Paras kaveri tuli käymään Bordeaux'ssa ja käytiin syömässa ravintolassa useaan otteeseen. Autoin häntä myös muuttamaan kämpästään ja roudasin twingo notkuen hänen vanhoja kamojaan meidän olohuonetta valloittamaan.
Tein suklaa-Fazerinakakkua kaverin synttäripiknikille ja crème de marron- kastanjakakkua työkaverin läksiäisiin.
Niitä sitten nautittiin viimeisten lämmittävien auringonsäteiden kera puiston nurmella vielä kiva rusketus pinnassa.
Olen maistellut taas kerran kiinalaista punaviiniä, joka ei tosin ollut edelleenkään mitenkään hyvää. Siinä juorutessa kuitenkin meni ihan hyvin alas.
Käynyt sunnuntaimarkkinoilla syömässa ostereita ja mustekalapataa, jotka olivat niin herkkua, että siinä vaiheessa ei tosiaankaan muistanut kaivaa enää kameraa esille. Lehden sääennuste povasi siksi sunnuntaiksi viimeisiä aurinkoisia päiviä ja ihan oikeassa oli. Nautittiin sääennusteesta istumalla koko iltapäivä tuossa joenrannalla kuulumisia päivitellessä ja jauhaessa kaikenmaailman tärkeistä asioista kuten miehistä ja siitä millaiset saappaat olisi kiva saada talven varalle.
Kotimatkan varrelle osui yksi hauska seinäkirjoitus skeittipuiston seinässä : "Ei tekstareita kunnon pojille". Näin siis tiedoksi, että kannattaa ilmeisesti mieluummin odotella niitä, jotka oikeasti soittavat sillä luurilla...Mietittiin kuinka maailma onkaan muuttunut niistä ajoista, kun me nuorena soitettiin kaverin lankapuhelimeen ja sovittiin treffit aina etukäteen ja sitten kiltisti odoteltiin jos kaveri onkin myöhässä. Siinä vaiheessa ei ollut enää mitään kommunikointimahdollisuutta sanoa toiselle, että tulisin nyt vähän myöhässä. Kuka uskaltaa enää tänä päivänä lähteä tapaamaan edes kaveria ilman puhelintaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti