Kruunattakoon Kuningatar

Loppianenhan oli jo viime viikolla, mutta me ehdimme juhlia sitä tyttöjen kanssa vasta viikonloppuna. Illan ohjelmaan kuului rentoa jutustelua, kovaa juoruilua, vähän ruokaa ja juomaa, naurua ja aika lensi kuin siivillä.

Ystäväni oli ensiksi vääntänyt muutamat erittäin herkulliset sushit. Itsekin olen ostanut sen sushimaton, mutta rullia ei vielä pyöritellä noin ammattilaisin ottein. Niinpä taidettiin kaikki herkutella menemään nuo rullat hyvällä ruokahalulla, kun vielä joku toinen oli ne ensin vääntänyt. Juomana oli loppiasjuhlan kunniaksi siideriä.

Tytöt leikkaamassa Frangipani-torttua. Voitaikinan sisällä on runsas kerros kuohkeaa mantelimassaa ja siinä se onkin kaikessa yksinkertaisuudessaan! Meidän oma oli ihan pakastettu ja kuumeni uunissa, mutta ilmeisesti sen itsetekeminenkään ei ole mitenkään kovin vaikeaa.

 Sitten torttu leikattiin osiin ja yksi osoittaa ne syöjille. Yleensä tämän henkilön täytyisi olla pöydän alla, että hän jakaa palat puolueettomasti eikä pääse kurkkimaan josko leikkaaja vahingossa leikkaa sisällä olevaan fève-pikku posliinihahmoon ja sen olinpaikka paljastuu. Tällä kertaa minusta ei kruunattu kuningatarta, mutta torttu oli hyvää ja erittäin rasvaista. Yksi kaveri ei ilmeisesti saanut oikein hyvin nukuttua seuraavana yönä, kun mantelin haju leijaili joka paikassa edelleen kämpässä...

 Illan viihdyttäjänä toimi myös pikkuinen kani. Paijailin sitä aivan onnessani, tykkään tosi paljon pikku pupuista. Pupu tulikin aivan hulluksi, kun se haistoi Frangipanin hajun, ja sen toinen lempiherkku on suklaa...Se vipelsi menemään niin nopeasti, että siitä oli hankala ottaa mitään hyviä kuvia.

 Yhtäkkiä ilta olikin muuttunut melkein yöksi ja tämä Tuhkimo tajusi, että keskiyöllä menee viimeinen ratikka kotiin. Missasin juuri ja juuri sen toiseksi viimeisen enkä jaksanut jäädä kylmissäni odottelemaan seuraavaa yli vartiksi, joten kävelin kotiin osan matkasta.

Siinä matkalla tuli otettua muutama kuva taas öisestä Bordeaux'sta. Oli tosi kaunista ja rauhallista keskellä yötä, niin että oli oikein nautinnollista kävellä osa matkasta. Sitten alkoikin tulla jo kylmä ja oli kiva hypätä ratikan lämpöön loppumatkasi. Seuraavana aamuna oli kyllä vähän kurkku kipeänä taas...