Pannarit

Apua, tällä viikolla on ehtinyt tapahtua vaikka mitä ja aika on ihan kiitänyt. Vapaapäiväni meni siihen kun eräs ystäväni tuli Pariisista vierailulle eikä siinä työn ohella pahemmin ehtinyt sitten muuta tehdäkään kuin nukkua! Kuviakaan ei ole muistanut tai ehtinyt ottaa. Tehtiin kuitenkin kämppisten kanssa pannareita viime viikonloppuna josta kuvatkin siis on. Tässä hieman lopputulosta:

Minä paistelemassa lättyjä pannulla. Syötiin niitä sitten persikka- ja kastanjahillon kanssa.

 Ohjeen mukaisesta kasasta olisi pitänyt tulla tämännäköinen, mutta oli nuo meidänkin omat ihan herkullisia! Ainakin katosi aika nopsaan parempiin suihin...

Kävin myös yksi ilta treffaamassa erästä kaveria kaupungilla tällaisessa asussa. Jalassa oli uudet nilkkurit ja hyvin niillä pääsi kävelemään. 

Kaulaliina oli tietty vielä matkassa mukana, vaikka täällä on ollut aivan mahtavan lämmin ja aurinkoinen sää aina viime keskiviikkoon asti jolloin kylmä ja kostea sumu laskeutui kaupungin ylle. Olin juuri sinä iltana lähtenyt töihin tuollaisessa pelkässä villatakissa ja piti pyytää kaverilta kunnon takkia lainaan! Siitä puheenollen kämppikseni kävi minulle hakemassa Espanjan puolelta Zarasta uuden talvitakin, joka on hieman mielipiteitä jakava, joskin omasta mielestäni mielettömän makea. Yritän saada siitä kuvia huomenna.

Ooooops

Eilen minun piti ainoastaan lähteä kiertämään kiireesti kauppoja kämppiksen kanssa ja etsimään hänelle laukkua, mutta mitenkäs siinä kävikään...

 Näin tällaiset ihanat korkkarit erään kaupan ikkunassa, josta olin ne jo itseasiassa bongannut vähän aikaa sitten. Vielä kun vieressä komeili alennuksesta kielivä kyltti, se oli menoa.

 Perustelin näiden ostoa sillä, että näitä voi käyttää myös työkenkinä, ovat erittäin mukavat eikä korkoa ole aivan hirveästi. Erityisesti voin laittaa ne töihin, siis eihän niitä silloin voi jättää kauppaan.

 Ne talvisaapikkaat. Minulla on ennestään ainoastaan yhdet nilkkurit, joissa on vähän liian kapoinen korko, joten nämä tuntuivat oikein täydellisiltä yksilöiltä.

 

Sain kyllä perustella aika kauan, että miksi minun pitäisi saada juuri nämä kengät. Mutta kun nuo ihmehapsutkin on niin söpöt ja musta väri tietty sopii kaiken kanssa ja ne voi vielä palauttaa ja korko on paksu ja mukava...

...ja kiinnitysmekanismi muistuttaa luistimien nauhoja. Se oli siinä. Harrastin nuorempana luistelua.

Täydellinen tekosyy.

Kesän loppu

Tähän väliin tulisi vielä pientä pläjäystä siitä, että mitä tuli muunmuassa hommailtua ennen kuin kelloa siirrettiin ja päivät tuntuivat vielä oikeasti valoisilta ja lämpimiltä. Tänään olen nimittäin ollut vapaalla, käynyt tyttöjen kanssa syömässä ja shoppailemassa ja järkännyt näitä kuvissa vilahtelevia kesätamineita laatikoihin.

 Paras kaveri tuli käymään Bordeaux'ssa ja käytiin syömässa ravintolassa useaan otteeseen. Autoin häntä myös muuttamaan kämpästään ja roudasin twingo notkuen hänen vanhoja kamojaan meidän olohuonetta valloittamaan.

 Tein suklaa-Fazerinakakkua kaverin synttäripiknikille ja crème de marron- kastanjakakkua työkaverin läksiäisiin.

 

Niitä sitten nautittiin viimeisten lämmittävien auringonsäteiden kera puiston nurmella vielä kiva rusketus pinnassa.

Olen maistellut taas kerran kiinalaista punaviiniä, joka ei tosin ollut edelleenkään mitenkään hyvää. Siinä juorutessa kuitenkin meni ihan hyvin alas.

Käynyt sunnuntaimarkkinoilla syömässa ostereita ja mustekalapataa, jotka olivat niin herkkua, että siinä vaiheessa ei tosiaankaan muistanut kaivaa enää kameraa esille. Lehden sääennuste povasi siksi sunnuntaiksi viimeisiä aurinkoisia päiviä ja ihan oikeassa oli. Nautittiin sääennusteesta istumalla koko iltapäivä tuossa joenrannalla kuulumisia päivitellessä ja jauhaessa kaikenmaailman tärkeistä asioista kuten miehistä ja siitä millaiset saappaat olisi kiva saada talven varalle.

 Kotimatkan varrelle osui yksi hauska seinäkirjoitus skeittipuiston seinässä : "Ei tekstareita kunnon pojille". Näin siis tiedoksi, että kannattaa ilmeisesti mieluummin odotella niitä, jotka oikeasti soittavat sillä luurilla...Mietittiin kuinka maailma onkaan muuttunut niistä ajoista, kun me nuorena soitettiin kaverin lankapuhelimeen ja sovittiin treffit aina etukäteen ja sitten kiltisti odoteltiin jos kaveri onkin myöhässä. Siinä vaiheessa ei ollut enää mitään kommunikointimahdollisuutta sanoa toiselle, että tulisin nyt vähän myöhässä. Kuka uskaltaa enää tänä päivänä lähteä tapaamaan edes kaveria ilman puhelintaan?

Nytkö jo

Mistä tietää, että syksy on ihan oikeasti ja varmasti koittanut?

On täälläkin päin maailmaa pitänyt kaivaa esiin oikein villasukat! Aurinko saattaa vielä paistaa ja eilenkin olin vaan hameella ilman sukkahousuja, mutta nyt näyttäisi pahasti siltä, että kaikki kesähepeneet saa järjestää kiltisti kaapin perälle.

Viime aikoina on ollut jos jonkinlaista kiirettä, olin siellä Berliinin matkalla tosin, kuten hyvin arvasitte, ja sieltä saapui kotiin yksi väsymyksestä puolikuollut Ella Bella. Hauskaahan totta kai oli ja pian meinaan laittaa kuviakin oikein tänne blogiin, mutta välillä pitää olla töissäkin. Tämän ohella täällä ei ole pahemmin tapahtunut mitään erikoista mitä nyt yksityiselämässä muutaia käänteitä, jotka eivät aina ole olleet niin ilahduttavia. Tällä hetkellä suunnittelen lentolippujen varaamista jouluksi ja Suomeen paluuta jouluksi! Sain juuri töistä lomapäivät varmistettua, nyt niitä lentolippuja ostelemaan! 

Matkaan käy

Tämä tyttö lähtisi nyt niin kuin matkaan! Edessä pitkä viikonloppu mitä parhaimmassa seurassa ja kohteessa josta minulla ei ole yhtään mitään tietoa tai ideaa, muuta kuin varmuus siitä että mielenkiintoista tulee varmasti.

Takana neljän tunnin yöunet, muutaman päivän rankka työputki vuotavalla nenällä höystettynä, melkein selätetty flunssa, kesän viimeinen piknik kaverin synttäreiden muodossa, muutama pullo viiniä ja uuvuttava viikottaiseksi muuttunut torstaiapero töissä. Edessä hätäinen matkalaukun pakkaus, panikointi siitä mihin laittaisi kaikki nesteet ja vielä muutama tanssi hittimusiikin parissa kämppiksen kanssa. Ja sitten matkaan! Kuka arvaa kohteen?