ystäväni villa

Päivän asu ei ole kovin hääppöinen tai edes kesäinen. Viinikellarissa on aika viileää, vaikka välillä aurinko kehtaisikin luoda muutamat säteensä meille.

Niinpä päällä on edelleen kaksi paitaa, joista toisen voi ottaa pois hyvällä säällä.

Tässä vielä asu-kuvien rekvisiittaa. Voisi sanoa, että on mielenkiintoisemman näköistä, kuin itse asu. Voi kun pian voisi laittaa kesämekon päälle ilman nuhataudin seuraamuksia.

1 vee

Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitin tämä blogin! Kyllä aika kuluu kun on hauskaa... Näiden synttäreiden kunniaksi tuli mieleen, että nyt voisin saada aikaiseksi Kysy-postauksen! Kysymysiä voi jättää tämän postauksen kommenttilootaan viikonloppuun asti ja vastailen sitten kysymyksiin ensi viikon alusta.

Täällä odotellaan jo ruudun ääressä teidän kysymyksiä!

Vesikausi

Eli tänäkin viikonloppuna tuli vettä taivaan täydeltä. Eikä kukaan ole varautunut tähän. Olisin kovasti halunnut käydä lauantaina Saint Rémy de Provencessa noilla viinifestareilla La fête des vignerons des Baux, sillä se sijaitsee entisellä kotiseudulla ja aika monet viinitilat on tuttuja ainakin nimeltä.


Näin jo sieluni silmin kuinka maistelisimme viinejä muutaman tunnin ja sen jälkeen ostaisin kotiin pari pulloa parasta.

Paikalle päästyä juttu ei nyt mennyt ihan niin. Nimittäin koko tapahtuma oli peruttu sateen takia! Tavattiin järjestäjät, jotka olivat juuri tyhjentämässä aukiota pöydistä ja he selittivät, ettei ikinä tähän ajankohtaan ole ollut näin hirveää säätä, joten kukaan ei ollut osannut varautua.


Päätettiin sitten, että mennään syömään ja istumaan ainakin hetkeksi jonnekin, ettei ihan turhaan oltaisi tultu. Löydettiin tosi kiva paikka Un été à Saint Rémy de Provence, jossa hinnat ei ollut yliampuvan turistirysän luokkaa ollenkaan ja ruoka oikein oikein maittavaa. Ennen olen ostanut täältä vain herkullista jäätelöä (mielestäni kylän parasta).

Pöydät oli muuten ostettavissa, 15e kipale, mutta sitten tarjoilija selitti, että he eivät enää löydä taiteilijaa, joka ne on tehnyt, niin ravintola ei voikaan enää myydä omiaan tai jäisivät pöydittömiksi.


Tuo lettu on minun. Tosi hyvää, täytteinä vuohenjuustoa, viikunahilloa ja munakoisomössöä. Vapaa suomennos.


Vapaissa tiloissa oli myynnissä kaiken maailman tilpehööriä, joka tietysti iski heti silmääni. Kuten näitä joulunajan santoneita...

Ja ihania teekippoja ja kuppoja.

Joku lämmin tee olisikin sopinut mainiosti tähän säähän.

Kunnon bloggaajana otin siis paljon kuvia ja kunnon turistina ostin teetä ja laventelia. En sentään tyhjentänyt koko paikkaa...

Extratypy

Yksi duuni ei ilmeisesti ole riittämiin, niinpä otin tälle viikolle vähän lisää. Olin lounastauolla vetämässä vähän extran hommia entisessä työpaikassani ja syömässä mahan täyteen! Ja niin kului viikko taas uskomatonta vauhtia.

Viikon "päivän menu".


Jälkkäriksi oli tänään mansikka-vadelmavaahtoa, jota söin itsekin. Ihanaa, että ensimmäiset kotimaiset mansikat alkaa olla jo kypsiä!


Jälkkäriksi oli myös sitruuna-marenkipiirasta, jota söin myös! Ja viimeinen päivän jälkkärini moelleux à la créme de marron eli kastanjakakku puuttuu kuvasta. Niin joskus päivä on pitkä ja suuhun ehtii ahtaa...


Yksi väsynyt ja hikipäinen bloggari odottaa, että viimeiset ihmiset lähtisivät että päästäisiin viimein syömään!


Katumaisemaa ja vihdoinkin aurinko paistoi vaikkakin tuuli aivan hemmetin kylmää niin, että terassilla oli vielä(kin) liian viileää istuskella.


Päivän päätös. Sali tyhjä ja siivottu. Nyt voi mennä nauttimaan viikonlopusta!

Huomenna on muuten taas pyhäpäivä, harmi kun ei osu joksikin viikonpäiväksi, ja aikeena on suunnistaa Saint Rémy de Provenceen. Siellä on kuulemma Baux de Provencen viinintuottajien markkinat koko huomisen päivän, eli siitä kuvasaldoa toivottavasti huomenna.

Pullonhenki

Alkuviikosta alettiin töissä pullottaa vuoden 2008 ja 2009 viinejä. Osallistuin itsekin työmiehenä ja tehtävään kuului latoa hihnalta tulevia valmiita pulloja pallox-ritiläkoppiin. Nyt on aivan kädet kipeänä, kun tuli taas käytettyä sellaisia lihaksia joiden olemassaolon normaalisti unohtaa.


Kaikki tämä tapahtui Provencen kauniissa keväisessä säässä, josta edellinen viikonloppu antoi jo osviittaa...nimittäin taas täällä sataa!


Koko homma hoituu tällaisessä rekassa, joka tuli meille kahdeksi päivää. Rekan sisällä on pullotussysteemi, jossa masiinaan syötetään toiselta puolelta tyhjiä pulloja ja ne sitten läpäisee automaattisesti laitteen eri osat tullakseen loppuosaan, josta ne kerätään käsin ja järjestetään pinoihin paloxeihin.

Tyhjät pullot saapuvat ensimmäiseen pisteeseen...

...jossa ne saavat puhdistavan vesisuihkun.


Sen jälkeen ne siirtyvät täyttöpisteeseen, jossa pullot saavat kallisarvoisen nesteen sisäänsä.


Korkkia vaille valmiit pullot saapuvat täyttöpisteestä.


Viini johdetaan rekkaan ja masiinaan pumppausletkua pitkin sisältä viinikellarista.


Pullonkaulat ovat saaneet oikeaa vuosikertaa edustavan korkin kaulaansa.


Liukuhihnallinen viinejä.

Korkin laiton jälkeen pullot kiertää pitkän hihnan ennen loppuasemaan saapumista, että tiivistetty korkki ehtisi palata omiin mittasuhteisiinsa.

Vielä olisi muutama täytettävänä...

Ensimmäinen uunista ulos. Kontillinen Magnum-pullollisia vuoden 2009 Le B-viiniä. Tämä on se kaikkein hedelmällisin ja kevyin viineistä, joten sitä ei kypsytetä niin pitkää aikaa kuin muita tilan viinejä.


Kontit heivataan siistiin jonoon säilöön viinikellarin perimmäiseen osioon, jossa lämpötila pysyy vakaana luonnollisesti rakennuksen rakennustavan ja -materiaalin ansiosta.


Etiketöintiä vailla olevia valmiita viinipulloja jotka odottavat, että saan ne myydyksi seuraavaan kohteeseen. Siinäpä saavatkin odottaa vielä hetken...

Ja valmis babyviini Le B Magnum-pullossaan vuosikertaa 2007.

Viinitila La Brillane löytyy myös nykyään Facebookista, ollaan yritetty modernisoida ja tämän sivun kautta muunmuassa voi seurata mitä tapahtuu tilalla ja koska. Kevääksi ja kesäksi onkin luvassa yhtä jos toista jännää tapahtumaa, jota olen nyt mukana järjestelemässä.

Vesikirppu

Voi hitsi tänään oli oikein surkea päivä. Vielä näin illallakin olen ihan suru puserossa. Nimittäin siellä kirpparilla rupesi satamaan aivan kaatamalla ja heti aamusta! Näin päivä meni.

Aamulla heräsin hemmetin aikaisin ja pohdin kuinka tulen saamaan kaikki kamani raahattua paikan päälle yksin. Monta pussia lopulta tuli tavaraa kasaan ja valitettavasti ihan kaikki tuli takaisinkin, ainoastaan vähän tyhjempänä.

Klo 7 kun raahasin viimeisiä kamoja, oli paikalla jo kova kuhina.

Sitten alkoi ropista. Toivoin ihan hartaasti, että olisi vaan ihan pientä tihkua ja ihan pieni kuuro vain, mutta siinä samassa taivas jyrähteli ja pisarat alkoi iskeytyä vielä kovempaa.


Oma pöytäni ei juurikaan näyttänyt vakuuttavalta siinä vaiheessa kun hätäisesti yritin suojella vaatteita sun muita.


Toiset vaan jatkoi kauppaa ja suojasivat tavaransa pressuilla ja jäivät urheasti odottelemaan sateen loppumista.

Siinä puoli tuntia sateessa seistessä läpimärkänä minun oli pakko soittaa Monsieur apuun tavaroiden roudauksessa ja palata kotiin. Itsellänikään ei ollut sateenvarjoa mukana, olin märkä ihan viimeistä t-paitaa myöten ja tietysti kaikki kauppakamatkin siinä vaiheessa enemmän tai vähemmän kosteita. Nyt harmittaa älyttömästi, kun piti lähteä juuri kun kaupankäynti alkoi luistaa mahtavasti ja vielä enemmän se, että parin tunnin päästä aurinko porotti kauniisti ja ikkunasta katselin kateellisena ihmispaljoudessa vellovaa aukiota (no ehkä vähän liioittelen, mutta näkyi siellä silti porukkaa olevan!).
Ensi viikolla olisi uudemman kerran, mutta en ole just sinä viikonloppuna kotona ja lisäksi meille tulee vieraitakin. En tiedä mitä nyt tekisin noille asunnon peittäville märille rievuille, josko pitäisi ensi sunnuntaina uudestaan? Silloin ei olisi kyllä Monsieurin apua tarjolla (eikä se enää lainaisi minulle pöytäänsä...) eikä ehkä ketään pitämässä minulla vessataukoja ja muuta. Pitää vielä harkita. Ja tarkistaa sää!

Vappuna

Täällähän ei vappua oikeastaan juhlita mitenkään paitsi viikonloppureissulla aurinkoon jos päivä sattuisi takaamaan mukavan sillan, kuten viime vuonna. Aamu valkeni muuten aika suomalaisiin tunnelmiin, harmaa taivas ja tihkusade miinus krapula ja serpentiini. Vähän harmittaa, että missasin vappujuhlat, tädin tekemät maailman maukkaimmat munkit, äidin siman ja kavereiden kanssa nautitut vappushotit.

Päivän ainut traditio joidenkin kuivahtaneiden mielenosoitusten lisäksi on kielo. Niitä mielenosoituksia näkyy ihan tarpeeksi pitkin vuottakin niin että yksi lisää toukokuun ekana ei paljon muuta mitään.


Tämän voi kai ostaa ihan itsekin, mutta meillä perinteenä on, että Monsieur ostaa kielon minulle. On se aika ihana kevään merkki kyllä tuossa hyllyssä.

Vanha olikin jo aika kuivahtanut ja vaasi odotteli uutta asukkiaan.


Ja siinä uusikin seisoo oikein ylpeästi toivottamassa kaikille hyvää vappua!


Minun päivän kohokohta oli meidän kortterissa pidettävä kirpputori.


Koska työnpäivänä mitkään julkiset eivät toimineet, kirpputori oli levittäytynyt ratikan raiteille. Porukkaa oli liikkeellä aika paljon, mutta tämä kuva on otettu linjan loppupäästä.


Tarjonta ei sen sijaan ollut ollenkaan kummoista, joten löysin tällä kertaa vain tämän vyön. Sopi niin hyvin päivän asuun.

Olen jo torstaista lähtien yrittänyt kasata kokoon kirpparivaatteita, sillä varasin paikan huomiselle kirpparille, joka pidetään tässä ihan talon lähellä. Pari kertaa piti käydä samat kaapit lävitse, ennen kuin sain luovuttaa paljosta turhasta kamasta. Toivottavasti ne nyt menee kaupan ja erityisesti ettei huomenna sada kuten on luvattu! Huomenna aikainen nousu, en varmaan ole siellä ihan ensimmäisten joukossa...