Kekkerit

Meillä on töissä järjestetty tässä syksyn mittaan muutamia tilaisuuksia yhteistyöprojekteina eräiden tunnettujen asiakkaidemme kanssa. Ensimmäinen iltama oli syyskuussa, kun järjestimme viinimaistelutilaisuuden yhdessä Philippe Magrez'n kanssa. Hän edusti Bernard Magrez- viinitaloa, joka tuottaa viinejä paitsi monella eri Ranskan alueella myös monessa maassa ulkomailla, kuten Argentiinassa, Uruguyassa, Japanissa ja Marokossa.

 

Tilaisuus alkoi klo 19 illalla ja sitä verten rullattiin oikein punainen matto kadulle.

 

Ravintolan tilat oli järkätty sillä lailla, että ihmiset pystyivät helposti kiertämään maistelemassa yhtä jos toista viiniä.

 Kaikkien pullojen vieressä oli tarjolla laseja ja kyseessäolevan viinin tekninen tiedotus, jos halusi paremmin tutustua viinin ominaisuuksiin tai valmistustekniikoihin. Magrez'n viineillä on muuten usein hauskoja nimiä kuten Si mon père savait- jos isäni tietäisi tai Mon seule rêve- ainoa unelmani (joka muuten oli oma suosikkini!).

 

Reitti alkoi sivuhuoneesta, jossa maisteltiin japanilaista valkoviiniä Magrez Aruga- Koshu.

Tämän seurana oli tarjolla susheja (jotka ovat kuvassa piilossa saavin takana) ja vanilja-suklaamacaroneja.

Tästä jatkettiin maistelemaan punaviinejä Bordeaux'n Pessac-Leognan- ja Medoc-alueilta. Sen jälkeen oli vuorossa punaviinejä Languedocin alueelta eteläisestä Ranskasta, espanjalaista viiniä Priorat'n alueelta ja punaviiniä Uruguaysta.

Keittiön pojat olivat valmistaneet pieniä suupaloja jokaista eri viiniä varten, tässä turskaa vihanneshöystön kanssa.

 

Viimeisenä "jälkiruokaviininä" oli Passion Blanche- valkoviini côtes de catalanes-alueelta eli eteläisestä Rankasta lähempää Espanjan rajaa. Tämän seurana oli tarjolla juustoja, sopi oikein hyvin yhteen.

 

Yksi Magrezin tunnetuimpia omistuksia on Château Pape Clément, jonne Philippe Magrez kutsui meidän työporukan vierailulla vähän ennen tätä iltaa. Siellä oli tietty kamera mukana, mutta kuvat tai tarina ei ole koskaan ehtinyt vielä blogin puolella. Voisin yrittää vääntää siitä juttua sillä linnavierailu oli aika mahtava.

Ilta oli oikein onnistunut ja paikka täynnä populaa, joista osa jäi sitten myös syömään paikan päälle. Ja ennen kaikkea meillä oli tosi hauskaa. Ja maisteltiin hyviä viinejä.

Järjestelyjen kanssa tuli niin kiire, että oma asukuvani taisi päätyä jonkun toisen kameraan. Tässä kuitenkin jonkinlaista näytettä työtiimin puvustuksesta parin viikon takaa. Järjestettiin Laurent-Perrier Grand Siècle-shamppanjalle bileet, kun kyseessäoleva tuote liittyi meidän ravintolan shamppanjaperheeseen. Pukukoodi oli musta ja omat uudet korkkaritkin pääsivät heti käyttöön. Ja oikeasti niillä jaksoi koko illan. Tai no, melkein. Piti kerran pitää pientä paussia ennen kuin lähdettiin jatkamaan iltaa ja tanssimaan aina aamuun asti. Seuraavan päivän herätys oli aika...vaikea.