjoiltuna valkosipulimajoneesin kanssa. Majoneesi ei ollut onneksi liian valkosipulista ja juuri ja juuri jaksoin syödä kaikki kasvikset. Kala oli ruotoja niin täynnä ja makuuni liian suolaista, että jätin sen suosiolla. 

 Sunnuntaina ajaletiin mennä syömään meren äärelle lähellä sijaitsevaan pikkukylään eikä kyllä oltu ainoita! Koko pieni rantabulevardi sataman ääressä oli ihan tupaten täynnä väkeä niin, että ihmiset ihan jonottivat vuoroaan ravintoloihin. 

 Onneksi tultiin kuitenkin aika lailla jo iltapäivän puolella joten muutaman minuutin odottelun jälkeen saatiin tosi mukava pikkupöytä terassilta. Ja aurinkokin paistoi vaikka uhkaavia pilviä haahuili taivaalla.

 Päädyin ottamaan taas meren eläviä, simpukoita kermakastikkeessa, vaikka pitkään pohdin ottaisinko sittenkin kalaa. Ranskalaisia ei kyllä hirveästi ollut, mutta tuon padan jälkeen en niitä enää niin olisi jaksanutkaan.

 Jaksoin vielä avittamana herkkukahvin...

 Siitä oli hyvä käydä vielä kävelyllä meren äärellä avaamassa nuhaista nenääni...
Kaappien uumenista löytyi paljon "uutta" kuten nämä farkut ja tämä käsilaukku. Aurinkolaseja en tietenkään ollut tullut edes ajatelleeksi ottaa mukaan, joten onneksi löytyi jotkut halppisversiot estämään talviauringon häikäisyä.

Päivän hauskuuttajaksi muodostui muutama väärinkirjoitettu seinäkirjoitus, tässä yksi esimerkki. Toisen bongasin autosta, joku oli kirjoittanut muurin seinään rakkauden tunnustuksen: "Je t'aime ma famme"... 

2 kommenttia:

Cherry kirjoitti...

Voi vitsi teidän päiväohjelmat kuulostaa aina niin ihanilta, että melkein itekin maistaa noi ruuat täällä asti! Ja maisemat auringon kera on jotain mitä kyllä kaipaan jo vähän tännekin :) Niin ihana takkikin sulla!

Ella B kirjoitti...

Cherry, tuo oli kyllä aika ravintolasuma, yleensä syön kotonakin...Nyt tuntuu tosi oudolta katsoa Suomen lumikuvia kun täällä aurinko paistaa parhaillaankin niin, että ulkona tarvisi aurinkolasit. Kiitos, pari vuotta vanha takki jo mutta minäkin tykkään edelleen.